Roviolla miljoonia tienanneella Peter Vesterbackalta eivät ideat lopu – Nyt suunnitelmissa on tunneli Tallinnaan!
Peter Vesterbacka teki Roviolla mahdottomasta mahdollisen. Seuraavaksi hän haluaa yhdistää Helsingin ja Tallinnan ja levittää suomalaisen koulutuksen koko maailmaan.
Espoon Keilaniemessä rakennetaan parhaillaan Kehä Ykkösen ja Länsiväylän yhdistävää tunnelia. Mikäli Peter Vesterbackan visio toteutuu, kuuden vuoden kuluttua Keilaniemeen tulee tunneli Virosta asti.
Ei ole mahdollista.
Tämän lauseen Peter Vesterbacka, 50, on kuullut liian monta kertaa.
Kun Vesterbacka aloitti työt peliyhtiö Roviolla 2010, hän asetti Angry Birds -pelille tavoitteeksi sata miljoonaa latausta. Tavoitetta pidettiin mahdottomana – suorastaan naurettavana.
Sata miljoonaa latausta tuli täyteen alkuvuonna 2011.
Vuotta myöhemmin latauksia oli tehty miljardi.
Vuonna 2015 kolme miljardia.
Vesterbackan asettamaa tavoitetta voi edelleen pitää naurettavana, mutta aivan päinvastaisesta syystä.
Vesterbacka jätti Rovion kaksi vuotta sitten ja alkoi työnnellä näppejään vähän sinne sun tänne. Usein näpeissä on ollut tarjolla tukku rahaa. Vesterbacka nettosi Rovion menestyksestä miljoonia, joita hän sijoittaa start up -yrityksiin.
Sijoittaminen ei kuitenkaan ole Vesterbackan mielestä kovinkaan kiinnostavaa. Tärkeämpää on isojen ajatusten ajatteleminen. Niin isojen, ettei kukaan muu uskalla tai kehtaa päästää sellaisia edes mieleensä, saati suustaan.
Viime aikoina hän on ajatellut muun muassa, että kun Helsingin ja Tallinnan välille kaivetaan junatunneli, joka sivumennen sanoen avataan jouluaattona 2024, meren alta kaivetusta maa-aineksesta rakennetaan Helsingin edustalle kukanmuotoinen saari, jolle tulee 50 000 asukasta, kymmenentuhatta hotellihuonetta ja kasino.
Saaren avajaisissa esiintyy Shakira. Ehkä myös Bono.
Kuulostaa lupaavan naurettavalta.
Halit pääministerille
Porilaislähtöinen Peter Vesterbacka aloitti uransa markkinoimalla tietokonejärjestelmiä Hewlett-Packardilla. Siellä hän alkoi asettaa itselleen jatkuvasti kovempia tavoitteita ja ylittää ne.
”Vedin aina reilusti yli tavoitteen, parhaana vuonna 289 prosenttia tavoitteesta. Viimeisenä vuonna järjestelmämyynnissä mulla oli kovin tavoite kaikista, ja mä olin nuorin. Tilikauden viimeisenä päivänä vedin alle sadasta prosentista sataanneljäänkymppiin.”
Epäsuomalaiseen tapaan Vesterbacka kehuskelee saavutuksillaan estoitta. Tuon tuosta hän tiputtelee myös tapaamiensa julkkisten ja valtaapitävien nimiä. Ketään hän ei kuitenkaan pokkuroi; Intiassa hän kaikkien tyrmistykseksi halasi Andhra Pradeshin osavaltion pääministeriä, ja Buckinghamin palatsiin hän marssi tapaamaan prinssi Andrew’ta tavaramerkikseen muodostuneessa punaisessa hupparissa.
Siitä voi tulla mieleen presidentti Donald Trump, joka antoi samaiselle etiketille piutpaut vierailullaan.
