”Romantiikkaa on monenlaista - sille perinteisimmälle löytyykin parhaiten aikaa ja tilaa arjesta”
Päätoimittaja Erkki Meriluoto vietti keväisen isyyslomaviikon Edinburghissa. Öiseen aikaan alkoi merkillinen tapahtumasarja, josta kiteytyi lopulta kaunis yhteinen parisuhdekokemus.
Pääsin nauttimaan isyyslomaviikosta koko perheen kanssa Skotlannin kevääseen.
Kolmekuukautisen tytön ja kolmevuotiaan pojan kanssa matkatessa tiesin, että rentouttavat parisuhdekokemukset vaimon kanssa saattaisivat jäädä vähiin, mutta silti uskoin kauniin Edinburghin herättämiin romanttisiin hetkiin.
Heti ensimmäistä iltaa hotellihuoneistossamme viettäessämme ymmärsin, että lisämutkia tuli matkaan. Käytännön syistä ja erilaisista lasten vaatimuksista johtuen vaimo ja vauva nukkuivat leveässä parivuoteessa ja minä ja poika majoitumme oleskelutilan puolelle vuodesohvalle.
Ratkaisu oli oikeastaan hyvä, sillä nukuimme pojan kanssa kuin tukit. Sen sijaan äidin ja tyttären yö oli ollut levottomampi.
Vaimo kertoi yön haastavista tapahtumista seikkaperäisesti. Yöllä vaippaa vaihtaessa ja pyllyä pestessä vauva oli painanut varpaallaan lavuaarin metallisen pohjatapin alas ja tiukasti kiinni.
Lavuaari alkoikin pian täyttyä kakkaisesta vedestä, eikä vaimo saanut tappia millään liukkailla sormillaan auki. Hän haki jopa keittiöstä veitsen, jolla yritti tuoksahtavan ruskean vesimassan läpi kiilata ja kammeta tappia takaisin ylös.
Ei auttanut. Lavuaari ehti täyttyä lähes äärimmilleen. Vaimon ei auttanut muuta kuin hakea keittiöstä juomalasi ja äyskäröidä löyhkäävä lavuaari tyhjäksi vessanpönttöön. Vauva makasi lattialla pyyhkeen päällä ja katsoi touhua silmät selällään.
Aamulla tarinan kuultuani kävelin lavuaarin ääreen, joka olikin äyskäröity huolellisesti tyhjäksi ja pesty puhtaaksi. Katsoin vaimoa ja painoin eleettömästi hanan takana olevaa pitkää metallinappia, joka pompautti pohjatapin oitis ylös. Repesimme molemmat hillittömään nauruun. Tämä jos mikä oli kaunis yhteinen parisuhdekokemus.
Seuraavat lomapäivät osasimme asennoitua lomaamme mahtavan pitkämielisesti. Kolmevuotias piti vauhtia päällä kaupungilla ja linnassa vampyyriä esiin huutaen.
Eläintarhan mäkiä kiivetessä ja vaunuja lykkiessä takareidet kramppasivat. Välillä tuli itkua, huutoa ja pyykkiä, mutta paljon myös naurua ja ilahduttavia oivalluksia. Ehkä tärkeimpänä se, että romantiikkaa on monenlaista ja sille perinteisimmälle löytyykin parhaiten aikaa ja tilaa arjesta.