Professori Atte Korhola tutkii ilmastonmuutosta: ”Suurin ilmastoteko olisi lukutaidon ja naisten oikeuksien lisääminen”

Professorin mielestä suomalaisten pitäisi pyrkiä vaikuttamaan myös ulkomailla. Mikään määrä kierrätystä tai kasvisruokailua ei riitä, jos maailman väkiluvun kasvu jatkuu.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Professorin oma ekoilu on roskien kierrättämistä ja kasvisruokaa.

Professorin mielestä suomalaisten pitäisi pyrkiä vaikuttamaan myös ulkomailla. Mikään määrä kierrätystä tai kasvisruokailua ei riitä, jos maailman väkiluvun kasvu jatkuu.
(Päivitetty: )
Teksti: Mikael Vehkaoja

Professori Atte Korhola tutkii työkseen ilmastonmuutosta. Hänen omat henkilökohtaiset elämänvalintansa tästä voisivat olla suoraan Marttojen käsikirjasta.

”Viitisen vuotta sitten lopetin lihansyönnin. Tein sen aika puhtaasti ilmastosyistä.”

Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professorina työskentelevä Korhola on hankkinut myös vähäpäästöisen hybridiauton. Silläkin hän ajaa mahdollisimman vähän.

”Yleensä kävelen, liikun fillarilla tai julkisilla.”

Korhola on myös ahkera roskien kierrättäjä.

”Meidän taloyhtiössä on hyvät kierrätyssysteemit. Minulle on ollut silmiä avaavaa huomata, miten vähän sekajätettä syntyy, kun muovi ja pahvi kierrätetään kunnolla.”

Kynnysarvot ylittyvät ja teot menettävät merkityksensä

Ihminen vaikuttaa joka päivä ympäristöön. Mutta on olemassa piste, jonka jälkeen meidän tekomme menettävät merkityksensä.

Puhutaan kynnysarvoista. Atte Korhola ottaa esimerkiksi arktisen merijääpeitteen sulamisen.

”Jääpeitteen ala pienenee ja ohenee jatkuvasti. Joidenkin tutkijoiden mukaan kehityksessä on jo ylitetty kynnysarvo. Tilannetta on enää vaikea palauttaa, ainakaan ihmisen ajallisessa mittakaavassa. Prosessi on niin voimakas, että se on hilpakkaa menoa.”

Kun jääpeite sulaa, se ei enää heijasta auringon säteilyä takaisin avaruuteen. Säteily imeytyy mereen ja nopeuttaa lämpenemistä. Itseään ruokkiva noidankehä kiihtyy, vaikka ihminen vähentäisi ilmaan päästämiensä kasvihuonekaasujen määrää kuinka.

Korhola painottaa, että kynnysarvoja ei osata vielä tarkasti laskea.

”Tarvitaan lisää tietoa.”

Aineistosta ei ole pulaa.

”Itämeri on yksi esimerkki. Näyttää siltä, että sen ravinnekuormitus on ylittänyt tietyt kynnysarvot. Viimeisten 20 vuoden aikana ulkoista kuormitusta on pienennetty, ja ravinteiden määrä on selkeästi laskenut. Silti meren kunto ei ole kohentunut.”

Uhka ja mahdollisuus

Tiedemaailmasta löytyy myös niitä, joiden mielestä ihminen tekee ilmastonmuutoksen edessä liian vähän, liian myöhään. Professori Korhola ei kuulu heihin.

”Se, että me olemme tässä, ei ole ihmisen huonouden vaan hyvyyden syytä. Se nerous pitäisi kääntää isojen ongelmien ratkaisemiseksi. Olen edelleen optimistinen. Tämä voi kääntyä vielä, rohkeuden ja neuvokkuuden kautta.”

Kehitys avaa eteemme uhkia, mutta myös uusia mahdollisuuksia.

”On houkutteleva ajatus, että ihminen alkaisi kierrättää kaikkea ja että raaka-aineita kulutettaisiin vähemmän, keksittäisiin vaihtoehtoja kriittisille raaka-aineille.”

Isot teot tuovat tulosta

Kylmässä Suomessa talon lämmittämiseen kuluu paljon energiaa. Ja meillä on yhä melkein 200 000 taloa, joita lämmitetään öljyllä. Nykyvauhdilla kestää vielä 30 vuotta ennen kuin öljystä on päästy eroon.

Vertailun vuoksi Ruotsissa öljylämmityksestä luovuttiin jo 25 vuotta sitten. Valtio kiristi verotusta. Peräti 300 000 öljykattilaa korvattiin pelleteillä tai maalämmöllä. Muutos loi maahan uudenlaiset energiamarkkinat ja uutta työtä.

Korhola ei julistaudu sääntö-Suomen ylimmäksi ystäväksi. Mutta hän tunnustaa, että suuren mittaluokan muutos edellyttää ohjausta ja porkkanoita.

Ensi keväänä Suomessa äänestetään maahan uusi hallitus ja uudet EU-edustajat. Korhola toivoo, että vaalien alla puhuttaisiin ilmastonmuutokseen liittyvistä käytännön ratkaisuista.

Esimerkiksi kiertotaloudesta.

”Siinä Suomi voisi olla mallimaa. Sen pitäisi olla kunnianhimoinen tavoite ja se suunta, mitä kohti menemme.”

Professorin mielestä suomalaisten pitäisi pyrkiä vaikuttamaan kehitykseen myös maan rajojen ulkopuolella.

Mikään määrä kierrätystä tai kasvisruokailua ei riitä, jos maailman väkiluvun kasvu jatkuu. Maapallolla voi olla vuonna 2050 jo 10 miljardia ihmistä.

”Suomen pitäisi osallistua aktiivisesti kehitysohjelmiin, joissa väestönkasvua pyritään hillitsemään. Suurin ilmastoteko olisi lukutaidon ja naisten oikeuksien lisääminen”, Atte Korhola sanoo.

X