Vesterbacka ei kuitenkaan ole Trumpin eikä rapakontakaisen talousjärjestelmän ihailija. Markkinoidessaan Intiassa suomalaista koulutusta hän kertoo kysyneensä intialaisilta, haluavatko he amerikkalaisen unelman vai suomalaisen todellisuuden.
Tietysti intialaiset haluavat suomalaisen todellisuuden, ja Andhra Pradeshiin onkin syntymässä Vesterbackan lobbauksen ansiosta teknologiaan ja pelialaan keskittyvä korkeakoulu.
Trumpille Vesterbacka tosin toivoo menestystä seuraavissa vaaleissa, koska hänen mielestään se hyödyttäisi Suomea.
”Meillehän on lottovoitto, että Trump on presidenttinä Jenkeissä. Se markkinoi meitä joka päivä.”
Vesterbacka viittaa esimerkiksi siihen, että ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä Yhdysvalloissa on laskenut selvästi Trumpin valtakaudella. Vesterbacka haluaa saada Suomeen 150 000 ulkomaalaista korkeakouluopiskelijaa.
Siitäkin on jo sanottu, että ei ole mahdollista, koska opetus- ja kulttuuriministeriö päättää asiasta yliopistojen kanssa.
”On se nyt aika heikko esitys, jos ei ole mitään muuta syytä. Eri asia, jos ei osata markkinoida tai opiskelijat ei halua tulla tänne, mutta ei kai se nyt jostain ministeriön päätöksestä voi jäädä kiinni.”
Sen lisäksi, että Vesterbacka haluaa tuoda Suomeen ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita, hän haluaa viedä ulkomaille suomalaisen koulutuksen.
Siis koko maailmaan, tietysti.
Päiväkoteja Kiinaan
Yksi Peter Vesterbackan uusista yrityksistä on Fun Academy, suomalaisen koulutuksen vientiyritys. Vesterbacka kuuluu yrityksen hallitukseen perustajajäsenenä.
Syyskuussa Fun Academy avaa kaksi päiväkotia Pekingissä. Seuraavaksi on tarkoitus ulottaa päiväkotiverkosto 49 kiinalaiskaupunkiin.
”Se voi kuulostaa isolta, mutta Kiinassa on 200 000 päiväkotia. Eli jos saataisiin vaikka sata, niin sehän olisi täydellinen epäonnistuminen. Totta kai pitää päästä ihan eri sfääreihin.”
Fun Academylla on alkamassa hankkeita myös muun muassa Slovakiassa ja Kolumbiassa. Vesterbackalla on Kolumbiassa yhteyksiä niin nykyiseen valtionjohtoon kuin Shakiraan, joka rahoittaa köyhien lasten kouluja kotimaassaan ja puhuu lasten koulutuksen ja lukutaidon puolesta ympäri maailmaa.
”Ja Slovakia aikoo laittaa koko koulutusjärjestelmän Suomen mallin mukaiseksi. Tunnen sieltä Andrej Kiskan, joka on pressa, ja sen tyttären ja pääministerin ja opetusministerin.”
Suomi on pudonnut kärjestä Pisa-tuloksissa, mutta niiden tuijottaminen on Vesterbackan mielestä typerää. Hän muistuttaa, että Aasian maissa tuloksia tehtaillaan lasten elämän kustannuksella.
”Meillä on edelleen maailman kovin brändi, mitä tulee koulutukseen. Siis ihan ylivoimainen. Ihan ylivoimainen.”
Suomella on Vesterbackan mukaan myös toinen ylivoimainen etu: sijainti. Tätä on vaikea niellä, jos on jo lapsena päntännyt päähänsä koulukirjoista, että Suomi on syrjäinen maa pohjoisessa, jolla on vaikea geopoliittinen asema.
”Se on harhaa. Me ollaan ihan ytimessä. Talouden painopiste siirtyy koko ajan Aasiaan. Euraasian alueella on viisi miljardia ihmistä, siis 70 prosenttia maailman väestöstä on meidän kotimarkkinassa, ihan tässä vieressä. Se on luksusta.”
