Punaniska- vai porvarihallitus? Asiantuntijat arvioivat, miltä poliittinen kenttä näyttää vaalien jälkeen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Gallupjohtaja keskustaa pidetään varmana vaalivoittajana. Miten uuden eduskunnan voimasuhteet jakautuvat muiden puolueiden osalta? © Jorma Pouta/ OM-arkisto, kuvankäsittely Pia Karapää
Päättyvän vaalikauden hallitukset ovat olleet poikkeuksellisen epäsuosittuja. Seura kysyi vaikuttajien arvioita tulevasta hallituksesta ja ministereistä.

Ministeriharjoittelijoihin ei ole nyt varaa. Tarvitaan johtajuutta.

Politiikan tuntijoiden mielestä tulevan vaalikauden ongelmat ovat niin suuria, että niiden ratkominen vaatii kokeneita päättäjiä. Talousongelmat ja työttömyys edellyttävät nopeita, kauden alussa tehtäviä ratkaisuja. Euroopan turvallisuustilanteen entistä pahempi kriisiytyminen voi sekin edellyttää ripeää reagointia.

Seura kartoitti seitsemän vaikuttajan näkemyksiä tulevasta hallituspohjasta ja mahdollisista ministereistä. Juttu perustuu heidän nimettömästi antamiinsa arvioihin.

Monen arvioitsijan mielestä tulevilla ministereillä olisi hyvä olla aiempaa kokemusta valtioneuvostotyöskentelystä, vähintään valiokunnan tai eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta. Jotkut heistä katsovat, että pääministeri Alexander Stubb (kok) on nostanut hallitukseensa liikaa untuvikkoja.

Puoluejohtajat käyttävät miltei diktatorista valtaa ministerivalinnoissa, vaikka ne alistetaan puoluevaltuustojen ja eduskuntaryhmien hyväksyttäviksi. Puheenjohtajien oikeus valita joukkueensa on ymmärrettävää, he joutuvat viime kädessä vastuuseen puolueensa hallituspolitiikasta.

Ministerit nimittää tasavallan presidentti.

Vähemmän ministereitä

Jyrki Kataisen (kok) hallituksessa oli 19 ministeriä, Stubbin nykykabinetissa 17. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on luonnostellut, että seuraavassa hallituksessa voisi riittää 12 ministeriä. Oppositiojohtajan näkemys saa ristiriitaisen vastaanoton.

Demari ennakoi, että Sipilä joutuu ”vielä syömään puheensa”. Kokoomuslainen taas varoittaa naureskelemasta Sipilän visiolle. ”Kyllä siinä on oma logiikkansa.”

Perussuomalainen vaikuttaja pitää ministerimäärän merkittävää supistamista toivottavana, mutta vaikeasti läpivietävänä tavoitteena.

Puheet 12 ministerin kabinetista tuntuvat utopistisilta. Kaikki 12 ministeriötä tarvitsevat vastuuministerinsä, ja hallitukseen tulee luonnollisesti myös pääministeri.

Hallitusneuvotteluissa voidaan tietysti sopia ministeriöjaon muutoksista. Esimerkiksi keskustassa ja kokoomuksessa on halua yhdistää maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriöt luonnonvaraministeriöksi.

Erittäin vähälukuinen hallitus lisäisi ministerien taakkaa, varsinkin jos poliittisista valtiosihteereistä luovutaan, kuten Sipilä on väläyttänyt.

Puolueiden pyrkimys tasapuoliseen sukupuolijakaumaan ja alueelliseen kattavuuteen hankaloittaa ministerimäärän karsimista. Tilannetta ei helpota se, että puheenjohtajilla on paineita palkita uskollisia sotureitaan.

Tulossa punaniskahallitus?

Mittaukset ennakoivat keskustan nousevan pääministeripuolueeksi.

Tuleva hallitus lienee joko keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultahallitus tai keskustan ja kokoomuksen muodostama porvarikoalitio. Perussuomalaiset sopivat täydentämään kumpaakin pohjaa.

”Kun keskusta näyttää voittavan joka tapauksessa, kannattaa punamultaa toivovan äänestää demareita, ja porvarihallitusta kannattavan kokoomusta”, letkauttaa eräs vaikuttaja.

Perinteisissä kolmessa suuressa puolueessa on myös kannatusta keskustan, kokoomuksen ja SDP:n koalitiolle. ”Kilkattaisiin persut taas oppositioon ja saataisiin (puoluejohtaja) Timo Soini iskemään hanskansa tiskiin”, demarivaikuttaja kaavailee.

Ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä, että kokoomus ja SDP mahtuisivat samaan hallitukseen. Alexander Stubbin ja SDP-pomo Antti Rinteen välinen epäluottamus on syvää.

