Saksassa osa saa niin pientä palkkaa, että sillä ei tule toimeen – ja Suomessa haikaillaan samaa

Varhaisjakaja Rabin Bhandari, 36, on jakanut työkseen sanomalehtiä kahdeksan vuotta.

Kello on puoli kaksi aamuyöllä, kun hän on saanut tämän aamun lehdet pakattua Postin volkkariin ja suuntaa kierrokselleen.

Työpäivä on ohi aamukuudelta. Useimpina päivinä Bhandari jatkaa suoraan toiseen työhönsä, jakamaan päiväpostia. Bhandarin palkka varhaisjakelusta on runsas tuhat euroa, eikä se riitä hänen itsensä ja vaimon elämiseen.

Nyt marraskuussa Bhandarin palkka aleni, koska hänen työnantajansa Posti Palvelut siirsi varhaisjakelijat toisen työehtosopimuksen piiriin.

Bhandarin tilanteeseen tiivistyy jotain oleellista nykyisistä työmarkkinoista. Työnantajilla on paine tehdä työstä yhä tuottavampaa. Siihen on monia keinoja, muun muassa Bhandarin ja hänen kollegoidensa kohdalle osunut työehtosopimuksen vaihto työntekijän kannalta huonompaan. Myös nollatuntisopimukset ja ulkoistukset kertovat samasta ilmiöstä.

Kaksi myllerrystä

Se, ovatko työehtojen huononnukset tai palkanalennukset tarpeellisia, riippuu siitä, keneltä kysyy.

”Pidän työstäni, mutta silti ottaa päähän, kun siitä maksetaan vähemmän kuin ennen. Mietin hetken jopa irtisanoutumista”, Bhandari sanoo.

Nepalilaislähtöisen Rabin Bhandarin työnantaja työllistää paljon maahanmuuttajia. Pääkaupunkiseudulla 60 prosenttia varhaisjakelijoista on maahanmuuttajia, koko maassa 40 prosenttia. ©VESSI HÄMÄLÄINEN/OTAVAMEDIA

Työnantaja Postin näkökulmasta kyseessä on eloonjäämistaistelu. Se ei voi antaa tasoitusta maksamalla työntekijöilleen 5–15 prosenttia parempaa palkkaa kuin kilpailijat. Niinpä Posti siirsi varhaisjakajansa saman työehtosopimuksen piiriin, jossa sen kilpailijat ovat.

Vielä kolme vuotta sitten Posti hallitsi 70 prosenttia varhaisjakelumarkkinasta. Nyt sillä on 40 prosenttia.

Maailmassa on meneillään kaksi suurta myllerrystä, jotka vaikuttavat työmarkkinoihin kaikkialla. On globalisaatio, joka siirtää työpaikat sinne, missä työ on halvinta. On teknologian kehitys, joka siirtää työn koneille.

Yrityksen eri osastot voivat olla samaan aikaan eri murrosten vaikutuspiirissä: toimistotyötä ulkoistetaan Intiaan ja duunari korvataan robotilla.

Suomessa on totuttu katsomaan, miten työmarkkinoiden ongelmia ratkotaan ulkomailla. Erityisen ihastuneina katseet ovat viipyneet Saksan mallissa.

Tuet vastikkeellisiksi

1990-luvulla Saksassa oli hidas talouskasvu ja korkea työttömyys. Samaan aikaan työttömyyskorvaukset olivat suhteellisen hyvät. Saksan valtion talous yski kestävyysvajeen kourissa tavalla, joka on Suomessakin tuttua.

Kriisistä päästäkseen saksalaiset muokkasivat 2000-luvun alussa työmarkkinoitaan monin tavoin. Uudistukset voi tiivistää viiteen keinoon.

Keino yksi: oikeutta työttömyysturvaan tiukennettiin ja ansiosidonnaisen tasoa ja kestoa leikattiin. Saadakseen ylipäätään korvausta työttömän pitää hakea työtä aktiivisesti ja ottaa tarjottu työ vastaan. Pitkäaikaistyöttömän on realisoitava omaisuuttaan ennen kuin tukea heruu.

Keino kaksi: luotiin minityötä, josta palkka on 450 euroa kuukaudessa. Työttömyys- ja sosiaaliturva yhdistettiin kokonaisuudeksi. Kun minityön palkka ei riitä elämiseen, saa sosiaalitukea.

