Kun röyhkeät varkaat iskivät keskellä kirkasta päivää, Tanja asettui tielle – Miksi vakuutus ei korvaa varastettua tavaraa pienyrittäjälle?

Hävyttömät varkaat iskivät pienyrittäjän kauppaan. Kun tavara jäi kateisiin, vakuutus ei korvannut tappiota, joka oli tuhansia euroa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vakuutus ei korvaa näpistettyä tavaraa, vaikka sen arvo olisi tuhansiakin euroja ja varkaus todistettavissa.

Hävyttömät varkaat iskivät pienyrittäjän kauppaan. Kun tavara jäi kateisiin, vakuutus ei korvannut tappiota, joka oli tuhansia euroa.
Teksti:
Milla Ollikainen

Vakuutus ei korvaa kauppiaan tappiota, jos varkaat vievät tavaraa liikkeen ollessa avoinna uhkaamatta väkivallalla. Seuran haastattelema pienyrittäjä Tanja on joutunut kokemaan sen karvaasti – kaksi kertaa.

Vakuutusyhtiöillä on tarjolla yritysvakuutuksia vain murtojen ja ryöstöjen varalle. Jos kauppa on avoinna, varkaat voivat vain kävellä sisään, jolloin kyseessä ei ole murto. Ryöstön tunnusmerkit teko taas täyttää vasta silloin, jos varkaat käyttävät väkivaltaa tai uhkaavat väkivallalla.

Poliisin neuvon mukana varkaita ei kuitenkaan saisi yrittää oman henkensä uhalla estää. Kauppias voi siis vain neuvottomana katsella, kun yrityksen omaisuutta kannetaan ulos, ja kärsiä kaikki tappiot ilman korvauksia.

Tanjan on ollut vaikea ymmärtää, että hän ei voi suojata yrityksensä omaisuutta ennalta eikä toisaalta puolustautua varkaita vastaan.

Jälkimmäistä hän kyllä yritti, itselleen vakavin seurauksin.

”Siinä voi vain todeta, että nyt lähtee tavaraa”

Sinä syksyisenä päivänä Tanja työskenteli kaupassa yksin.

Hän oli pitänyt erikoisliikettä kahdella maalaispaikkakunnalla kuusi vuotta. Koska tässä kerrotut tapahtumat ovat Tanjalle edelleen traumaattisia, jutussa ei kerrota Tanjan oikeaa nimeä, asuinpaikkakuntaa eikä hänen liikkeidensä erikoisalaa.

Tanja oli ryhtynyt yrittäjäksi vasta nelikymppisenä tehtyään töitä ihan toisenlaisella alalla. Hänestä tuntui virkistävältä vaihtaa oman osaamisen markkinointi käsin kosketeltavien tavaroiden myymiseen.

Pienyrittäjän arki oli antoisaa, vaikka se merkitsi kovaa työntekoa ja jatkuvaa kulkemista naapuripaikkakunnalla hoitamassa toisen liikkeen asioita. Siellä Tanjalla oli vakituinen työntekijä, mutta esimerkiksi tämän vapaapäiviä Tanja paikkasi aina itse.

Kaupankäynti oli juuri alkanut elpyä pandemian ensiaallon jälkeen syksyllä 2020, kun Tanja oli hoitamassa liikettään naapuripaikkakunnalla ihan tavallisena arkipäivänä. Hänen aikansa kului pitkälti tiskin takana seisten, sillä asiakkaita riitti kassalla välillä jonoksi asti.

Työn lomassa Tanja kiinnitti kuitenkin huomiota sisälle tulleisiin naisiin, jotka viihtyivät pitkään sellaisessa osassa kauppaa, jonne kassalta ei nähnyt. Sen vuoksi sinne oli asennettu valvontakamerat. Jossain välissä Tanja yritti käydä valvomassa naisia, mutta joutui pian palaamaan tiskin taakse palvelemaan muita asiakkaita.

Epäilyttävän seurueen poistuttua Tanja päätti katsoa valvontakameran tallenteen heti, kun työt antoivat myöten. Nauhalta näkyi selvästi, että naiset olivat varastaneet tavaraa. Tanja soitti poliisit paikalle, ja tutkinta alkoi heti. Tekijät tavoitettiin helposti kameratallenteen ansiosta. Varastettu tavara saatiin osittain takaisin, mutta myyntikelvottomana.

Yksi varkautta tutkineista poliiseista sanoi Tanjan toimineen tilanteessa oikein.

”Poliisi sanoi, että en saa missään nimessä mennä itse estelemään varkaita, koska se on minulle henkilökohtaisesti niin suuri riski. Voi tulla vaikka puukosta. Siinä voi vain todeta, että nyt lähtee tavaraa. Mitään muuta ei saa tehdä”, Tanja kertoo.

Käräjillä tekijät tuomittiin ja todettiin varattomiksi. Heiltä oli turha odottaa mitään korvauksia, aivan kuten Tanja oli etukäteen uumoillutkin.