Kokoomuksen ja demarien meno samaan hallitukseen toisi uuteen kabinettiin samat jännitteet, jotka ovat halvaannuttaneet päätöksentekoa päättyvällä vaalikaudella.

Mielipidemittaukset ja Seuran jututtamien vaikuttajien veikkaukset nostavat lieväksi suosikiksi keskustan, SDP:n ja perussuomalaisten hallituksen, joka on saanut kutsumanimen peruspunamulta tai rahvaanomaisesti, punaniskahallitus.

Väyrynen ilman salkkua?

Juha Sipilä lienee siis tuleva pääministeri. Keskustalaisten arvioitsijoiden mukaan hän haluaa koota ympärilleen mahdollisimman hyvähenkisen, vaikeissakin ratkaisuissa yhteen hiileen puhaltavan tiimin. Haluaa siis välttää potentiaalisia selkäänpuukottajia.

Olli Rehniä pidetään varmana valtioneuvoston jäsenenä. EU:n entiselle talouskomissaarille soveltuu moni salkku, muun muassa valtiovarain- tai ulkoministerin tehtävät.

Keskusta himoitsee opetusministerin paikkaa. Se on moittinut koulutukseen tehtyjä miljardiluokan leikkauksia. Puolue haluaa turvata etenkin maakuntien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen jatkon. Opetusministeriksi voi tulla joko Anu Vehviläinen tai Paula Lehtomäki. Jommastakummasta voi tulla myös sosiaali- ja terveysministeri.

Biotalouteen perehtynyt Kimmo Tiilikainen löytänee itsensä joko ympäristö- tai maatalousministeriöstä, tai niiden yhdistämisellä kenties muodostettavasta luonnonvaraministeriöstä. Puolustusministeriyden osuminen keskustalle palauttanee Seppo Kääriäisen hallitukseen.

Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei välttämättä päädy ministeriksi. Joidenkin ennakointien mukaan hänestä tulee eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Sipilän oikea käsi. Ison hallituspuolueen, etenkin pääministeripuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja on riviministeriä vahvempi toimija.

Pitkäpinnainen Vanhanen olisi omiaan neuvottelemaan muiden hallituspuolueiden kollegojensa kanssa eteen tulevista, ehkä vaikeistakin päätöksistä. Ennen kaikkea Sipilä tarvinnee Vanhasta pitämään omaa ryhmäänsä ruodussa, vaikka kipeät ratkaisut kuluttaisivat keskustan kannatusta ja alkaisivat uhata monen edustajan uudelleenvalintaa.

Sipilän pyrkimys hyvähenkisen ministeriryhmän kokoamiseen estänee europarlamentista eduskuntaan paluuta yrittävän Paavo Väyrysen ministeriyden. Myös kestoministeri Mauri Pekkarinen saattaa jäädä ilman salkkua. Puoluejohtajakilvan aikanaan Sipilälle hävinnyt Pekkarinen ei kuulu mahdollisen tulevan pääministerin luottopoliitikkoihin.

Nuorista kyseeseen tulee lähinnä Annika Saarikko.

Urpilaisen paluu

Vuodentakainen repivä puheenjohtajakilpa jakaa edelleen SDP:tä, vaikka puolue on yrittänyt painaa kiistoja taka-alalle.

Antti Rinne on tarjonnut syrjäyttämälleen Jutta Urpilaiselle sovinnon eleenä ministerin paikkaa. He ovat varmoja ministereitä, mikäli SDP:n hallitustaival jatkuu. Rinne jatkanee tuolloin valtiovarainministerinä. Urpilaisen luontevin paikka olisi opetusministeriö, mutta hän suoriutuisi monesta muustakin tehtävästä.

Suosituimmat demariministerit, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja työministeri Lauri Ihalainen halunnevat jatkaa hallituksessa. Sosiaali- ja terveysministeriöön sopii joko nykyinen peruspalveluministeri Susanna Huovinen tai lääkärikansanedustaja Hanna Tainio.

Tytti Tuppuraista spekuloidaan joko ympäristö- tai kuntaministeriksi. Nousevana nimenä pidetyn Antti Lindtmanin ministeriura voi alkaa tänä keväänä. Ex-piispa Ilkka Kantola mainitaan mahdollisena urheilu- ja kulttuuriministerinä.

Krista Kiurun ja Pia Viitasen ministerinpestit katkennevat: ”He ovat antaneet näyttönsä. Ne on nyt nähty”, sivaltaa demarivaikuttaja.

Sen sijaan Sirpa Paateroa voidaan tarvita tulevassa hallituksessa. Paateron toimintaa ministerinä ei ole moitittu. Hän oli myös varhaisimpia Rinteen tukijoita Sdp:n vuodentakaisessa puheenjohtajan vaalissa.

