RMJ:n perustaja herättää festarin henkiin ja pelastaa Rauman matkailun

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Juha Sinisalo
Kun mies harrastaa kaivinkoneella kaivamista, työn jälki yleensä näkyy. Riku Räsäsestä on tullut Rauman matkailun monitoimimies.

Kesäkuussa 1999 Riku Räsänen luki säätiedotuksia päivittäin moneen kertaan. Kuningasidean toteutuminen oli säästä kiinni.

Räsänen oli kehittänyt hullunrohkean hankkeen: Raumalle piti järjestää kunnon festivaali juhannuksena. Klubikeikkojen järjestämisellä ja ravintolatoiminnalla hankittu omaisuus oli nyt pelissä perheen asuntoa myöten. Jos Raumanmeren Juhannus menisi kiville, edessä olisi henkilökohtainen konkurssi.

Juhannuksena aurinko paistoi, festivaalivieraita tuli yli 30 000, liput myytiin loppuun, paikallisiin kauppoihin syntyi jonoja oven ulkopuolelle. Rauma juhannuksena ja RMJ oli muuttunut suomalaiseksi kesäkäsitteeksi, kunnes kesällä 2008 kaikki oli ohi.

Tie festivaalimoguliksi

Riku Räsänen valmistui kirvesmieheksi 1988 ja pääsi ensimmäiseen työpaikkaansa Rauman kaupungille rakentamaan laitureita. Hommat eivät kuitenkaan erityisesti kiinnostaneet, ja Räsänen soitteli paikallisiin ravintoloihin kertoen, että hän haluaisi järjestää klubi-iltoja.

Armeijan jälkeen mies antautui täysin viihdealalle. Kun 19-vuotias nuorukainen soitteli ohjelmatoimistoihin ja buukkasi bändejä, häntä ei aluksi otettu vakavasti. Mutta sana alkoi kiertää, että asiat hoituvat ja laskut maksetaan ajallaan.

”Raumanmeren Juhannus oli oikeastaan looginen jatko kasvavalle toiminnalle. Viihdeala on sellainen, että menestys lasketaan yleisömäärän perusteella eikä taloudellisella tuloksella. Kun olimme myyneet ravintolat ja hallitapahtumat täyteen, niin sitten piti järjestää festivaali”, Räsänen kertoo.

Raumanmeren Juhannuksen idea oli K-18 eli festivaalialueella oli ikäraja. Näin tarjoilupuolen järjestäminen oli monipuolisempaa ja helpompaa. Ennen juhannusta sisääntulotiet Raumalle olivat tukossa autoista, joiden peräkärryissä oli sohvia, puutarhakalusteita ja grillejä. Festivaalille tultiin leiriytymään ja viihtymään, ja se sopi järjestäjille.

Räsänen kuitenkin kyllästyi äänekkään kaupunkilaisten opposition nurinaan ja päätti, että järjestäkää sitten omat juhlanne.

Hän myi RMJ:n Poriin.

Vuonna 2009 juhannuksena Porissa satoi, ja ensimmäisenä festivaalipäivänä portilta myytiin 92 lippua.

Sedu Koskinen ja porilaiset toimijat olivat ostaneet festivaalin, joka järjestettiin Kirjurinluodolla. Homma kaatui parissa vuodessa, ja sen jälkeen festivaalia ei ole järjestetty kuin kerran pienimuotoisena.

Ikuinen ideanikkari

Nyt juhannuksena Raumanmeren Juhannus herää jälleen henkiin ja palaa taas juurilleen

”Kohtasin tiettyjä ihmisiä ja päätimme, että juhannusjuhla herätetään henkiin. Nyt järjestelyistä vastaa Weekend Festival, ja minä olen vastuussa vain oheistoiminnoista, majoituksesta, parkkitiloista ja muusta vastaavasta. En enää pysy tässä nykymusiikin genressä mukana, joten ammattilaiset hoitakoon sen puolen”, 44-vuotias Räsänen sanoo.

RMJ:n jälkeen Räsäsen energia suuntautui matkailuun ja kulttuurihistoriallisten kohteiden kunnostamiseen.