Sitä hän ei kuitenkaan osannut odottaa, ettei menetetyn tavaran arvoa korvaisi kukaan.

Vakuutus ei korvaa, vaikka varkaudesta olisi kameratallenne

Tanja oli ottanut yritykselleen kaikki tarvittavat vakuutukset, ja hänellä oli vakuutusyhtiöiden toiminnasta aiemmin vain hyviä kokemuksia. Järkytys olikin suuri, kun oman vakuutusyhtiön vastaus Tanjan vahinkoilmoitukseen oli kielteinen.

Päätöksen mukaan varkaudesta ei maksettu korvauksia, koska tekijät olivat tulleet sisälle liikkeen aukioloaikana – siis avoimesta ovesta. Tällöin ei ole kyse murrosta, ja koska tilanteessa ei ollut väkivallan uhkaa, ei kyseessä ollut myöskään ryöstö.

Se tuntui Tanjasta kummalliselta, koska samaan aikaan poliisi kiitteli häntä siitä, ettei hän ollut yrittänyt estää varkaita lähtemästä. Eikö hänellä ollut mitään mahdollisuutta turvata yrityksen omaisuutta vastaavassa tilanteessa jatkossakaan? Oliko päivänselvän varkauden seuraukset vain tyynesti kärsittävä omissa nahoissaan?

Sillä ei myöskään ollut mitään merkitystä, että varkaus oli vedenpitävästi todistettavissa, koska siitä oli olemassa tallenne ja tekijät olivat menossa käräjille. Oikeudessa heidät tuomittiin varkaudesta.

Tanjan yritykselle koitui varkaudesta suoraan parin tuhannen euron tappio. Se on pienyrittäjälle pitkä penni.

”Kyllä siihen saa monta päivää töitä tehdä, että sellaisen summan saa takaisin, varsinkin jos se raha on mennyt suoraan sanottuna mopen persiiseen. Kun ei muutenkaan ole helppoa tämä erikoiskaupan ala”, Tanja sanoo. ”Plus siihen lisäksi armoton pettymys ja luottamuksen menetys, kun piti ruveta epäilemään ja kyttäämään ihmisiä, omia asiakkaita.”

Tanja selvitti vielä ensimmäisen tapauksen jälkeen, oliko hän ymmärtänyt jotakin väärin – puuttuiko häneltä vain jokin vakuutus, joka olisi korvannut tappiot?

”Kysyin sitä vakuutusyhtiöstä. Vastaus oli, että vakuutuksesta on mahdollisuus hakea korvauksia ainoastaan murto- ja ryöstötapauksissa.”

Kun Tanja otti esille vakuutusyhtiön vaihtamisen, hänelle vastattiin, että siitä ei olisi hyötyä, sillä kyseessä on yleinen käytäntö. Muuallakaan ei olisi tarjolla sellaista vakuutusta, joka korvaa tappiot vastaavassa tilanteessa.

Soitto muutamaan suureen suomalaiseen vakuutusyhtiön vahvistaa, että näin todella on. Yhtiöistä käytäntöä selitetään muun muassa sillä, että varkausvakuutus olisi liian altis väärinkäytöksille. Selitys ei kuitenkaan ole täysin tyydyttävä, sillä todistettavissa olevaa varkauttakaan ei korvata, jos se ei ole murto tai ryöstö.

Pelkoja Tanjalle ei tapauksesta jäänyt, mutta niin hän kuin hänen työntekijänsä alkoivat seurata asiakkaita aiempaa tiiviimmin. Kun Tanja sitten pari vuotta myöhemmin sai liikkeeseensä oudon puhelun, hän oli heti varuillaan.

Kalliit merkkituotteet kiinnostivat

Syyskuun ensimmäisenä perjantaina 2022 Tanja oli taas yksin tiskin takana oman kotipaikkakuntansa liikkeessä. Paikalla oli tavallista enemmän väkeä, sillä meneillään oli pienimuotoinen tapahtuma erään Tanjan yhteistyökumppanin kanssa.

Kesken asiakkaiden palvelemisen Tanja vastasi puhelimeen. Soittaja kertoi huomanneensa internetissä Tanjan verkkokaupan ja halusi tietää, oliko hänellä liikkeessä myynnissä samoja tuotteita. Erityisen kiinnostunut soittaja oli uusista, kalliista merkkituotteista, joita Tanja oli vastikään ottanut myyntiin. Sitten soittaja halusi tietää, milloin liike on auki, ja kertoi tulevansa ostoksille maanantaina.

Varoituskellot alkoivat soida Tanjan päässä. Tunnin kuluttua kaupan pihaan kurvasi auto, jossa oli Ruotsin rekisterikilvet, ja Tanja aavisti pahaa. Kaksi liikkeeseen astunutta naista katseli ympärilleen ja suuntasi sitten juuri siihen nurkkaukseen, jossa kalliit merkkituotteet sijaitsivat. Tanja yritti aluksi pysytellä naisten lähellä, mutta ei hän voinut koko ajan näiden perässäkään kulkea, kun häntä tarvittiin kassallakin.

