Samanikäiset Tuula ja Tel: Pettikö eläkejärjestelmä antamansa lupaukset?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Lähihoitaja Tuula Kumpulainen tutkii työvuorolistaansa Lapinlahden kotihoidossa. © Marko Koivistoinen
Tuula Kumpulainen ja suomalainen työeläkejärjestelmä syntyivät ja kasvoivat rinta rinnan.

Elettiin 50-luvun loppupuolta, kun hämeenlinnalaisessa putkiasentajan ja kotiäidin perheessä vietettiin ristiäisiä. Tytär sai kasteessa nimen Tuula.

Tuula Kumpulainen oli jo kolmivuotias tytöntyllerö, kun runsaat sata kilometriä etelämpänä Helsingissä 1.8.1962 näki päivänvalon aikansa lapsi, jolla tuli olemaan suuri vaikutus Tuulankin elämään. Tuula sitä ei vielä tuolloin osannut aavistaa.

Toisin kuin Tuulalla, yksityisalojen työeläkelakijärjestelmällä oli useampia vanhempia eli se syntyi työmarkkinajärjestöjen painostuksesta.

Nuori neito Tuula ja työeläkejärjestelmä kohtasivat oikeastaan vasta kun Tuula oli 15-vuotias. Aluksi suhde oli yksipuolinen, sillä vasta kahdeksan vuoden kuluttua Tuulakin alkoi hyötyä siitä.

Työtä 15-vuotiaasta

Kumpulainen aloitti työnteon konttorilähettinä 15-vuotiaana silloisen keskikoulun jälkeen energiakriisivuonna 1973. Samalla hän liittyi SAK:laiseen Liikeliittoon.

Neljä vuotta myöhemmin Tuula aloitti apuhoitajakoulun. Hän sai heti kesällä 1978 alansa töitä. Eläkejärjestelmä oli Tuulaa kohtaan aluksi kylmä: vaikka alussa työeläkemaksut koskivat kaikkia 18–65-vuotiaita työntekijöitä, eläke alkoi karttua vasta 23 ikävuoden jälkeen.

Tuulan työpaikka oli terveyskeskuksen vuodeosasto Tuusulassa, tuoreen miehensä kotikunnassa. Perhe kasvoi kolmella pojalla 1979–86. Kumpulainen teki vuorotyötä, kunnes sanoi itsensä irti hankalien päivähoitojärjestelyjen vuoksi. Kolme vuotta hän teki keikkaa viikonloppuisin, jolloin mies hoiti lapsia.

”Työkaverit pitivät hulluna, kun irtisanouduin virastani. Mutta minkäs teit. Sain myöhemmin taas kunnalta töitä.”

Myös Tuulan suhde eläkejärjestelmään oli vakaalla ja luotettavalla pohjalla. Julkisten alojen eläkelait olivat syntyneet yksityisalojen perässä parin vuoden välein jo 60-luvulla.

Laki takasi, että eläkeoikeudet säilyivät työpaikan vaihtuessa. Eläke oli enintään 40 prosenttia työsuhteen viimeisen vuoden palkasta. Eläkettä ja sen perusteena olevaa palkkaa tarkistettiin palkkaindeksillä. Mistään leikkauksista tai indeksin taittamisesta ei ollut tietoakaan. Eläkeyhtiöt lupasivat hoitaa Tuulankin eläketurvan rakentamillaan eläkerahastoilla. Ne tuottaisivat pääomia ja korkoa, joista olisi ottaa, kun tarvitaan.

Tuollaiset asiat kiinnostivat, Kumpulaisesta oli tullut aktiivi jäsen Suomen Apuhoitajaliittoon, josta tuli myöhemmin Suomen Perushoitajaliitto SuPer.

Kunnes sitten 1980-luvun lopussa oli Tuulankin tehtävä kauaskantoinen ratkaisu. Eläkejärjestelmässäkin tehtiin omat ratkaisut.