Stubbin kohtalonvaalit

Alexander Stubb käy kohtalonvaaleihinsa. Suuri vaalitappio ja mahdollinen syrjäytyminen oppositioon uhkaisi ajaa kokoomuksen ennenaikaiseen puoluekokoukseen ja puheenjohtajan vaihdokseen.

Mikäli kokoomus pysyy hallituksessa, Stubbista tullee ulkoministeri. Erään kokoomusvaikuttajan mielestä ajatus Stubbista valtiovarainministerinä ”ei ole tältä planeetalta”.

Koska Stubb ei ole vahvimmillaan talous- ja sisäpolitiikassa, hänen ar- vioidaan valitsevan hallitukseen ”luottopakikseen” Petteri Orpon. Nykyisen maa- ja metsätalousministerin tehtävä olisi vääntää sisäpoliitiikasta muiden puolueiden ministerien kanssa.

Nykyministereistä Lenita Toivakka, Sanni Grahn-Laasonen ja Laura Räty saattavat saada jatkon. Siitä huolimatta, että etenkin sosiaali- ja terveysministeri Räty on saanut omiltaankin kritiikkiä.

”Ei tässä kysytä kentän mielipidettä. Puheenjohtaja ratkaisee”, kokoomusvaikuttaja hymähtää.

Paula Risikko on arvostettu poliitikko, mutta hänen ministerintiensä voi nyt katketa. Risikkoa ei pidetä helppona yhteistyökumppanina, ei omassa, eikä muissa puolueissa.

Jokerina voi olla vaalien alla Sdp:stä kokoomukseen loikannut Valtion ta- loudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen. Jotkut pitävät Vartiaista tulevana valtiovarainministerinä tai työ- ja elinkeinoministerinä, toiset epäilevät jopa hänen valintaansa eduskuntaan.

Ei välttämättä naisia

Timo Soini on itseoikeutettu ministeri, mikäli hallituksen ovet avautuvat perussuomalaisille. Hän on vihjannut olevansa kiinnostunut ulkoministerin tehtävistä. Lähes yhtä varma ministeri olisi Jussi Niinistö, jonka luontevin paikka olisi puolustusministeriössä.

Tuskin perussuomalaiset kuitenkaan pääsevät käsiksi sekä ulko- että puolustusministerin salkkuihin. Soini onkin joskus ilmaissut kiinnostuksensa myös elinkeinoministerin postista.

Eduskuntaan pyrkivä euroedustaja Sampo Terho on myös potentiaalinen ministeri. Jos työministerin salkku osuu perussuomalaisille, sen kahvaan saattaa tarrata eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström.

Soinin mukaan ei ole varma, että hallitukseen tulee yhtään perussuomalaista naista, mikäli puolue saa vain kolme ministerinpaikkaa. ”Jos ministereitä on enemmän kuin kolme, silloin joukossa on varmasti nainen”, Soini sanoi Suomen Kuvalehdelle (12/2015).

Mahdollisia naisministereitä ovat hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Maria Lohela ja kansanedustaja Hanna Mäntylä.

Salkku tuskin osuu entisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pirkko Ruohonen-Lernerin käteen. Hän ei välttämättä kuulu enää Soinin lähimpään piiriin. Tätä vihjaa se, ettei Soini tukenut Ruohonen-Lerneriä, kun Lindström lähti syrjäyttämään tätä ryhmäpuheenjohtajan paikalta 2014.

RKP ehkä – vihreät ei

Pienpuolueista etenkin RKP saattaa jatkaa hallituksessa. Keskusta halunnee Carl Haglundin johtaman puolueen hallitukseen, jos se muodostetaan keskustan, demarien ja perussuomalaisten pohjalta. Silloin RKP turvaisi hallitukselle vankan porvarillisen rungon.

Perussuomalaiset tosin vieroksuvat RKP:tä. Perussuomalaisen vaikuttajan mielestä puolueen hallitukseen meno ei kuitenkaan kaatuisi RKP:hen, mutta vihreisiin se kaatuisi.

Kesken vaalikauden hallituksesta lähteneiden vihreiden paluu hallitukseen on epätodennäköistä. Tuleva hallitus joutuu päättämään muun muassa vihreiden tulisesti vastustaman Fennovoiman ydinreaktorin rakennusluvasta.

Myös toisen oppositioon heittäytyneen puolueen, vasemmistoliiton pääsy hallitukseen on kiven takana. Demarit tosin halunnevat vasemmistoliiton mahdolliseen punamultavaihtoehtoon.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on saanut kiitosta toiminnastaan sisäministerinä. Uhkaava vaalitappio saattaa kuitenkin sysätä puolueen oppositioon ja voi johtaa myös puoluejohtajan vaihdokseen.

 Eduskuntavaalit ovat 19. huhtikuuta. Ennakkoäänestys järjestetään 8.–14. huhtikuuta.

X