Ruisrockin toimitusjohtaja Juhani Merimaa tietää, mitä yleisö haluaa: ”Festarit eivät ole enää pelkkää musiikkia vaan kokonaisvaltaisia elämyksiä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Juhani Merimaa
Tavastian takahuone on ikoninen osa Suomen rock-kulttuuria. Juhani Merimaa paljastaa, että enää artistit eivät vedä lärvejä joka keikan jälkeen. © Susa Junnola / Otavamedia
Ruisrockin toimitusjohtajan Juhani Merimaan mukaan rock ei ole musiikkia vaan asenne. Tutkimustulokset osoittavat, että ihmiset viettävät festivaalialueella entistä enemmän aikaa, jopa kahdeksan tuntia päivässä.

Salmiakkikuvioista lattiaa reunustavat mustat nahkapenkit ja ovaalit pöydät. Seinät on tuhrittu täyteen tageja eli nimikirjoituksia, ja alkuperäistä sävyä on enää mahdoton erottaa.

Miljöö on tuttu, miltei ikoninen, sillä helsinkiläisen Tavastia-klubin takahuone on osa suomalaisen rockmusiikin historiaa.

Huone on yllättävän pieni ja kapea, hieman nuhjuinen mutta omalla rappioromanttisella tavallaan tyylikäs. Jääkaapissa on eilisen Haloo Helsingin! keikan jäljiltä kauramaitoa ja muutama banaani. Muoviset snapsi- ja kuohuviinilasit seisovat pöydällä siistissä rivissä, koskemattomina.

Vihdoin Juhani Merimaa, 70, saapuu haastatteluun. Hän on puolisen tuntia myöhässä, eikä mikään ihme: Tavastian toimitusjohtaja, Ruisrockin toimitusjohtaja ja Tähdet tähdet -ohjelman tuomari on kiireinen mies. Hän tuntuu tietävän musiikista kaiken ja myös tuntevan kaikki alalla olevat.

”Ei ole muuten ensimmäinen haastattelu täällä tällä viikolla”, Merimaa virnistää ja istahtaa tutulle sohvalle.

Merimaalla on syytä hymyyn, sillä Ruisrockin liput myytiin tänä vuonna loppuun ennätysajassa, jo pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Viime vuonna liput loppuivat juhannuksen aikoihin.

”Tosin olen kuullut, että muillakin festivaaleilla menee nyt hyvin. Mutta jotain me olemme tehneet oikein.”

Ensi vuonna järjestetään 50. Ruisrock. Se on Suomen, Euroopan ja oikeastaan koko maailman mittapuulla yksi vanhimpia yhtäjaksoisia musiikkifestivaaleja.

Merimaa on ollut Ruisrockin järjestämisessä mukana vuodesta 2001 lähtien. Festivaalin tustalla toimii Vantaan festivaalit oy.

”Festaribuumi maailmalla alkoi 1970-luvulla. Se oli Woodstockin ja muiden suurten aikaa”, Merimaa muistelee.

Mutta kuinka Ruisrock on onnistunut säilyttämään asemansa?

Festareiden muutos

Ruisrock näyttää joka vuosi erilaiselta, sillä esiintyjien lisäksi festarialueella on ollut oheistoimintaa benjihypyistä reivikontteihin.

Merimaan mukaan tutkimustulokset osoittavat, että nykyään ihmiset viettävät festivaalialueella entistä enemmän aikaa, jopa kahdeksan tuntia päivässä.

”Silloin alueella pitää olla muutakin kuin keikkoja. Meillä on ollut kaikenlaisia aktiviteetteja. Festarit eivät ole enää pelkkää musiikkia vaan kokonaisvaltaisia elämyksiä.”

Entä Suomen sää – voiko se pilata elämyksen?

”Taloudellisesti emme ole riippuvaisia säästä, liputhan myytiin jo loppuun. Mutta huonot kokemukset heijastuvat toki tulevaisuuteen. En tiedä yhtäkään ulkoilmatapahtumaa, jonka viihtyvyyttä sadekuurot lisäisivät.”