Myös Helsinki–Tallinna-tunnelia pitää tarkastella nimenomaan tästä näkökulmasta. Silloin se ei enää tunnukaan niin naurettavalta.
Kasvuyritysten Slush-tapahtuma on yksi Peter Vesterbackan luomuksista. Ideana oli, että ei yritetä tehdä jonkinlaista wannabe-Piilaaksoa, vaan erilainen tapahtuma marraskuussa, pimeaan loskaan. ”Nyt se on maailma suurin ja paras, tietysti.” © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Ei toivon varassa
Tunneli Tallinnaan on valtava, noin viidentoista miljardin euron hanke. Samaan aikaan kun Suomen valtio tekee asiasta suunnitelmia ja selvityksiä, Peter Vesterbacka vie hankettaan eteenpäin Pöyryn ja muiden yhteistyökumppaniensa kanssa.
Valtion linjaamana tunneli Tallinnasta kulkisi Helsingin keskustan ali lentokentälle. Vesterbacka ja kumppanit taas kaivaisivat tunnelin Espoon Keilaniemen kautta, jotta sen varteen voitaisiin rakentaa asuntoja.
Vesterbackan tunnelitouhu on herättänyt myös närää. Helsingin Sanomat uutisoi talvella Suomen Tallinnan lähetystön muistiosta, jossa Vesterbackaa syytettiin muun muassa yksinkertaistavasta markkinaretoriikasta ja mediasirkuksen luomisesta.
”Se oli aika turha episodi. Siinä muistiossahan ei ollut mitään faktaa”, Vesterbacka kuittaa.
Rahat tunneliin rakentamiseen on tarkoitus saada muun muassa kiinalaispankeilta, jotka saisivat sijoituksensa takaisin liikenteen tuotoilla. Rahoitus ei Vesterbackan mukaan ole mikään ongelma; euroja kyllä tarjotaan, kun hanke on kannattava.
Julkista rahaa ei ole vielä mukana, eikä sitä ainakaan jäädä odottelemaan.
”Jossain vaiheessa lehdessä luki, että toivotaan, että EU myöntäisi tähän rahaa. Onhan se nyt aika surkeaa, että toivotaan. Vähän sama kuin toivoisi Joulupukilta jotain siistejä lahjoja.”
Vesterbacka muistuttaa, ettei tunneli itsessään ole mikään päämäärä vaan väline, jolla Helsingistä ja Tallinnasta tehdään kansainvälisesti houkutteleva alue, ”tiivis talenttikeskittymä”, jonne on hyvät yhteydet ja jossa on helppo toimia.
”Me tehdään tästä ylivoimainen toimintaympäristö verrattuna Piilaaksoon tai mihin tahansa. Ja kun mä vedän tämän stoorin Lontoossa tai Madridissa tai Pekingissä, niin heti eka kysymys on se, että milloin saa ostaa asuntoja.”
Kuulostaa siltä, että Vesterbackan luuhaaminen maailmalla jatkuu vielä pitkään.
Perheelliseksi mieheksi hän on paljon poissa kotoa.
Pari tuntia tekemättä
Peter Vesterbacka on kahden teini-ikäisen lapsen isä. Hän on useissa haastatteluissa todennut, että Teija-vaimo on mahdollistanut hänen huikean uransa.
Rovio-aikojen jälkeen Vesterbacka on omasta mielestään osannut ottaa rennommin. Kalenterin ei tarvitse olla täynnä koko ajan. Sitä paitsi jos haluaa saada asioita nopeasti liikkeelle, täytyy olla tavoitettavissa.
Onko kalenterissa nykyään siis vapaapäiviäkin?
”No, vähemmän itse asiassa. Mutta jos voi olla tekemättä mitään vaikka muutamia tunteja, niin se on ihan jees.”