Roman Schatz Saksan AfD:n jytkystä: ”Eurooppa on vailla johtajaa – Suomi voisi ottaa isomman roolin”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Seppo Saarentola / Otavamedia
Saksan liittopäivävaaleilla nähtiin oikeistopopulistien jytky. Vaihtoehto Saksalle eli AfD nappasi 12,6 prosenttia äänistä ja nousi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Kirjailija-toimittaja Roman Schatz ei yllättynyt oikeistopopulistisen AfD-puolueen menestyksestä Saksan liittopäivävaaleissa.

”Se oli odotettavissa. Saksa oli viimeinen EU:n jäsenvaltio, jossa ei ole ollut oikeistopopulistista puoluetta eduskunnassa”, Schatz sanoo.

Saksalaissyntyisen ja Suomessa vuodesta 1986 asuneen Schatzin mukaan oikeistopopulistien menestys kertoo siitä, että Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen on edelleen kesken.

”Näissä vaaleissa oli voimakas alueellinen hajonta. AfD oli entisessä Itä-Saksassa monella alueella vahvin puolue, mutta entisessä Länsi-Saksassa se sai hyvin vähän kannatusta. Iso osa itäsaksalaisista haluaa rajat kiinni, mutta länsisaksalaisista ei kukaan.”

Vapautus vai huiputus?

Berliinin muurin murtumista 1989 seurasi Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen 1990. Schatz kokee synnyinmaansa muuttuneen itäeurooppalaisemmaksi ja puolalaisemmaksi. Entinen valtioraja on edelleen olemassa, ja se johtuu vauraustasosta.

”Jos itä olisi yhtä rikas kuin länsi, huuto olisi pienempi. Mutta entä sitten, jos olet 80-vuotias mies Itä-Saksan Dresdenistä? Ensin sinua kusettivat natsit, sitten kommunistit ja sitten Helmut Kohl.”

Saksojen yhdistyminen oli monille ilouutinen ja vapauden voitto, mutta toisille suuri lupaus, joka paljastui puhallukseksi. Yhdistymistä johtanut liittokansleri Kohl oli joko sankari tai huijari, riippuu keneltä kysyy.

”Aika paljon itäsaksalaiset kokivat, että kapitalismi kusetti heitä. Helmut Kohl puhui kukkivista maisemista. Yhdistyneeseen Saksaan tuli EU:n rahoittamia kouluja ja teitä, mutta myös holhoamista – vaan ei työpaikkoja.”

Nationalismi sikiää idässä

Kansallismielisyys on Schatzin mukaan kytenyt nimenomaan entisen Itä-Saksan alueella, jossa oikeistopopulistisen AfD-puolueen kannatus oli valtakunnallista 12,6 prosentin keskiarvoa huomattavasti korkeampi.

”Itä-Saksassa ei kommunistien valtakaudella saanut olla kansallismielinen. Yhdistymisen myötä moni itäsaksalainen odotti saavansa maansa takaisin, mutta tulikin miljoona pakolaista. Saksan yhdistymisen henkinen puoli tulee kestämään varmaan kokonaisen ihmiselämän”, Schatz pohtii.

Lännen ja idän eroa hän vertaa susirajaan, jonka eteläpuolelle kepulaisilla ei ole asiaa – tai Suomen ja Viron rajaan.

”Länsisaksalaisilla on itäsaksalaisia kohtaan samanlainen arroganssiongelma kuin 80-luvun suomalaisilla Viroa kohtaan. Sieltä sai halpaa viinaa. Nykyisin itäisen Saksan johtajista ja professoreista suurin osa on kotoisin lännestä. Meidän länsisaksalaisten piti viedä kapitalismi sinne ja opettaa heitä. Me osaamme rakentaa parempia autoja ja meillä on paremmat vaatteet. Ja sama toisin päin, itäsaksalaiset sättivät, että ketä te länkkärit luulette olevanne?! Vähän niin kuin herrat ja landepaukut”, Schatz sanoo.

Saksalaisten on opittava puhumaan

Schatz uskoo, että ne Saksan poliitikot, jotka ovat uhanneet kieltäytyä kommunikoinnista oikeistopopulistisen AfD:n kanssa, joutuvat nyt syömään sanansa.

”Parlamenttityö on puhumista. En äänestäisi AfD:tä, mutta heidän nousunsa liittopäiville on mielestäni hyvä juttu, koska puheen paikka on parlamentissa mieluummin kuin joulutorilla. Suomessa sanotaan, että suomalainen yhteiskunta on pirstoutunut, ja minusta tämä on hyvä juttu. Ongelmat alkavat vasta sitten, kun kaikki ovat samaa mieltä.”

Schatz täsmentää viittaavansa totalitaristisiin järjestelmiin, joissa vain yksi mielipide on sallittu ja pirstoutuminen on kiellettyä.