Näin Saksassa sosiaalituesta tehtiin vastikkeellinen: sitä saa, kun tekee työtä. Arvioiden mukaan 7 miljoonaa saksalaista hankkii toimeentulonsa minityön ja sosiaaliturvan yhdistelmällä.

Ikuinen kiky

Saksa myös joustavoitti työmarkkinoitaan tavoilla, jotka ovat saaneet suomalaisen työnantajapuolen vihertymään kateudesta.

Keino kolme: palkkojen ja työehtojen sopimista siirrettiin yrityksiin. Vaikka työehdoista olisi sovittu toimialakohtaisesti, yksittäinen yritys saattoi irrottautua sopimuksesta niin sanotulla avaamislausekkeella. Aluksi avaamislausekkeet koskivat vain työaikoja, mutta myöhemmin myös palkkoja, jotka saattoivat tarpeen tullen laskea. Tämän oli tarkoitus estää konkursseja, mutta aika pian yritykset alkoivat käyttää niitä varmistamaan kilpailukykyään. Saksa on siirtynyt ikuiseen kikyyn.

Keino neljä: työehtosopimusten yleissitovuus väheni. Tämä tarkoitti sitä, että joillain aloilla palkka saattoi olla erittäin pieni. Saksaan säädettiin vasta 2015 minimituntipalkka, suuruudeltaan 8,50 euroa.

Keino viisi: ammattiliittoihin kuuluminen väheni entisestään. Saksalaiset työntekijäliitot ovat vahvoja enää vientiteollisuudessa.

Näillä keinoin Saksa lähestulkoon puolitti työttömyyden viidessätoista vuodessa nykyiseen 5,8 prosenttiin, kasvatti valtion verotuloja ja vahvisti teollisuuden kilpailukykyä.

Pitäisikö Suomessa tehdä samoin kuin Saksassa? Vai olemmeko jo aikaa sitten siirtyneet Saksan tielle?

Sohvannurkkaan työnnetyt

”Emme ole Saksan tiellä, vaikka ehdottomasti pitäisi olla. On vain pieniä liikahduksia sitä kohti”, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.

Pienet askeleet ovat ansiosidonnaisen keston leikkaaminen tämän vuoden alusta ja työehtosopimuksiin kirjatut saksalaistyyppiset avaamislausekkeet, joilla palkat joustavat alaspäin.

Mutta tämä ei riitä.

Työttömyys on tärkein syy mennä kohti Saksan mallia.

”Työttömyys on suurin eriarvoisuuden lähde. Nyt meillä pakotetaan ihmiset sohvannurkkaan syrjäytymään sen sijaan, että olisivat töissä.”

Erittäin matalasti palkatun työn luominen synnyttäisi uusia työpaikkoja, joita ei nyt synny.

Miten kävisi yhteiskuntarauhan, jos työntekijän palkka ei voi koskaan olla liian pieni mutta yritysjohdon ei koskaan liian suuri?

”Kyseessä on kaksi eri palkanmuodostuksen logiikkaa. Keskimäärin suomalaisten tuloerot eivät ole kasvaneet kymmeneen vuoteen.”

Jotta matalapalkkaisille työntekijöille saataisiin siedettävä elintaso, pitäisi työnteko ja sosiaaliturva yhdistää kokonaisuudeksi.

Askel tähän suuntaan on paraikaa verohallinnossa käynnissä oleva hanke, jossa rakennetaan reaaliaikaista tulorekisteriä. Se otetaan käyttöön 2019.

”Sen avulla olisi tulevaisuudessa helppo seurata kuukausitasolla, minkä verran ihminen on saanut palkkaa ja minkä verran hän tarvitsee toimeentuloonsa täydennystä yhteiskunnan tukena.”

Saksan mallin ainoana miinuksena Kangasharju näkee sen, että siihen siirtyminen saattaisi aiheuttaa turbulenssia yhteiskunnassa, jos uudistus toteutetaan huonosti.

Saksassa se aiheutti.

Vastakkainasettelun aika

Jos Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöstä SAK:sta kysyy, niin kyllä aiheuttaisi täälläkin.

Ay-liike on perinteisesti ollut Suomessa sopijaosapuoli ja sitoutunut sopimuksiin.

”Ratkaisut ovat välillä olleet kipeitä, viimeisimpänä kiky. Saksan mallissa sopimusyhteiskunta tulisi tiensä päähän ja ay-liikkeen rooli muuttuisi aggressiiviseksi”, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila sanoo.

