Isän maa pitää pojat aloillaan tyttöjen jättäessä maaseudun

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Vesa Ranta
Tytöt muuttavat syrjäseudulta pois ennen poikia. Seura kävi Pudasjärvellä kysymässä nuorilta miehiltä, mitä he odottavat elämältä muuttotappiokunnassa.

Työhallin lattialla on latuhöylä, jonka teräspinta kaipaa viimeistelyä. Mutta näille lumille se ehtii vielä, Oulun korkeudella kun ollaan.

Neljä nuorta miestä katselee kättensä työtä. Jani, Jere ja Taneli ovat Pudasjärven kaupungin Nuorten työpajan, Karhupajan asiakkaita. He ovat tulleet tänne työvoimatoimiston kautta, koska heillä ei ole töitä tai opiskelupaikkaa. Jani on ollut pajalla pari vuotta, Taneli vasta runsaan viikon.

Pudasjärven kunnan ylläpitämä toiminta on jatkunut näissä tiloissa parinkymmentä vuotta. Karhupajalla nuoret voivat tutustua työelämään valmentajien avustuksella. Enemmistö asiakkaista on nuoria miehiä. Pajalla voi tehdä tekstiili- tai puutöitä. Siellä on myös lounaskeittiö, jossa opetellaan ruoanlaittoa.

”Minut nakitettiin sinne. Tänä aamulla tein lihapullia”, Taneli Ervasti, 20, sanoo.

Parhaiten miehet viihtyvät kuitenkin auto- ja metallipajalla. Latuhöylän kaltaisten värkkäilyprojektien lisäksi he vaihtavat autoihin renkaita ja tekevät muita pieniä huoltotöitä.

”Auton rassailuhan täällä kaikkia kiinnostaa.”

Työtilanne 8 000 asukkaan Pudasjärvellä ei kuitenkaan näytä valoisalta. Kunta sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Suomen pahimmassa muuttotappiomaakunnassa. Sen sisällä Pudasjärvi on erityisen synkkä tapaus. Muuttotappio on jatkunut täällä jo 70-luvulta asti, asukasmäärä on puolittunut huippuvuosista.

Joka vuosi parisataa ihmistä äänestää jaloillaan.

Yksi syy ongelmiin on maantiede. Pudasjärvi sijaitsee sata kilometriä Oulusta itään. Se on eteläistä poronhoitoaluetta, joka ei kuulu Lappiin.

”Tämmönen perusjunttila”, Taneli tiivistää.

Aivan kuin alleviivatakseen haasteita paikkakunnalla järjestetään vuosittain umpihankihiihdon MM-kisat. Kaupungin tunnetuin bändi on nimeltään Eternal Tears of Sorrow – Ikuiset surun kyyneleet.

Suurin osa poismuuttajista on nuoria aikuisia. Tytöt muuttavat pois heti täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Pojat kypsyttelevät päätöstään muutaman vuoden kauemmin.

Miksi?

Antaa heidän itsensä kertoa. Istutaan Taneli Ervastin farmari-Volvon kyytiin ja suunnistetaan Pudasjärven peräkylille.

Taneli Ervasti ja Jani Honkanen

Vasemmalla Taneli Ervasti ja oikealla Jani Honkanen. © Vesa Ranta

Ervasti

Nyt täristää. Tie on huonossa kunnossa.

”Mettäkone on ajanut tästä”, Taneli Ervasti puuskahtaa ja vaihtaa pienemmän vaihteen silmään.

Hänen kotinsa sijaitsee 30 kilometrin päässä Karhupajalta.

Pudasjärvi on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, jonka kulmasta kulmaan on matkaa melkein sata kilometriä – sankkoja metsiä, vaaroja, soita ja kimurantteja Iijoen mutkia.

Taneli Ervasti asuu Ervastintiellä Ervastin kylässä.

Siis ihan oikeasti.

”Joskus kun johonkin viralliseen tahoon soittaa, kyllä niillä meinaa silimät pyöriä päässä. Mitä helevettiä se tuollanen pelleily on, nyt oikeesti se nimi ja osoite”, hän nauraa.

