Ruokahävikki on globaali ongelma: Näin sitä yritetään ratkaista Suomessa

Tavallinen, vielä syömäkelpoinen ruoka, joka lentää roskiin. Ruuan tuotannossa käyttämättömäksi jäänyt ruhon osa tai kauppaan ostamatta jäänyt, käyrä kurkku. Nämä ovat kaikki esimerkkejä hävikkiruuasta.

Vaikka hävikkiä syntyy ruokaketjun jokaisessa vaiheessa, suurin pois heitetyn ruuan kasa syntyy kotitalouksien murkinoista. Suomalaiskodit viskaavat ruokaa menemään vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa, mikä vastaa noin kolmannesta koko maan ruokahävikistä.

Ruokahävikki on ongelma niin Suomessa kuin maailmalla. Turhaan tuotettu ruoka on ongelma ympäristölle, koska se synnyttää turhia kasvihuonepäästöjä. Pois heitetty ruoka on myös rasite taloudelle. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan nelihenkinen suomalaisperhe heittää ruokaa vuosittain menemään 300 euron edestä.

Ruokahävikkiä yritetään saada kuriin kansainvälisesti: EU:n kiertotalouspaketin ja YK:n kestävän kehityksen agendan tavoitteena on maailman ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Myös Suomi on sitoutunut tavoitteeseen.

Globaalien tavoitteiden lisäksi ongelmaan pureudutaan myös kotimaisin teoin, esimerkiksi teemaviikoilla, kännykkäsovelluksilla ja uudenlaisilla ruokakauppakonsepteilla.

Osta ylijääneitä ravintola-annoksia tai jaa omaa sapuskaa

Ravintolat ja muut ravitsemusalan palvelut tuottavat noin 20 prosenttia kotimaisesta ruokahävikistä. Tämän luvun pienentämiseen on tarrattu muun muassa teknologian avulla.

Suomessa kehitetyt ResQ Club- ja Lunchie Market -mobiilisovellukset auttavat käyttäjiä löytämään ravintola-annoksia, jotka menisivät muuten hukkaan. Sovelluksen avulla käyttäjä etsii läheltään annoksen, noutaa sen ja maksaa usein tavanomaista huokeamman hinnan.

Toisinaan ruokaa jää yli kotikokkailujen jälkeen. NeighbourFood-sovellus kehitettiin, jotta tämä ruoka ei lentäisi roskiin. Sovelluksen avulla kotikokki voi myydä ylijäämäruokaa lähistöllä oleville käyttäjille. Kaupasta syntyvistä tuotoista 70 prosenttia menee hyväntekeväisyyteen ja loput sovelluksen ylläpitoon.

Hävikkiruualle oma kauppa

Helsinkiin aukeaa ensi vuonna Suomen ensimmäinen hävikkiruuan kivijalkakauppa. Kirkon Ulkomaanavun koordinoiman WeFood-kaupan idea on yksinkertainen. Yhteistyöhön mukaan lähteneet kauppaketjut, leipomot ja ruuan tuottajat lahjoittavat ruokaa ja WeFood myy sen normaalia edullisemmin hinnoin eteenpäin.

WeFood-hävikkiruokakaupan idea on poimittu Tanskasta ja hankkeen joukkorahoituskampanja on parhaillaan käynnissä. © TATU BLOMQVIST/WEFOOD

Kaupan arkea tulevat pyörittämään vapaaehtoiset ja toiminnasta syntyvät tuotot ohjataan kehitysmaihin. Tällä tavoin joukkorahoitettu hanke eroaa Suomessa jo nykyisin toimivista hävikkiruuan verkkokaupoista.

”WeFood tarjoaa ratkaisun juuri sille hävikille, jota ei jo nykyisellään hyödynnetä. Vaikka kaupat ja ravintolat ovat vähentäneet ruokahävikkiään, hyväntekeväisyyteen voitaisiin antaa yhä enemmän. Pitää vaan keksiä, miten kiertotaloutta saadaan maksimoitua”, kertoo hankkeen projektipäällikkö Else Hukkanen.