”Jos siitä poikkeaa, tulee Stasi tai Gestapo. Mahdollisuus tapella parlamentissa on saavutettu etu. Saksalaisten poliitikkojen pitää oppia puhumaan niidenkin ihmisten kanssa, joilla on räikeästi erilaiset mielipiteet.”

Saksan liittopäivävaaleissa AfD-puolueen kärkiehdokkaat: talousliberaali Alice Weidel ja puolueen äärioikeistolaiseen siipeen kuuluva Alexander Gauland. LEHTIKUVA / AFP PHOTO TOBIAS SCHWARZ

Sammakoita odotettavissa 

AfD:n ongelmana on Schatzin mukaan huono varautumisen siihen, että 12,6 prosentin äänisaalis tarkoittaa käytännössä 94 paikkaa liittopäivillä.

”Ei puolue ole varautunut tällaiseen. Pitää hankkia avustajia ja sihteerit kaikille. He joutuvat palkkaamaan omista riveistään porukkaa, jota ei tunneta. Puolueen poliittinen kulttuuri muuttuu, kun mukaan tulee iso liuta amatöörejä.”

Kuulostaa tutulta. AfD:n jytky ja varsinkin Schatzin analyysi uuden liittopäiväpuolueen rökälevoitosta tuo mieleen Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalit, joissa perussuomalaiset haukkasivat viidenneksen äänistä ja parlamenttipaikoista.

Perussuomalaisten jytkyn jälkeen untuvikkoedustajien suusta lurpsahtaneista sammakoista ei ollut pulaa. Eikä näitä politiikan välikevennyksiä tule Saksan mediassakaan puuttumaan, kunhan AfD saa polkaistua moponsa käyntiin ja töräytettyä pahimmat karstat pakoputkesta.

Schatzin mukaan Saksassa vaalittu poliittinen korrektius on perua maan historiasta. Kansallisuus jo pelkkänä sanana on ladattu erilaisilla merkityksillä kuin Suomessa.

”Suomi on kansallisvaltioista kaikkein kansallisin. Meillä on suomalaisuuden päivä ja kansallislintu. Turussa on Kansallinen Kirjakauppa. Jos yrität avata sellaisen Berliinissä, se palaa jo ensimmäisenä päivänä. Saksassa jo sana kansallinen on kielletty.”

Suomen malli?

Saksaa ja Suomea mielellään vertaileva Schatz muistuttaa, että Suomi on reilun viiden miljoonan kansalaisen yhteiskunta, joka on jostain syystä toiminut viimeiset 100 vuotta demokratiana. Saksassa taas on koettu muutaman kymmenen vuoden välein romahdus, jonka jälkeen on siirrelty rajoja.

”Oikeistopopulistit ovat Suomessa olleet hallituksessa, eikä mitään pahaa tapahtunut. Euroopassa kaikki huutaa Unkarin Viktor Orbanille mutta ei Suomelle. Meillä on persu ulkoministeri, joka puhuu nätisti EU:sta aina tarpeen tullen. Perussuomalaisten nousu eduskuntaan ja hallitukseen ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Skandaalirintama on ollut kotimaista tekoa.”

Synnyinmaansa historiallisia traumoja ja suhdetta Suomeen Schatz käsittelee myös tuoreessa kirjassaan Asevelipuolet – Se pieni ero suomalaisten ja saksalaisten välillä.

”Saksasta pitäisi ymmärtää, että se on hajanaisempi kuin Suomi. Yhtä Saksaa ei ole. Suomi taas on kiinnostunut enemmän siitä, mitä se voi saada Euroopalta, mutta ei siitä, mitä se voisi tuoda Eurooppaan. Suomen koulutusjärjestelmä ja tasa-arvo voisivat olla hienoja vientituotteita.”

Suomessa vaalitaan Schatzin mielestä turhaan käsitystä, että EU-Suomi on liittynyt osaksi jotain suurta, vaikka koko unionia voitaisiin johtaa Suomesta käsin.

”Eurooppa on vailla johtajaa, ja jos Saksa ei pysty unionia luotsaamaan, Suomi voisi yrittää. Sillä ei ole minkäänlaista rikosrekisteriä. Suomi on hyvis, joka ei putoa kartalta, vaikka EU jouduttaisiin organisoimaan uudestaan. Suomelta kysytään ensimmäisenä, mitä tehdään”, Schatz sanoo.

Lue myös:

Perussuomalaisten kannatuksen romahdus ja ero hallituksesta on ollut ennustajien kestosuosikki – Missä antijytky viipyy?

Euroopan uusi jakolinja – pohjoisessa eurokriisin hyödyntävät populistit, etelässä vasemmisto

Rasismi ei selitä populismin nousua – Trump on luvannut palauttaa tehtaat Kiinasta takaisin Amerikkaan

X