”Ihan rehellisesti en edes tiedä, mistä se johtuu, että me ollaan Ervasteja Ervastin kylässä.”

Niin on vain aina ollut.

Lumi pöllyää. Volvo kaasuttelee kotikylän halki.

”Tuossa assuu mummu, tuossa isännän sisko, tuossa assuu meikäläinen, tuossa assuu isännän veli ja tuossa isännän toinen veli”, Taneli luettelee.

Ja tuosta silmänkantamattomiin ulottuvat metsät. Ne kaikki kuuluvat Ervastin suvulle.

Joskus täällä on ollut lehmiäkin. Nykyään pellot kasvavat kesäisin heinää, jota tehdään kylän hevosille. Tanelin isä on sähköasentaja. Taneli ja hänen pikkuveljensä ovat opiskelleet samalle alalle.

Taneli osoittaa tien oikealla puolella kiemurtelevan Ii-joen rantaan.

”Tuolla on tuommoinen nätti pieni mökki, jonka tein serkun kanssa.”

Tie kapenee pussinperäksi. Lisää taloja näkyy tienvarressa.

”Täällähän on tätä mökinhärpäkettä aika raskaalla käellä. Ne on kaikki melekein sukulaisia.”

Suvun vanha kaarti on pysynyt aloillaan, mutta suurin osa Tanelin ikätovereista on muuttanut pois. Vanha Ervastin kyläkoulukin lakkautettiin jo vuosia sitten.

”Opiskelemassa he ovat hyvin pitkällä tai töissä, tai Oulun puolessa tietenkin.”

Taneli suunnittelee samaa.

”Kyllä pitäis varmaan Ouluun muuttaa, jos päivätyö ois. Mutta vaikka täältä lähtee, niin jotenkin se tuntuu siltä, ettei täältä iäksi lähe. Kuitenni on palattava vähän väliä. Ei täältä edes välttämättä huvittais olla pitkään pois”, hän miettii.

Taneli suunnittelee viettävänsä viikonloput Ervastissa.

”Ei jotenkin ossaa kuvitella asuvansa semmosen neliön sisällä. Ei siellä oo mitään tekemistä.”

Taneli on tehnyt 12-vuotiaasta asti Hip-Hop taustoja, joita hän myy netissä harrastusmielessä.

”Elektrooninen mussiikki on ainoa asia, mitä pystyn tekemään neljän seinän sisällä.”

Ervastin kylässä voi metsästää ja kalastaa tai tehdä metallitöitä autotallissa.

”Täällä on se oma rauhansa, missä saapi olla. Toinen asia on kaverit, jotka on tuntenut läpi iän. Niitä on kuitenkin vielä täällä.”

Osa vanhoista kavereista on jäänyt Pudasjärvelle perustettuaan oman perheen. Tanelin kaltaiset nuoret miehet ovat jääneet ilman naisseuraa. Hänellä on takana pitkiä seurustelusuhteita, mutta viime ajat hän on ollut sinkku.

”Jos täällä Pudasjärvellä ylipäätään on nuoria naisia, ne on yleensä varattuja.”

Taneli Ervastin mielestä muutto pois Pudasjärveltä on miehelle raskaampi päätös kuin naiselle.

”Se on täällä ylleinen ajatus.”

Millainen mies sammuttaisi viimeisenä sukutilansa valot?

Jättäisi kaiken tämän vuodenaikojen armoille mätänemään.

Pihlaja

Jere Pihlajan koti sijaitsee Pudasjärven rannassa. Järven toisella puolella pilkottaa pitäjän vanha kirkko. Silti tämäkin paikka on ihan korvessa. Lähin karhunpesä on löydetty parin kilometrin päästä.

Myös Pihlajien tontilla asuu sukua kolmessa polvessa. Pappa tietäisi kuinka pitkään suku on tässä asunut, mutta hän on mennyt puita hakemaan.

”Mihin tässä kahtelis?” Jere tuskailee valokuvaajalle.

”Kahtele lintuja”, paikalle saapunut mummo käkättää.

”Ei ole.”

”Oravia on. Ja harmaapäätikkakin on.”

