Salassa pidettäviä potilasasiakirjoja lojui laatikollinen asuintalon kellarikäytävällä – Sairaalan toimitusjohtaja: ”Olen ihan kauhuissani”
Helsinkiläisen kerrostalon yleisistä tiloista löytyi satoja Eiran sairaalan potilaskertomuksia, laboratoriotuloksia ja lääkärintodistuksia. Osa niistä olisi pitänyt tuhota jo vuosia sitten.
Eiran sairaalan potilasasiakirjoja löytyi asuintalon kellarista.
Vihreää ja kulunutta pahvilaatikkoa ympäröi pakkausteippi, joka on murtunut tai murrettu kannen ja pohjaosan sauman kohdalta. Joskus ennen sen sisällä oli kopiopaperia. Nykyään siellä säilytetään arkaluontoisia potilasasiakirjoja.
Kanteen kiinnitetyssä tarralapussa lukee ”H-Holmborg”. Toisen lapun teksti ”YLE -> 1991” viitannee yleislääkärikäynteihin kyseiseen vuoteen asti.
© Otavamedia
Laatikon sisällä on satamäärin helsinkiläisen Eiran sairaalan potilasasiakirjoja 1970-1990-luvuilta. Niissä esiintyviä ihmisiä yhdistää se, että heidän sukunimensä alkaa H-kirjaimella.
Tutustun muutamiin sairaskertomuksiin, katsomatta kuitenkaan potilaan nimeä.
Lääkärien merkinnät paljastavat ihmisten terveysongelmien laajan kirjon. Peräpukamia. Äänen käheyttä kesän alusta. Polvi kipeytyi sivuliikkeessä. Potilas kaatui slalommäessä ja loukkasi oikean peukalonsa. Virtsavaivoja jo vuosia.
”Kostea ja haiseva” kellari
Ruttuisen pahvilaatikon löysi Seuran lukija. Löytöpaikka oli Mannerheimintien varrella sijaitsevan 1940-luvulla rakennetun asuinkerrostalon kellarin käytävä, johon hänellä oli luvallinen pääsy.
Paikka on tyypillinen pula-ajan talon kellari, löytäjä arvioi.
”Sellainen kostea ja haiseva tila, jossa on varmaankin aikanaan säilytetty perunoita”, hän kertoo.
Löytäjän mukaan laatikko sijaitsi seinän juuressa, niin, että sen kantta kiinni pitävä teippi oli rikottu ennen löytöhetkeä.
Potilastiedot olivat siis kenen tahansa talon asukkaan tai vaikkapa huoltomiehen nähtävissä, jos tämä vain nosti laatikon kannen auki.
© Otavamedia
”Näin ei tietenkään pitäisi olla”
Eiran sairaalan toimitusjohtaja Nella Ginman-Tjeder, miten potilaidenne tietoja on voinut päätyä asuinkerrostalon yleisiin tiloihin?
”Ei aavistustakaan. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Ymmärrät varmaan, etten voi tietää, miten ne ovat joutuneet tuollaiseen paikkaan. Se ei ole meidän prosessien mukaista. Olen ihan kauhuissani.”
Vastaavia laatikoita lienee puolensataa siitä päätellen, että tähän yhteen mahtui vain osa niistä potilaista, joiden sukunimi alkaa H:lla. Voivatko muut tuon ajan asiakkaanne olla levollisin mielin?
”Kyllä, näin sanoisin. Asiakirjat ovat meillä lukkojen takana. Niitä käytetään vain silloin, jos joku potilas tarvitsee vanhoja asiakirjoja, mutta emmehän me viikoittain katso, ovatko siellä kaikki kirjaimet paikalla.”
Laatikko vaikuttaa muuttolaatikolta, onko arkistonne mahdollisesti muuttanut?
”Tästä minun pitää saada lisää tietoa.”