Seurauksena olisi villejä lakkoja ja paljon paikallisia mielenilmauksia.

Niitä ollaan ilman Saksan malliakin nähty tänä syksynä pääkaupunkiseudulla. Postin varhaisjakajat olivat päivän yllätyslakossa, junankuljettajat ja bussikuskit järjestivät työnseisaukset lyhyellä varoitusajalla.

Antila pitää selvänä, että kun yksi yritys alkaa käyttää matalapalkkaista työvoimaa, kilpailuetu on niin suuri, että käytäntö leviää ennen pitkää koko toimialalle.

Juuri näin on käynyt varhaisjakelussa.

Antilan mielestä saksalaistyyppinen matalapalkkaisen työn ja sosiaaliturvan yhdistelmä olisi tie kurjistumiseen.

”Jos työ on niin huonosti palkattua, että sillä ei voi tulla toimeen, seurauksena olisi syvä riippuvuus entistä heikommasta sosiaaliturvasta. On puhdas arvovalinta, jos tähän lähdetään.”

Pelkkää feikkiä

Samalla kun Saksan työllisyys parantui, työssäkäyvien köyhyys kaksinkertaistui. Minityöstä tuli jumi, ei väylä paremmin palkattuihin töihin.

”Saksan konsteilla työttömyys vähenee, mutta työssäkäyvien pahoinvointi kasvaa. Mennään ojasta allikoon”, Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto sanoo.

Onko maailmantalouden myllerryksessä muita vaihtoehtoja kuin mennä kohti Saksan mallia?

”Vaihtoehto on parantaa ihmisten koulutustasoa, jotta nämä voivat työllistyä. Nythän olemme tavallaan luovuttaneet siinä. Julkista koulutuspanosta on vähennetty.”

Ylipäätään Suomen talous ei ole Lehdon mukaan niin rikki kuin hetki sitten annettiin ymmärtää.

”Moni kärkipoliitikko kertoi meidän olevan pahemmassa pulassa kuin luulemme. He antoivat ymmärtää, että heillä oli jotain salaista tietoa Suomen surkeudesta. Se oli petollista argumentaatiota. Pelkkää feikkiä. Ei ole olemassa mitään salattua tietoa, vaan kuka vain saa kaivettua esille samat tiedot kansantalouden tilasta.”

Niistä tiedoista paljastuu, että Suomen viimeaikainen taantuma johtui pääasiassa Venäjän-kaupan ja Nokian romahduksista sekä paperiteollisuuden tuotantokapasiteetin alasajosta. Ei talouden perustavanlaatuisista ongelmista tai yleisestä heikkoudesta.

Puheilla nostettiin kriisitunnelma ja ajettiin kiky läpi, vaikka talouden ongelmilla ei Lehdon mukaan ollut tekemistä työvoimakustannusten kanssa. Suomalaiset palkat ovat monilla aloilla kilpailukykyisemmät eli työnantajalle edullisemmat kuin Saksassa.

Viisaiden ryhmä

Suomessa on tähytty uudistamisen malleja myös Uudesta-Seelannista, Hollannista, Tanskasta ja Ruotsista.

”Tapa, jolla asiat on järjestetty jossain maassa, on pitkän kehityksen tulosta ja syntynyt orgaanisesti juuri siellä. Siksi Saksan mallin tuominen Suomeen ei ole hedelmällistä”, Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti sanoo.

Oleellisempaa olisi kopioida toimintatapa, jolla muut maat päätyivät malleihinsa. Näissä maissa riippumattomien tutkijoiden joukko teki hyvin resursoitua ja tarkkaa työtä ratkaistakseen, miten ongelmat tulisi ratkaista.

”Silloin harvoin kun Suomessa kootaan työryhmä, mukana ovat työmarkkinaosapuolet tai muut intressitahot, eivät koskaan riippumattomat tutkijat. Seurauksena on poliittista huutelua Twitterissä.”

Riippumattomat tutkijat tulisivat Jäntin mukaan Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT), yliopistoista sekä Palkansaajien (PT), Elinkeinoelämän (Etla) ja Pellervon kaltaisista taloustutkimuslaitoksista.

Jäntin mielestä työmarkkinoiden rakenteelliselle kehittämiselle olisi kyllä sijaa.