Jere Pihlaja on 16-vuotias. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli viime syksynä ammattikoulun kokkilinjalla. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään.

”Ruoanlaitto ja erityisesti leipominen ovat aina kiinnostaneet minua. Mutta koulunkäynti oli erilaista. Matikan ja englannin lukeminen ei kiinnosta pätkääkään. Haluan oppia tekemällä”, Jere sanoo.

Oppisopimuskoulutus voisi olla hänelle vaihtoehto, mutta Pudasjärvi tarjoaa huonosti töitä kokin työstä kiinnostuneelle. Suomen eteläisimmällä tunturilla Iso-Syötteellä toimiva laskettelukeskus hotelleineen tarjoaa sesonkitöitä. Muut ravitsemusalan työllistäjät ovat valtatien varren ABC ja Apetit-einespizzatehdas.

Jere Pihlaja on elävä esimerkki siitä, miksi tytöt pärjäävät poikia paremmin peruskoulussa. Tiedon pänttääminen ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Samalla Jere muistuttaa myös toisesta ajankohtaisesta ilmiöstä: Pisa 2015 -tutkimuksen mukaan koululaisten oppimisessa on nykyään isoja alueellisia eroja. Pääkaupunkiseudun nuoret pärjäävät koulussa muita paremmin.

Syrjäseudun miehillä on vaikeuksia sekä koulussa että työmarkkinoilla. Täällä Pudasjärvellä työttömien miesten osuus on kaksinkertainen naisiin verrattuna.

Kesken jääneiden opintojen jälkeen Jere on ollut yhden kuukauden Karhupajalla. Nyt hänkin suunnittelee jo seuraavaa siirtoa.

”Todennäköisesti muutan ensi kesänä pois sellaiselle alueelle, josta saa paremmin työtä. Rovaniemi kiinnostaa. Siellä voi käyttää paremmin maalaisjärkeä kuin etelässä”, Jere sanoo.

Jeren isä on kysellyt pojaltaan, aikooko tämä vielä tulla takaisin Pudasjärvelle. Suvun tilukset tarvitsevat jonkun, joka niistä pitäisi huolta.

”Mutta isäkin tietää, ettei täällä ole töitä. Se on itekin työttömänä”, Jere sanoo.

Hän suunnittelee palaavansa kotikonnuille myöhemmin.

”Sitten joskus 50– 60-vuotiaana, kun tulee eläke. En todellakaan halua täältä pois kokonaan.”

Jani Honkanen kotitalonsa pihalla.

Jani Honkanen Puhoksen kylältä kotitalonsa pihalla. © Vesa Ranta

Honkanen

Auto kipuaa Tolpanvaaran huipulle. Täältä on komeat näkymät – silmänkantamattomiin iskemätöntä erämaata.

Nyt tehdään matkaa Puhokselle, Jani Honkasen, 24, kotiin. Pudasjärven keskustasta on sinne 60 kilometriä.

Alhaalla laaksossa vaarat pimentävät puhelinverkon.

”Velipojan luona joutuu nousemaan pöydälle seisomaan, että kuuluu. Ei passaa liikkua yhtään”, Jani sanoo.

Hänen molemmassa kämmenselässään on tatuointi, Pittbull kertoo rakkaudesta koiriin, ruusut ja pääkallot muistuttavat siitä, millaista elämä on.

Jani on siitä erikoinen tapaus, että hän muutti Puhokselle 17-vuotiaana. Sitä ennen hän asui äitinsä kanssa Oulussa.

Teinivuosina elämä kävi levottomaksi. Jani ajautui huonoihin porukoihin.

”En tiiä vaikuttiko siinä se, että iliman issää oon kasvanu. Ei ollu issää, kuka olis pitänyt jöötiä.”

Nuorena kuvioihin tullut viina ja äkkipikainen luonne olivat huono yhdistelmä.

”Homma piti saaha haltuun, niin paljon sattu kaikenlaista pahaakin. Jos olisin jääny Ouluun, olisin varmaan linnassa tai jossain”, Jani sanoo.