Ruisrockissa on satanut myös tällä vuosikymmenellä, joten Merimaa ei ole huolissaan. Suomen kesässä ei ole montaa sellaista viikonloppua, joka olisi sään puolesta otollinen festivaalien järjestämiselle.

”Mutta meillä on takana pitkä ja synkkä talvi, joten kesästä pitää ottaa kaikki ilo irti.”

Merimaa on kuullut väitteen, jonka mukaan Suomessa järjestettäisiin noin 800 festivaalia kesässä. Ne ovat varmasti erilaisia sekä kooltaan että tyyliltäänkin, eivätkä kaikki tietenkään kilpaile keskenään. Paitsi suurimmat, tietenkin.

”Totta kai festarit kilpailevat yleisöstä, artisteista ja sponsoreista. Festivaalien kannattaa pyrkiä erottautumaan, sillä ei ole järkevää jäljitellä muita. Jokaisen festarin pitää löytää oma tyylinsä ja yleisönsä.”

Myös Ruisrock on saanut hakea tyyliään viime vuosina.

Rock on vapautta

Esiintyjälistalla on mielenkiintoisia nimiä. Cheek, Sanni tai Evelina eivät kuulosta perinteisiltä rock-artisteilta vaan hiphopin ja kevyemmän popin edustajilta.

Uudistuminen on pitänyt festivaalin hengissä, mutta se on herättänyt myös kritiikkiä. Vuodesta toiseen käydään sama keskustelu: onko nimi Ruisrock oikeutettu, jos painopiste ei enää ole rockissa?

”Kuulun siihen sukupolveen, jolle rock edustaa vapautusliikettä, ei ahdasta tyylilajia. Ymmärrän rockin musiikkia laajempana ilmiönä: vapautena, uteliaisuutena ja mielikuvituksena.”

Sähköinen tietosanakirja Wikipedia määrittelee rockin populaarimusiikin tyyliksi, jonka juuret ovat amerikkalaisessa 1950-luvun bluesissa. Tyypillisimpiin soittimiin kuuluvat kitara, basso ja rummut. Kuvauksessa tiivistyy se, mitä rock oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, kun esimerkiksi AC/DC ja Nirvana olivat pinnalla.

”Siitä on kulunut jo yli 20 vuotta! Musiikki ei siirry sellaisenaan sukupolvelta toiselle. On täysin luonnollista, että nuoret haluavat irrottautua vanhempiensa sukupolven soundista. Emme mekään haikaile 50-luvun soundin perään.”

Merimaan mielestä Ruisrock on hyvä nimi, ja se toimii edelleen. Jos elektroninen tanssimusiikki on tällä hetkellä perinteistä kitararokkia suositumpaa, on Merimaan mielestä ”hyvä niin”. Kummallekin riittää kuuntelijoita. Sitä paitsi rockiin kuuluu uteliaisuus, ei muiden musiikkityylien paheksuminen.

Juhani Merimaa

Juhani Merimaan mukaan Ruisrockissa on pyörinyt porukkaa ”pääministeristä lähtien”. Ainakin Alexander Stubb on käynyt kuuntelemassa rockia. ”Ahtisaarikin taisi piipahtaa kerran, mutta se oli ennen minun aikaani.” © Susa Junnola / Otavamedia

Festarit eivät ole enää vain nuorille

Ruisrockissa myös vanhemmat kävijät on huomioitu. Vaikka painopiste on nuoressa sukupolvessa, kaiken ikäisille kävijöille on tilaa. Todisteeksi Ruisrockiin pääsee tänäkin vuonna useita satoja yli 70-vuotiaita kävijöitä täysin ilmaiseksi.

Viime vuonna Ruisrockiin pääsi maksutta noin tuhat yli 70-vuotiasta. Mallia on otettu maailmalta, sillä esimerkiksi tanskalainen festivaali Roskilde on suonut tiettyyn ikään ehtineille ilmaisen festarikokemuksen. Aluksi ikäraja oli 50, sitten 60, nyt 70. Merimaa arvelee, että rajaa joudutaan nostamaan entisestään.