Räsänen otti vastuulleen rapistuneen leirintäalueen, joka sijaitsee upealla paikalla merenrannalla, aivan Raumanmeren Juhannuksen festivaalipaikan vieressä. Paikat laitettiin kuntoon, alueelle perustettiin kuusi ravintolaa ja sinne tuotiin kaksi purjelaivaa, joista toinen toimii ravintolana, ja toinen tekee charter-purjehduksia. Kolmas odottaa siirtoa Rauman satamassa.

”Seuraava iso projekti on saada Rauma maailmankartalle ja tehdä siitä yksi Suomen johtavista kesäkaupungeista.”

Kun jo vuodesta 1916 toiminut kaupungin ainoa elokuvateatteri ajautui vaikeuksiin, Räsänen riensi apuun.

Ja kun keskeisellä paikalla sijainnut Lönnströmin Taidemuseo – entinen poliisilaitos – muutti pois, Räsänen osti kiinteistön, ja nyt se on ateljee, toimisto- ja liiketila ja ravintola.

Raumalaisten kesävirkistyspaikka on Otanlahti, jossa on uimaranta ja maauimala. Betoninen, merivedellä täytetty 1955 valmistunut maauimala pääsi pahasti rapistumaan ja vuonna 2002 se päätettiin purkaa, mutta päätös kumottiin myöhemmin. Maauimala on Museoviraston suojelema, eikä sen kunnostamiseen löytynyt rahaa. Kaupunki järjesti alueen kunnostamisesta ja ylläpidosta tarjouskilpailun, ja ainoa kiinnostunut oli Riku Räsänen.

”Olen seisoskellut tuolla alueella 15 vuotta RMJ:n ja Poroholman myötä, joten oli luonnollista, että otan urakan vastaan. Paikat laitetaan kuntoon ja merivesiallas muutetaan makean veden altaaksi. Lisäksi sinne tulee erilaisia kahluualtaita, minigolfia ja muita palveluja, eli Otanlahdesta tulee raumalaisten ja myös turistien kesäpäivän viettopaikka”, selvittää Räsänen.

Toki olisi ollut halvempaa jyrätä koko maauimala maan tasalle ja rakentaa uusi, mutta Museovirasto ei tätä sallinut. Nyt hankkeelle ryhdytään hakemaan yrityskummeja, jotta palvelujen hintalappu saadaan pidettyä edullisena.

”RMJ:n-vuosien aikana harmitti, kun kovalla vaivalla rakennettiin festivaalialue palmuineen ja muine palveluineen, niin ne jouduttiin kolmen päivän jälkeen purkamaan. Nyt voidaan tehdä jotain pysyvää.”

Pohjatyöntekijä

Riku Räsänen pyrki myös henkilökohtaisesti vaikuttamaan päätöksentekoon. Hän on ollut kaupunginvaltuustossa pariinkin otteeseen ja yritti 2011 myös eduskuntaan. Poliittinen päätöksenteko oli kuitenkin kankeaa ja usein hänet suljettiin ovien ulkopuolelle, koska hän oli liiketoimiensa johdosta jäävi.

”Nyt yhteistyö kaupungin kanssa sujuu hyvin. Kun olin kaupunginhallituksessa, opin miten kaupungin organisaatio toimii ja miten asiat pitää esittää.”

Räsäsen RPR Group työllistää sesonkiaikana noin 100 henkeä ja liikevaihto on ”jotain 6–7 miljoonaa”. Toimintatavoiltaan ja hengeltään firma on kuitenkin kuin perhe, jossa kaikista pidetään huolta, mutta langat ovat tiukasti Räsäsen käsissä, sillä ”muut eivät aina ymmärrä ideoitani”.

Joidenkin mielestä ristiriitaisenkin miehen harrastus on hieman poikkeuksellinen: Rikulla on kolme kaivuria ja työpäivän päätteeksi hän lähteen kaivamaan.

”Ne on ihan mielettömiä härveleitä, on joystick ja kauhat pyörivät joka suuntaan. Olen parin kaverin kanssa tehnyt kaikkien näiden hankkeiden pohjatyöt itse.”

Tuntuisi, että Rauman kokoisessa kaupungissa ei enää paljoa kaivettavaa ole?

”En voi muuttaa täältä pois, kun vaimo ei suostu. Pitää siis houkutella ihmiset tänne.”

X