Ravintola tarjoaa Kajaanissa: Mökötysnurkka ja raittiuspiiri – ”Usealta kähinältä on säästytty”
Yhden illan mökötyksellä pääsee yleensä eroon suuremmastakin mielipahasta. Ravintola Jussilassa mököttäjää ei häiritä.
Sakari Koivunen murjottaa pahantuulisuuttaan pois ravintola Jussilan mökötysnurkassa.
Mököttäminen vaatii rauhoittumista.
Kajaanilaisessa ravintola Jussilassa mököttäjä saa kaipaamaansa yksityisyyttä ravintolan perukan mökötysnurkassa.
Pöydän ääreen asettunutta mököttäjää ei häiritä.
Se, mikä mieltä painaa, poistetaan sieltä pohtimalla mökötysnurkassa asiaa perin juurin. Kun mököttää tarpeeksi pitkään, huomaa, että mökötyksen syy on loppujen lopuksi varsin vähäpätöinen.
Yhden illan mökötyksellä pääsee yleensä eroon suuremmastakin mielipahasta.
”Toipumista voi nopeuttaa oluella, mutta silloin mökötys on myös huuhtomista”, sanoo Jussilan kanta-asiakkaisiin kuuluva Sakari Koivunen.
”Huuhdottu mielipaha voi tulla seuraavana aamuna entistä ankarampana takaisin.”
Mökötys on alkanut.
Koivunen lopettaa puhumisen ja nostaa kätensä puuskaan rintamukselleen. Se on mököttäjän ensimmäinen perusasento.
Toisessa nojataan kyynärpäillä pöytään. Mököttäjän ilme on joko surullinen tai äkäinen.
Koivusen katse kiinnittyy pöytään ja suupielet kääntyvät parran sisällä alaspäin.
Mökötys on alkanut.
Ravintoloitsija Juha Immoselle on kehittynyt baaritiskin takana pistämätön ihmistuntemus. Ärtyneille asiakkaille hän suosittelee hetkeä mökötysnurkassa.
Vankien varaukset
Jo ravintola Jussilan pihalla tuntuu kuin olisi peruutettu ajassa muutama vuosikymmen taaksepäin.
Kaksikerroksisen puutalon yläkerran ikkunoiden alta pilkottavat neonvalot viistävät kinoksia, ja pihalamppu loimottaa lumisille portaille. Oven läpi kuuluu suomalainen, surumielinen tango.
Maanantai-illassa on lauantain tunnelma.
Sisälle astuessa menneisyyden vaikutelma voimistuu. Seinät on paneloitu puoleen väliin ja yläosat maalattu vihertävin sinisiksi. Valaistus jättää sijaa hämärälle. Talon tuoksu on niiltä ajoilta, kun tuopeissa oli vielä kahvat.
Väki on kasaantunut perimmäisiin pöytiin.
Mökötysnurkan vierestä kajahtaa naurunremakka.
Baaristiskin takana päivystävä Juha Immonen luonnehtii itseään ”jonkin sortin huonoksi uskovaiseksi.” Hän aloitti ravintoloitsijana 24 vuotta sitten Kajaanin keskustan Lautabaarissa.
”Huhujen mukaan Sukevan vankilan vangit varasivat ennen lomille lähtöään Lautabaarista ikkunapaikkoja”, Immonen kertoo.
Kun Lautabaari sai väistyä kerrostalon edestä, Immonen löysi ravintolalle uuden paikan Kajaanin Lehtikankaan kaupunginosan Rabatti-kiinteistöstä.
Viereisessä pöydässä otetaan olutta ja nauretaan kovaan ääneen.
Lautabaarin värikkään maineen vuoksi Lehtikankaan asukkaat eivät olisi halunneet Immosen ravintolaa kotikulmilleen. He vastustivat ravintolan perustamista adressilla, jossa oli pitkä nimilista.
22 vuoden aikana Jussila on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa kulmakunnan omana baarina.
Sakari Koivusen kanssa käynnistetty mököttäminen mökötysnurkassa jatkuu, vaikka viereisessä pöydässä otetaan olutta, vitsaillaan ja nauretaan kovaan ääneen.
Nurkan rauha ei kuitenkaan rikkoudu eikä mökötys häiriinny.