”Uudistaminen on hyvä tehdä kehittämällä suomalaisia instituutioita parempaan suuntaan. Ei niitä tarvitse korvata jollain muulla.”

Emme oikein tiedä

Suomessa ollaan tietyssä mielessä jo Saksan tiellä työttömien saamiseksi kiinni työhön.

”Ehkä kyseessä on paremminkin kansainvälinen kuin saksalainen trendi”, VATT:in johtava tutkija Kari Hämäläinen tarkentaa.

Hän viittaa tiivistyvään työttömien valvontaan ja aktivointiin.

”Iso ongelma on siinä, että emme oikein tiedä, mitkä aktivointikeinot toimivat.”

Tutkimuksissa on saatu näyttöä, että yrityksissä toteutettu palkkatuettu työ edistää jonkin verran työllistymistä. Samoin tekee jossain määrin myös ammatillinen työvoimakoulutus.

Työttömyyden alkuvaiheen pakollisen aktivointijakson on monessa tutkimuksessa todettu tepsivän.

”Työttömien joukosta poistuvat silloin ne, jotka eivät halua aktivointia ja työllistyvät helposti. Tämä olisi yksi keino kohdentaa toimia ja rahoitusta vaikeammin työllistyvään joukkoon.”

Suomessa on tavallaan jo tehty minityö mahdolliseksi. Työttömyyskorvauksen suojaosa turvaa sen, että töitä voi tehdä 300 eurolla kuukaudessa korvauksen pienentymättä.

”Ero Saksaan on siinä, että Suomessa minityö on kannustin, ei pakko.”

Suuri viehätys

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ollaan astetta enemmän innoissaan Saksan mallista.

”Näen valtavasti viehätystä ja tarvetta siirtyä saksalaistyyppiseen malliin”, Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoo.

Maliranta perustelee tarvetta kasvavalla maahanmuuttajien määrällä. Vaikka pärjäisimme omalla työmarkkinamallillamme nyt, tämä ei hänen mielestään jatku. Siitä pitää huolen myös teknologinen murros.

”Ihmisten tuottavuuserot kasvavat. Saksa on onnistunut työllistämään ison osan suurta ja matalasti koulutettua maahanmuuttajaväestöään ja saanut sitä näin integroitua yhteiskuntaan.”

Se, että minityö on osoittautunut köyhyysloukuksi, josta ei nousta paremmin palkattuihin töihin, on ollut pettymys. Malirannan mielestä minityölle on kuitenkin kysyntää Suomessakin.

”Matalasti palkattua työtä syntyy koko ajan, koska järjestelmä vuotaa.”

Tästä kertovat pakkoyrittäjyys, paine palkkojen alentamiseen ja työehtojen muuttamiseen.

”Paine kasvaa koko ajan ja purkautuu joka tapauksessa.”

Paineen synnyttävät juuri teknologian murros ja väestön liikkuminen. Pahin paineen purkautumisen muoto on työttömyys.

Maliranta muistuttaa, että minityöjärjestelmä edellyttää hyvinvointiyhteiskuntaa, koska se perustuu sosiaaliturvaan.

Minityö on yksi tapa tehdä sosiaaliturvasta vastikkeellista: teet työtä liian pienellä palkalla ja saat täydennystä sosiaaliturvasta.

Haluan vain tehdä työtä

Rabin Bhandari ottaa usein yöjakelun jälkeen parin tunnin nokoset, jos hän on menossa toiseen päivätyöhönsä lajittelemaan postia. ©VESSI HÄMÄLÄINEN/OTAVAMEDIA

Mitä tästä kaikesta ajattelee hän, jota asia koskee konkreettisesti?

Vaikka irtisanoutuminen käväisi varhaisjakaja Rabin Bhandarin mielessä, kun hän kuuli palkkansa alenevan, hän ei kuitenkaan tehnyt niin.

”En ole täällä taistelemassa systeemiä vastaan. Haluan vain tehdä työtä.”

Hänen työnantajansa Posti on luvannut etsiä yötyön ohelle Bhandarille lisää päivätyötä, jotta leipä levenisi.

Juttuun haastateltiin myös Postin varhaisjakelun aluepäällikkö Tanja Manteretta.

Lue myös:

Koikkalainen: Pörssiyhtiöpomon ja työmiehen palkkamaltti

Vapaaehtoistyöntekijä Sauli: ”Nautin vapaudesta, josta palkkatyössä ei pääse nauttimaan”