Rauhanliikkeen tulosvastuu

Kyselin 1980-luvun lopulla nyt jo tappotuomion saaneessa Ajankohtaisessa kakkosessa raittiusliikkeen tulosvastuusta: Kuinka monta raitista tuotetaan vuosittaisilla julkisilla raittiusmäärärahoilla?

Kysymys oli paitsi tyhmä myös provokatiivinen.

Nyt 25 vuotta myöhemmin eteläisessä Euroopassa vahvempi naapuri Venäjä anastaa heikommalta Ukrainalta alueita raa`alla väkivallalla, etelämpänä kiihkoislamistien ISIS pitää pilkkanaan ihmisoikeuksia ja toteuttaa kansanmurhaa. Ovatko siis suomalaiset rauhanjärjestöt lähteneet kaduille ja toreille rauhanmarssein vastustamaan kaikkea tätä hulluutta? Eipä ole kulkueita ja banderollien virtaa näkynyt.

Toisin oli takavuosikymmeninä, kun rauhaa puolustettiin rauhanjunilla, taksvärkeillä ja festivaaleilla. Konfliktit olivat täältä katsoen kaukomailla, kuten Vietnamissa, Chilessä tai Mosambikissa, mutta silti mentiin.

Koskaan laukaisemattomia euro-ohjuksiakin vastaan marssittiin, mutta nyt Ukrainan siviilejä saa pommittaa raketinheittimin ja tykein rauhanpuolustajiemme häiriintymättä. Siinä missä ennen kaiutettiin solidaarisuutta nigerialaiselle kansalaisoikeusaktivistille, venäläisen oppositiojohtajan Boris Nemtsovin murha ei täkäläisiä rauhanvoimia juuri liikauta. Spontaanin kynttilämielenosoituksenkin puuhasi Venäjän suurlähetystön eteen sananvapausjärjestö PEN. Pitääkö siis suomalaisten rauhansotureiden vastustettavan tulla aina lännestä, jotta torilla tavattaisiin?

Eivät rauhanjärjestöt Suomesta toki ole hävinneet. Rauhanpuolustajat, Rauhanliitto, Sadankomitea… yhteensä niitä on noin 30. Suurin osa saa opetus- ja kulttuuriministeriön tukea, joka tänä vuonna on yhteensä 540 000 euroa.

Palaan alun tyhmät kysymykset -sarjaan: Kuinka monta tuntia tai päivää rauhaa saamme maailmaan tällä summalla? Jos puoli miljoonaa euroa ei auta ukrainalaisia, ei se kriisitilanteessa auta ehkä suomalaisiakaan.

Varmempi rauhan tae olisi ostaa tuollakin summalla puolustusvoimille jotain kättä pitempää.