Täysi-ikäiseksi tultuaan hän muutti suvun kotikonnuille Puhokselle. Siellä hän tutustui uudelleen isäänsä, jonka kanssa välit olivat olleet poikki kymmenen vuotta.

Uusi elämä omassa talossa vaati totuttelua. Ensimmäisenä talvena Jani erehtyi lämmittämään taloaan vähän aikaa sähköllä.

”Siitä tuli yli 1 900 euron tasauslasku. Piti sen takia myyä mönkijä, että sain sen maksettua.”

Sen oppitunnin jälkeen Jani repi lämmityskattilasta sähkökytkimen irti. Enää sähköjä ei saa kytkettyä päälle vaikka haluaisi. Nyt talo lämpiää puilla.

Remu

Loppumatka Janin kotiin körötellään Puhoksen kylän läpi. Pieni kauppa on vielä auki, mutta monta taloa näyttää jääneen kylmilleen.

Käännytään kotipihaan. Jani avaa ulko-oven. Talosta ryntää vastaan valtava uros-dobermanni.

”Remuu!” isäntä tervehtii iloisesti.

Koira käy nuuhkimassa vieraat ja iskee sitten kiinni lempileluunsa, lumessa lojuvaan kakkosneloseen.

Tämä on Janin valtakunta, jossa hän asuu Remun kanssa kahdestaan. Aina välillä veli ja isä käyvät kääntymässä. Janilla on Puhoksella myös vanhoja kavereita lapsuuden kesien ajoilta. Emäntää talossa ei ole.

”Sinkkuna ollaan. Aiemmin on aina joskus ollut jotain säpinää. Mutta ei se oo kovin kauaa kestänyt. Jotenkin tuntuis vaikeelta asua naisen kanssa. En tiedä, miettiikö sitä siltä kantilta, että tulisko siitä mitään”, Jani anoo.

Hän vie vieraat sisälle ja näyttää paikkoja. Talossa on niukasti huonekaluja, niin kuin nuoren miehen poikamiesboksissa yleensä.

Pari nyrkinjälkeä ovissa.

”Kun hermot mennee, pitää kopasta johonkin.”

Jani näyttää ylpeänä keittiön seinällä roikkuvaa ilmakuvaa, jossa on kotitalo.

”Halapa taulu oli, makso vaan seittemänsattaa, saatana.”

Tähän ilmakuvaan kiteytyy vastuu, jonka parikymppinen mies on ottanut omasta elämästään. Viimeisen vuoden aikana Jani on lopettanut viinan juonnin ja alkanut muutenkin miettiä tulevaisuuttaan.

”Oon aikuistunu. Noita asioita miettii nyt vähän paremmalta kantilta.”

Missä hän aikoo olla viiden vuoden päästä?

”Enpä oo ihan niin pitkään miettiny. Puhoksella varmaan asun. Ne koulut pitäis käyvä siinä. Jotain maatalouslomittajan hommia tai auraushommia.”

Ensimmäisenä tavoitteena on ajokortin hankinta. Se helpottaisi liikkumista Koillismaan syrjäkylillä.

Tänään tulleen uutisen mukaan Juha Sipiliän (kesk) hallituksen koulutusleikkaukset supistavat ammatillisen koulutuksen tarjontaa. Oulun seutu on menettämässä 11 miljoonaa euroa valtion rahaa. Se merkitsee todennäköisesti Pudasjärven ammattikoulun lakkauttamista. Leikkausten myötä Janin kaltaisten nuorten miesten pitäisi matkustaa yhä kauemmas kouluun.

Takaisin Ouluun tai mihinkään muuhun kaupunkiin Jani ei kuitenkaan aio muuttaa.

”En, vaikka maksettais. Kyllä täällä pittää saaha asua. Kun vaan sais töitä.”

Kun moni muu muuttaa pois, Jani ja Remu jäävät Puhoksen kylälle.

Pitämään Suomea asuttuna.

Tilastokeskuksen mukaan 45 000 alle 30-vuotiasta on ilman koulutusta tai työpaikkaa. Heistä liki kaksi kolmannesta on miehiä.

Lue myös:

Ei pelkkiä peräkammarin poikia.

X