”Nykyään ihmiset ovat hyväkuntoisia ja elävät pidempään kuin ennen. Raja on vedettävä johonkin. Jos esiintyjänä olisi vaikkapa Rolling Stones ja yli 70-vuotiaat pääsisivät sisään ilmaiseksi, ei se olisi kovin hyvä bisnes”, Merimaa naurahtaa.

Vanhempia kävijöitä kiinnostaa Ruisrockissa eniten Ismo Alanko, Scandinavian Music Group, Haloo Helsinki!, Kaija Koo – ja yllättäen myös Cheek.

Artistivalinnoista vastaa promoottori Mikko Niemelä, joka on ollut jo pitkään organisaation keskeisin henkilö.

”Nykyään musiikkia voi kuunnella napin painalluksella. Niemelällä on käsi herkemmin napilla kuin minulla, mutta seuraan yhä ammattini takia musiikkia. Joku harrastaa lihapullareseptejä, minä harrastan musiikkia.”

Yhdestä asiasta Merimaa on huolissaan. Musiikki on nykyään kertakäyttötavaraa, eivätkä artistit tee yhtä paljon levyjä kuin aiemmin. On kannattavampaa julkaista singlejä, sillä musiikkia kuunnellaan nykyään suoratoistopalvelujen kuten Spotifyn kautta.

”Toisaalta musiikin kulutus on nyt suurempaa kuin koskaan aiemmin. Kaikelle pitäisi löytyä tilaa. Tosin musiikkituotanto suosii sellaisia artisteja, joilla on näkyvyyttä ja tarttumapintaa erityisesti sosiaalisessa mediassa.”

Yhtäkkiä haastattelu keskeytyy. Takahuoneeseen astelee jakkupukuinen rouva, jonka hiukset on kiharrettu huolellisesti ja korvissa kimaltavat helmikorvakorut.

”Anteeksi, mutta milloin täällä järjestetään seuraavan kerran eläkeläisten disko?” rouva tiedustelee.

”No ei nyt ihan vähään aikaan”, Merimaa vastaa.

Rouva kiittää ja poistuu. Kun korkokenkien kopina vaimenee, hetken on hämmentynyt hiljaisuus. Tällaista ei tapahdu kovin usein.

”Ovi taisi olla auki. Ihailtavan rohkeaa”, Merimaa kuittaa.

Yläfemmat lavalla

Tavastian henkilökuntalistalla ovat Ville ja Mikko Merimaa. Mikko on Merimaan lapsenlapsi, Ville veljenpoika. He eivät kuitenkaan työskentele suoraan Tavastialle, vaan kumpikin toimii eri yhtiöiden kautta. Mikon äiti Mirva Merimaa on lippupalvelu Tiketin omistaja.

Merimaalla on neljä lastenlasta. Hekin ovat saaneet maistaa musiikkibisnestä. Pharrell Williams esiintyi Ruisrockissa vuonna 2015, ja keikkaa edeltävänä päivänä hän ilmoitti toivovansa lavalle lapsia.

”Meillä tuli kiire hommata skidejä lavalle. Kaikki lapsenlapseni vanhinta eli Mikkoa lukuun ottamatta olivat siellä. Silloin 5-vuotias Minttu heitti ylävitoset Williamsin kanssa ja pääsi jopa lehden kanteen.”

Kokemus oli ikimuistoinen. Niin ikimuistoinen, että Minttu tiedusteli seuraavillakin festareilla isoisältään, milloin mennään lavalle.

”Ei hän tajunnut, että aina ei voi tuosta vain antaa ylävitosia esiintyjälle”, Merimaa sanoo.

Merimaa on jo vyöryttänyt vastuuta eteenpäin, ja hänen työtaakkansa on hiljalleen keventynyt. Mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämmäksi uni, lepo ja oikeanlainen ravinto muuttuvat. Hän on kuitenkin suunnitellut pysyvänsä kuvioissa niin pitkään kuin kaikki sujuu hyvin.

”Lekuri sanoi, että saa työskennellä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Mutta jos minä olen ainut, jonka mielestä se tuntuu hyvältä, silloin kannattaa lopettaa.”
Merimaa repeää nauruun.

X