”Ruotsidemokraatit nousivat, mutta ei tullut jytkyä eikä myöskään vanhojen puolueblokkien välille merkittäviä eroja”, Koikkalainen pakinoi
”Missä työssä ei nykyään joutuisi sietämään epävarmuutta, riittämättömyyden tunnetta, someraivoa, epäasiallista kieltä, sikamaista käytöstä ja täysin kohtuuttomien odotusten painoa”, pohtii Koikkalainen.
Eipä tullut ennakko-odotuksista huolimatta valmista Ruotsin valtiopäivävaaleissa. Ruotsidemokraatit nousivat, mutta ei tullut jytkyä eikä myöskään vanhojen puolueblokkien välille merkittäviä eroja. Sosiaalidemokraatit putosivat, mutta eivät romahtaneet: se on edelleenkin Ruotsin suurin puolue.
Vaalit eivät puhdistaneet ilmaa. Poliittinen tilanne on Ruotsissa täysin auki. Uutta hallitusta saadaan todennäköisesti odottaa kauan. Puhutaan jopa siitä, että joulupukkikin tulisi sitä ennen – tai sitten ei.
Joku voisi kysyä, mitä se meille kuuluu, mitä Pohjanlahden tuolla puolen tapahtuu. Kyllä se kuuluu, heijastumat tuntuvat varmasti, ja ongelmat ovat samat. Epävakauskin voi tarttua. Eikä Suomessakaan ole enää pitkä aika eduskuntavaaleihin.
Vaikea on veikkailla, mitä tuleman pitää. Ei ainakaan seesteistä tulevaisuutta ja kansankodin rauhaa Impivaarassa kaukana globalisaatiosta, digitalisaatiosta ja muista maailman melskeistä.
Runsasta kasvojen kierrätystä ainakin on odotettavissa keväällä Suomessa. Vaihtuvuus on osin jo tilastollista. Iso joukko pitkän linjan vanhoja kansanedustajia poistuu kuvioista vapaaehtoisesti jo ikänsä puolesta. Luopuvia on porukasta ilmoittautunut jo joka kymmenes.
Sivuun siirtyvien kaarti on nimekästä ex-ministeri-, ex-varapuhemies ja ex-puoluepampputasoa. Siellä on Pekkarista, Tölliä ja Kallia, Salolaista, Kääriäistä, Juhantaloa, Rossia, Alataloa, Mäkipäätä, Oinosta, Ihalaista, Mylleriä, Uotilaa, Wallinia ynnä muuta. Joukko kasvaa syksyn ja talven mittaan, ja päälle tulevat vielä ne, jotka ovat lähteneet eduskunnasta muihin töihin viime vaalien jälkeen. Heistä monet on ääniharavia, joiden korvaaminen voi olla puoluekoneistoille kova haaste.
Ei Koikkalainen ole huolissaan siitä, että kansanedustajaehdokkaista tulisi pulaa. On se edelleenkin arvostettua työtä, hyvin palkattua ja vähintäänkin kohtuullisin lisäeduin ja eläkkein ryyditettyä.
Kusitolppanakin oloa se varmasti on, mutta sanokaapas, missä työssä – kansanedustajan työtä kehnomminkin palkitussa – ei nykyään joutuisi sietämään epävarmuutta, riittämättömyyden tunnetta, someraivoa, epäasiallista kieltä, sikamaista käytöstä ja täysin kohtuuttomien odotusten painoa?
Valtakunnallinen karjalainen viikkolehti Karjala kirjoittaa, että Viipurin kauppatorin reunassa könöttävän Pässinlinnan ravintola olisi myynnissä. Useimmille ihmisille Pässinlinnan tunnetumpi nimi lienee Pyöreä torni, jonka jokainen Viipurissa käynyt varmasti tunnistaa.
Pitää heti tarkentaa, että kaupan ei siis ole Pyöreä torni vaan vain paikan ravintolatoiminta. Koikkalainen ei tiedä, kuinka hyvä bisnes ravintolan pito Viipurissa on, mutta varmaa on ainakin se, että paikalla on imua ja että varsinkin suomalaisia ravintolavieraita riittää. Pyöreässä tornissa pitää jokaisen käydä ainakin kerran elämässään, kuten Markku Paakkinenkin Karjalassa luonnehtii.
Ravintoloiden kilpailu on Viipurissa kova. Koikkalaista kiehtovat ennen kaikkea vanhan kaupungin viihtyisät ja edulliset pikkuravintolat, ei niinkään kunnostettu, legendaariseksikin mainittu Espilä. Itse kukin syö ja juo makunsa ja halujensa mukaan. Siitä on turhaa kiistellä.
Kesän ensimmäiset kantarellit ja herkkutatit on haettu. Jonkin verran löytyi, mutta vettä huutavat Suomen metsät. Kahmalokaupalla tuli myös hirvikärpäsiä.
Mitään ei tässä maassa saa ilmaiseksi.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.