Lieneekö mököttäminen helpompaa, kun sille on varattu oma paikkansa?
Mökötysnurkan perustanut, jo edesmennyt Jussilan kanta-asiakas Jaska askarteli myös seuranhakukyltin.
Napsutus kielletty
Mökötysnurkan pyöreän pöydän ääressä on neljä tuolia. Ylös nurkan yläpuolelle on nostettu televisio, jonka kuvaruudussa pyörii Salatut elämät ilman ääntä.
Pöydän pinnoite on reunoiltaan murtunut, ja ruskean, ohuen kovalevyn halkeamista pilkottaa mustaa, paksumpaa kovalevyä. Kun nostaa peukalolla revennyttä pinnoitetta ja laskee sen irti, pöytä napsahtaa.
Vastapäätä istuvan Sakari Koivusen katse on hyytävä. Viesti tulee sanomattakin selväksi: Kun mökötetään, ei napsuteta!
Mökötysnurkka ei ole kajaanilainen keksintö, vaan jo edesmennyt, vuosikausia ulkomailla työskennellyt rakennusinsinööri Jaska kopioi reissuillaan näkemänsä idean kantakapakkaansa.
”Mökötysnurkan ansiosta on säästytty usealta kähinältä.”
Kevättalvella 2013 Jaskalla oli vastoinkäymisiä eikä hänen taloutensakaan ollut tasapainossa. Ajatus mökötysnurkasta jalostui todeksi, kun Jaska maalasi ja kiinnitti seinään Mökötysnurkka-kyltin ja istui sen alle mököttämään.
Jaska sanoi ravintoloitsija Juha Immoselle, että ennen kuin puoli tuntia tulee täyteen, joku tarjoaa hänelle oluen.
Mies ei ehtinyt mököttää kuin vartin, kun iäkkäämpi naishenkilö kutsui hänet mökötysnurkasta baaristiskille, osti hänelle juotavaa ja kuunteli hänen huoliaan.
”Ehkä mökötysnurkka oli alun perin vitsi, mutta myöhemmin nurkalle on ollut aitoa tarvetta”, Immonen kertoo.
”Mökötysnurkan ansiosta on säästytty usealta kähinältä.”
Ari Sitronen (oik.) esittelee Citroën-kerhon tatuointiaan Marja-Liisa Uitolle ja Harri Turuselle.
Väärällä jalalla
Olut valuu hanasta tuoppiin, ja muusikko Harri Toivonen saa Juha Immoselta illan kolmannen juomansa.
Reilun kahdensadan metrin päässä ravintola Jussilasta asuvan Toivosen bändi Harry Line on eniten Jussilassa esiintynyt orkesteri. Toivonen on asiasta varma, vaikka hän ei tarkkaan muista, kuinka monta keikkaa Harry Line on Jussilassa tehnyt.
”Ne, jotka väittävät soittaneensa täällä enemmän kuin me, ilmoittautukoot minulle”, Toivonen sanoo.
Immonen on kehittynyt baaritiskin takana viettämien vuosiensa aikana ihmistuntijaksi. Kantaporukan mielialat hän osaa tulkita jo heidän ilmeistään.
”Kun asiakas tulee sisään väärällä jalalla, hänet voi ohjata mökötysnurkkaan rauhoittumaan.”
Toivosella ei ole tarvetta mennä mököttämään, vaan hän asettuu samaan pöytään tällä hetkellä reilut 30 Citroën-merkkistä autoa omistavan Ari Sitrosen kanssa. Enimmillään Sitrosella on ollut 70 Citroënia.
Mies vaihtoi sukunimekseen automerkin nimen.
Sitronen ei ole hänen alkuperäinen sukunimensä, vaan hän on vaihtanut itselleen automerkin nimen.
”Maistraatissa ei hyväksytty C-kirjainta nimen alkuun, mutta olen silti Suomen ja varmasti koko maailman ainoa Sitronen.”
Sitrosen ja Toivosen mukaan ravintola Jussila on Kajaanin ainoa aito kansankapakka. He vertaavat kantapaikkaansa televisiosarja Emmerdalen Villapakka-pubiin.
”Jos joku puuttuu porukasta, ihmetellään, missä hän on.”