Potilaskertomukset tuhottava määräajassa
”Yksityisyytesi suojaaminen on meille tärkeää”, Eiran sairaala vakuuttaa nettisivullaan.
Toimitusjohtajaa haastateltaessa kuitenkin ilmenee, että sairaalan tietosuojaongelmat eivät rajoitu vain yhteen väärään paikkaan päätyneeseen pahvilaatikkoon.
Useimmat löytölaatikon potilaista olivat Eiran sairaalan asiakkaita 1980-luvulla.
Lain mukaan hoitolaitoksen pitää säilyttää tuolta ajalta peräisin olevia terveys- ja sairaskertomuksia 20 vuoden ajan potilaan kuolemasta, jonka jälkeen ne pitää tuhota välittömästi.
Ginman-Tjederin mukaan asian hoitaminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta.
”Mehän emme aina tiedä, milloin potilas kuolee.”
Onko teidän ja viranomaisten välillä tiedonsiirtoa tästä asiasta?
”Ei.”
Onko kyseessä kuollut kirjain laissa? Hankalahan niitä [asiakirjoja] on tuhota, jos tietoa [kuolemasta] ei ole.
”Näin on.”
© Otavamedia
Laatikossa asiakirjoja, jotka olisi pitänyt hävittää
Onko Eiran sairaalaan potilaiden asiakirjoja siis jäänyt pölyttymään arkistoihin senkin jälkeen, kun ne olisi pitänyt jo tuhota?
Selvitin asiaa pistokokeella.
Ensin etsin löytölaatikon potilasasiakirjojen kansilehdiltä neljän iäkkään potilaan syntymäajat ja henkilötiedot – katsomatta heidän potilaskertomuksiaan. Sitten soitin väestörekisterikeskukseen, josta heidän kuolintietonsa selvisivät vaivattomasti parissa minuutissa.
Tulos oli valitettava. Yksi heistä oli kuollut 1992, toinen 1994. Heitä koskevat, kerrostalon yleistiloihin päätyneet asiakirjat olisi pitänyt hävittää jo vuosia sitten.
© Seuran lukijan kuva
Poliisi selvittää tapausta
Ginman-Tjeder pyysi ja sai Seuralta valokuvan pahvilaatikosta sekä tiedon löytöpaikasta.
Tapausta selvitettyään toimitusjohtaja palaa asiaan. Hän kertoo, että Eiran sairaalan linjasaneerauksen vuoksi vanhat potilasasiakirjat on siirretty varsinaisesta säilytyspaikastaan lukittuun väistötilaan. Se sijaitsee samassa Mannerheimintien varrella sijaitsevassa kellarissa, jonka käytävältä Seuralle toimitettu pahvilaatikko löytyi.
Ginman-Tjeder korostaa, että kyseinen varastotila on lämmin ja asianmukainen.
Sitä ei vain tiedetä, kuinka yksittäinen laatikko on joutunut sieltä käytävälle.
Toimitusjohtaja sanoo, että Eiran sairaalan henkilökunta hävittää aika ajoin vanhoja asiakirjoja, mutta myöntää asiaan liittyvän myös vaikeuksia.
”Ne koskettavat kaikkia terveydenhuoltoalan toimijoita”, hän huomauttaa.
Tilanne helpottuu Ginman-Tjederin mukaan ensi vuonna, kun vanhojen asiakirjojen säilytys ja tuhoaminen siirtyy hoitolaitoksilta Kelan vastuulle. Tämä tosin koskee vain yksittäisiä hoitoalan ammatinharjoittajia ja muita pieniä toimijoita, muttei varsinaisia sairaaloita.
Eiran sairaala on tehnyt löytölaatikosta ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle ja jättänyt tutkintapyynnön poliisille.
Seura on toimittanut laatikon poliisille.
Juttua muutettu 13.12. kello 14:35. Lisätty määritelmä, ettei Kelalle siirtyvä arkistojen tuhoamisvastuu koske sairaaloita.