WeFoodin tavoin hävikkiruuan kasvojenkohotukseen tähtää myös helsinkiläinen Loop-ravintola. Suomen ensimmäisen hävikkiruokaravintola aukesi viime vuonna ja noin 90 prosenttia sen raaka-aineista on kaupan ja teollisuuden hävikkiä.

Uudestaan käyttöön: hävikkiruuasta olutta, jäätelöä ja mehua

Leipää on käytetty oluen panemisen raaka-aineena jo muinaisessa Mesopotamiassa. Historian havinasta kumpusi myös idea hyödyntää oluen valmistuksessa hävikkileipää. Ulkomailla hävikkileivästä tehtyä ale-olutta on saanut jo pidemmän aikaa, mutta nyt sama mekaniikka on käytössä myös Suomessa.

From Waste to Taste -kiertotaloushanke keräsi joukkorahoituksen avulla rahat Wasted-hävikkileipäoluen tekemiseen. Hieman erilaista juomaa on tarjolla tavallisten kotipihojen ylimääräisistä omenoista. Omenasieppari kerää omput talteen, tekee niistä paikallista omenamehua ja tarjoaa työtä osatyökykyisille.

Valtioneuvoston kiertotaloushaun joukkoon puolestaan mahtui muun muassa kokeilu tehdä yleisimmästä hävikkiin joutuvasta hedelmästä eli hävikkibanaaneista artesaanijäätelöä.

Yleisin hävikiksi päätyvä hedelmä on banaani. Banelino-kokeilussa hävikkibanaaneista tehdään jäätelöä. © COLOURBOX

Ruokahävikki tutkimuksen kohteeksi

Siinä missä Luonnonvarakeskus on Suomessa tutkinut paljon sitä, mistä ruokahävikkiä tulee ja kuinka paljon, Wastebusters-tutkimusprojektin keskiössä on kuluttaja.

”Toivoisimme, että kitupiikkiajattelun sijaan lähdettäisiin siitä, että tähderuoka voi olla innovatiivista, kaunista ja luovaa. Se ei ole pelkästään säästeliäisyyttä tai rääppiäiskulttuuria”, kertoo hankkeessa mukana oleva KTT Nina Mesiranta.

Kolmivuotinen projekti käynnistyi Tampereen yliopistossa viime vuonna ja kiinnostus on kuluttajan arjen rutiineissa. Vastausta etsitään muun muassa siihen, miten arkirutiineita muuttamalla kotitalouksissa syntyvää hävikkiä voitaisiin vähentää.

Koska asialla on joukko liiketaloustieteilijöitä, mukana on myös bisnesnäkökulma. Mitä ruokahävikkiin liittyviä bisnesmalleja on tai voisi olla olemassa? Niitä on etsitty niin Suomesta kuin maailmalta.

Kampanjat ja teemaviikot hävikkiä vastaan

Miksi ruokahävikki on ongelma ja miten kotona syntyvää hävikkiä voisi vähentää? Tietämyksen lisääminen on yksi keino nipistää etenkin kotitalouksien ruokahävikkiä pienemmäksi.

Jokavuotinen Hävikkiviikko pyrkii lisäämään ruuan arvostusta ja levittämään tietoa siitä, miksi hävikkiä pitäisi vähentää. Tietoa ruokahävikistä ja keinoja sen vähentämiseen tarjoavat myös muun muassa Saa syödä -sivusto, Ruokatietoyhdistys ja Ota iisisti -kampanja.

Vantaalla toimiva Yhteinen pöytä -hanke tuo hävikkiruoka keskusteluun mukaan yhteisöllisyyden näkökulman. Hanke kerää kaupoilta ja teollisuudelta ylijäänen ruuan, kuljettaa sen kylmäsäilytystilohinsa ja tarjoaa avustusjärjestöjen käyttöön. Hankkeen puitteissa järjestetään myös yhteisiä lounaita ruoka-avun piirissä oleville.