Hevonen konepellillä
Sakari Koivusen kanssa aloitettu mököttäminen keskeytyy karkaavaan nauruun, kun ravintola Jussilan korttirinkiä pyörittävä Marja-Liisa Uitto, 75, laukoo viereisestä pöydästä huomioitaan illan kulusta.
”Tupen pelaaminen ei pääse käyntiin, kun pitää jatkuvasti käännytellä kosijoita pois pöydästä.”
Kainalosauvat jäävät nojaamaan kaidetta vasten, kun Uitto käy laulamassa karaokessa Reijo Kallion hitin Yksinäinen.
Ari Sitronen intoutuu esittämään karaokessa Citroën-miehen laulun.
Ari Sitronen puolestaan esittää oman versionsa Jouko Mäki-Lohiluoman kappaleesta Transitmies nimellä Citroënmies.
Kun laulut on laulettu, Harri Toivonen esittää arvoituksen.
”Miksi hevonen katsoo Ford Mustangin konepellin päällä vasemmalle?”
Kukaan ei tiedä. Toivosen käheä nauru katkaisee hiljaisuuden.
”Asiasta ei ole harmainta aavistusta.”
Sakari Koivunen nostaa kädet puuskaan ja nyökkää. Ilta on vielä kesken.
Vielä on aikaa mököttää.
Teemu Pyyn amerikanraudan entisöinti on vielä hieman kesken, mutta jenkkipelillä pääsee jo piipahtamaan kantakuppilassa.
Mormonin hieromista
Baaritiskillä istuva kajaanilainen, vanhoja Amerikan autoja harrastuksekseen kunnostava Teemu Pyy ei ole koskaan vetäytynyt mökötysnurkkaan, vaikka kenties syytä olisi ollut.
Pyy kääntelee tyhjää tuoppiaan. Se on illan ensimmäinen ja viimeinen. Aamulla hän istahtaa taas invataksin rattiin.
”Jos elämä tuntuu ankealta, minulla on muita tapoja rentoutua.”
Jussila on Pyyn kantapaikka, jonne hän tuo myös vieraitaan. Edellisenä viikonloppuna Pyyn luona vieraili oululainen hieroja Johanna Huttunen, joka hieroi kyläillessään Pyyn lisäksi neljä hänen ystäväänsä.
Sakari Koivunen ja Juha Immonen ovat unohtaneet vanhat erimielisyytensä ja nykyään Koivunen poikkeaa lähiökapakassaan muutaman kerran viikossa.
”Yhdysvaltalainen mormonikaveri ei hyväksynyt uskontonsa vuoksi naishierojaa ilman, että minä seurasin hierontaa vierestä”, Pyy kertoo.
Yksi hänen autoistaan hyväksyttiin ranskalaissuomalaiseen elokuvaan Kajaani, jota filmattiin syksyllä 2016 myös ravintola Jussilassa. Kari Väänäsen tähdittämä elokuva on esitetty myös ravintola Jussilan yksityisnäytöksessä.
Pyy ei muista, tallentuiko filmille yhtään mököttäjää.
”Mököttäminen olisi ainakin sopinut elokuvan henkeen, kun kerran ohjaaja Mikael Marignac piti Aki Kaurismäkeä esikuvanaan.”
Makeampi nauru
Syitä mököttämiseen lienee yhtä monta kuin on mököttäjiäkin. Useimmiten mökötysnurkassa kuitenkin murehditaan ihmissuhdeasioita, taloushuolia tai työelämässä ilmenneitä ongelmia.
”Jos mököttäjä ei halua jäädä ongelmineen yksin, täältä löytyy hänelle kuuntelija”, Juha Immonen kertoo.
”Kunnon mökötyksen jälkeen naurukin maistuu makeammalta.”
”Toisilla huolet helpottavat, kun he saavat puhua ne pois. Yleensä ihmisillä on kuitenkin enemmän aihetta nauruun kuin mökötykseen, mutta kunnon mökötyksen jälkeen naurukin maistuu makeammalta.”
Iltakymmeneltä ravintola Jussila alkaa hiljentyä. Ensimmäisenä lähtee pitkäkarvainen chihuahua Pepi emäntänsä taluttamana. Pienen koiran vanavedessä poistuu baaritiskiltä myös Teemu Pyy.