Pian pari asiakasta tuli sanomaan, että nyt sieltä lähtee tavaraa.

”Levitin käteni ja sanoin, että te ette lähde mihinkään”

Tanja kävi ensi töikseen hakemassa hyllyssä vielä jäljellä olevat kalleimmat tuotteet tiskin taakse turvaan. Sitten hän marssi naisten luokse ja ilmoitti, että teillä on nyt jotakin minulle kuuluvaa. Seurasi kovaääninen väittely, jonka aikana Tanja sai napattua joitakin naisten vaatteiden alta pilkistäneitä tuotteita takaisin itselleen.

Sitten hän huusi, että täällä on ryöstö, soittakaa poliisit ja pankaa ovi lukkoon. Kaikki muut paikallaolijat kuitenkin jähmettyivät paikoilleen.

”Levitin käteni ja sanoin, että te ette lähde mihinkään, vaan nyt tämä asia selvitetään. Jäin seisomaan heidän eteensä”, Tanja kertoo.

Asettuessaan naisten tielle Tanja ei muistanut poliisin sanoja, ettei varkaita pidä mennä estämään. Hän ei ajatellut myöskään tappioita, jotka kirjattaisiin liikkeen tulokseen, kun vakuutus ei korvaisi mitään.

”Olin yksinkertaisesti vain niin vihainen, kun toiminta oli niin röyhkeää ja hävytöntä, ja itsestä tuntui niin avuttomalta.”

Naiset rynnivät päin Tanjaa, tönäisivät hänet pois tieltä ja riensivät ovesta ulos. Tanja ryntäsi perässä pihalle ja huusi: tämä on ryöstö! Joku ohikulkija toimi nopeasti ja valokuvasi varkaiden auton. Kuvan ansiosta poliisi sai tekijöiden käyttämän auton rekisterinumeron, ja tapausta alettiin tutkia.

Tanja ei saanut tilanteesta fyysisiä vammoja, mutta hän koki tilanteen vähintäänkin uhkaavaksi. Hänen mielestään kyseessä oli ryöstö, jossa oli selkeä väkivallan uhka. Asian tutkinta on vielä kesken, ja vakuutusyhtiö odottaa tutkinnan lopputulosta, ennen kuin antaa korvausasiassa päätöksensä. Tavaraa jäi kateisiin tuhansien eurojen arvosta.

Tapahtuneella on kuitenkin jo ollut välittömiä ja vakavia vaikutuksia Tanjan elämään.

Koiran kuva kaupan ovessa ja naapurifirman miehet ainoana apuna

Vasta jälkeenpäin Tanja tajusi, millaiseen vaaraan oli itsensä asettanut. Varkaiden rynniessä päin hän ei saanut edes mustelmia, mutta hänen fyysiseen koskemattomuuteensa kajottiin.

”Siitä jäi trauma. Minulle puhkesi paniikkihäiriö, johon olen saanut lääkityksen. Paniikkikohtaus voi iskeä milloin vain, ja käyn koko ajan kierroksilla. Koko ajan pitää olla varpailla ja seurata, kuka liikkeeseen tulee ja mitä liikkeessä tapahtuu. Mielessä oli aluksi koko liiketoiminnan lopettaminen, mutta silti olen palannut rikospaikalle.”

Tanja on joutunut tekemään sellaisia työaikajärjestelyjä, ettei hänen tarvinnut olla liikkeessä yksin. Se merkitsee tietysti lisäkustannuksia. Liiketoiminnalle ei tehnyt myöskään hyvää se, että haluttuja tuotteita ei vähään aikaan saanut hänen nettikaupastaan, sillä varkaat veivät yhden tuotemerkin juuri lanseeratun malliston lähes kaikki tuotteet.

Nykyään Tanjan liikkeen ovessa on saksanpaimenkoiran kuva, jossa lukee: täällä vartioin minä.

”Se on kuulemma tehokkain konsti. Lisäksi meillä on naapuriyritykseen takaovi päivisin auki. Voin pyytää sieltä miehiä avuksi, jos tarve tulee. Toisaalta vähän epäilyttää, auttaako siinä tilanteessa sekään, sillä näin häikäilemättömät asiakkaat vievät vaikka tavarat käsistä.”

Tanja on miettinyt myös liikkeen sulkemista kokonaan silloin, jos sisään pyrkii epäilyttäviä asiakkaita.

”Mutta siitä saattaa sitten tulla toisenlaisia vaikeuksia. Tosin taloudellinen tappio voisi jäädä pienemmäksi.”

Tanja toivoo, että yhteiskunnassa tehtäisiin toimenpiteitä yrittäjien turvaksi.

”Vakuutusyhtiöiden olisi kehitettävä omia tuotteitaan niin, että ne turvaisivat yrittäjän omaisuuden myös varkaustapauksissa.”

Lue myös: Kirvesryöstäjä muutti Sirpan elämän ja katkaisi pitkän uran: ”Kioski oli ollut toinen kotini – nyt siitä oli tullut maailman pelottavin paikka”

X