Talviyö on pimentynyt ikkunoiden takana, ja sisällä ravintolassa karaoke on vaihtunut tietokoneelta soitettavaan listamusiikkiin. Biljardipöydän vihreä verka loistaa kohdevaloissa tyhjänä.
Marja-Liisa Uitto ottaa korttipakan käteensä ja käynnistää neljän hengen jaon. Tuppea on aikaa pelata pikkutunneille asti, jos peli-intoa riittää.
Sakari Koivunen ja Juha Immonen ovat unohtaneet vanhat erimielisyytensä ja nykyään Koivunen poikkeaa lähiökapakassaan muutaman kerran viikossa.
Maineensa veroinen
Mökötysnurkka on osoittautunut maineensa veroiseksi.
Kun lähtee mököttämään pelkkää uteliaisuuttaan eikä painavaa huolta ei ole, pyöreän pöydän takaa nousee huojentuneena ja kohta taas naurattaa.
Mököttämisestä on tullut hyvälle tuulelle.
Sakari Koivunen kääntää noustessaan karvalakkia päässään, nyökkää ja suuntaa kohti tupakkakoppia.
Miksi Koivunen sitten mökötti?
Parran sisältä kuuluvaa vastausta seuraa hymy.
”Ihan vaan huvin vuoksi.”
Ravintola Jussilan raittiuspiiriläiset Kari (vas.) Kaine ja Aini viettävät iltaa biljardipöydän äärellä.
Iloa selvin päin
Kajaanilaisella Kainella, 27, on lävistyksiä kasvoissa, tatuointeja kämmenselissä, kynsissä mustaa kynsilakkaa, sormuksia ja päässään australialainen nahkastetson.
Kainelle käynti ravintola Jussilassa on kuukauden kohokohta, vaikka hän on ollut raittiina pian puolitoista vuotta.
”Alkoholi haittasi työelämää, ja muutenkin arki oli hankalaa. Sitä vaan odotti, koska saa seuraavan oluen.”
Kainea kannusti raittiuteen ravintola Jussilan baaritiskin takaa hänelle olutta myynyt ravintoloitsija Juha Immonen.
Nykyään Kaine kuuluu yhdessä vajaan kymmenkunnan entisen alkoholin suurkuluttajan kanssa Jussilan raittiuspiirin.
Raittiuspiirin kokoontumisissa ei puhuta aina viinasta ja raitistumisesta.
”Ravintolaan tuleminen on sosiaalista kanssakäymistä. Pelaamme muiden kanssa korttia ja osallistumme baarin tietokilpailuihin.”
”Olen saanut elämäni järjestykseen, kun jätin alkoholin.”
Jussilan mökötysnurkassa Kaine on istunut viimeksi parisen vuotta sitten humalassa, ja silloinkin hän ajautui nurkkaan vahingossa.
Enää hän ei aio mökötysnurkkaan vetäytyä.
”Nyt ei ole mitään syytä mököttää. Olen saanut elämäni järjestykseen, kun jätin alkoholin.”
Rohkeuden opettelua
Karilla on takanaan useiden vuosien juomaputki. Hän kärsi myös mielenterveysongelmista.
Kari kertoo saaneensa alkoholista rohkeutta. Raitistuttuaan hän on joutunut opettelemaan uudestaan kanssakäymistä ihmisten kanssa.
”Kun on neljä tuntia kapakassa selvin päin, se on todellinen sosiaalisten taitojen korkeakoulu”, hän sanoo.
Nykyään hän kiertää Jussilan lisäksi myös muissa paikallisissa anniskelupaikoissa kertomassa kokemuksistaan.
”Ehkä joku on saanut oppia minulta, itse olen oppinut paljon muilta. Kokemusten jakamista ja yhdessäoloa. Ihmisen on hyvä ihmisten joukossa.”
Ilotonta turruttamista
Jussilan raittiuspiriin kuuluva kajaanilainen Aini muistuttaa, että raittius ei välttämättä ole hänen kohdallaan pysyvää, vaikka hän onkin päättänyt pysyä alkoholista erossa.
Juodessaan Aini ei saanut enää alkoholista hakemaansa nousuhumalan mielihyvää.
”Se oli ilotonta ja pakonomaista tunteiden turruttamista. Toivottavasti en enää päädy samaan tilanteeseen.”
Kaine, Kari ja Aini eivät ole haastateltavien oikeat nimet.