Lama ravisti

Yksilöllinen varhaiseläke, varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläke opittiin tuntemaan 1980-luvun puolivälin jälkeen yksityissektorilla. Julkinen sektori seurasi esimerkkiä vuonna 1989 ja luopui ammatillisista ja erityisistä eläkei’istä.

”Piti valita vanhan ja uuden systeemin välillä. Vanhassa ammattikohtainen eläkeikäni oli 58 vuotta, koska tein kolmivuorotyötä, uudessa taas 63 vuotta. Valitsin sen. Olin 31-vuotias ja ajattelin, että systeemejä muutetaan vielä monesti ennen kuin olen eläkeiässä. Niin on käynyt.”

Sitten tuli 1990-luvun lama, ja kaikkien työntekijöiden ja viranhaltijoiden piti alkaa maksaa eläkemaksua. Vuoteen 1993 työnantaja oli maksanut eläkemaksun kokonaan.

Kumpulainen sai pitää työpaikkansa ja vaihtoi lomarahansa vapaaseen. Lisäksi julkisen puolen eläkekarttumia pienennettiin, ja ikärajoja yhdenmukaistettiin yksityisalojen eläkelain pohjalta.

Vaikka 1990-luku yhdistetään usein vain eläkeleikkauksiin, alkoivat eläkettä kartuttaa vuosikymmenen lopulla myös alle kuukauden kestävät ja niin sanotut pätkätyöt. Samoin osa-aikaeläkkeen ehtoja parannettiin.

Yhä äänekkäämmiksi yltyivät myös puheet eläkepommista eli suurten ikäluokkien eläkkeistä aiheutuvasta ongelmasta. Turhana pelotteluna sitä piti muun muassa Pekka Parkkinen, silloinen tutkimuspäällikkö Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta.

Eikä pommia sitten tullutkaan hyvän talouskasvun vuoksi ja Ruotsiin muuton vuoksi. Mutta tuli taitettu indeksi vuoden 1996 alusta ensin vanhuuseläkkeisiin ja vuonna 2005 kaikkiin eläkkeisiin. Kun aiemmin palkat ja hinnat painoivat eläketarkistuksessa yhtä paljon, nyt palkat painoivat enää 20 prosenttia. Siitä kiistellään vieläkin.

Pommi muuttui vajeeksi

Vuosien mittaan Tuulan elämä on seestynyt – yksinkertaistunutkin lasten muutettua omilleen – mutta eläkejärjestelmästä on kasvanut kansainvälisesti ainutlaatuinen ja niin mutkikas, että sitä ymmärtävät kunnolla vain eläkeasiantuntijat.

Ensin tuli vuosi 2005 ja isoin työeläkeuudistus 40 vuoteen. Yksityisen alan eläkkeisiin ilmestyivät muun muassa joustava eläkeikä 63–68 vuotta sekä nousevat karttumat. Julkisella sektorilla säilyivät ammatilliset eläke- ja eroamisiät, jotka olivat alle 63 vuotta.

Uudistuksella haluttiin myöhentää keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää parilla kolmella vuodella ja sopeuttaa eläkejärjestelmä elinajan kasvuun.

”Sitä uudistusta kokeiltiin aivan liian lyhyen aikaa. Hyvää oli se, että alettiin ottaa huomioon kaikki työt 18-vuotiaasta asti sekä myös vanhempain- ja vuorotteluvapaat sekä eräät muut palkattomat jaksot”, Kumpulainen sanoo.

Myös työeläkejärjestelmä oli keski-ikäistynyt, ja sen seuraan lyöttäytyi nyt uusi tuttavuus, kestävyysvaje. Sen sanan Tuulakin luki ja kuuli uutisista yhä useammin. Vajeen kattamiseksi Teollisuusmaiden talousjärjestö OECD ehdotti maaraportissaan huhtikuussa 2010 Suomelle veronkorotuksia, eläkeputken tukkimista ja eläkeiän nostamista 65 vuoteen.

Vajeeseen alettiin varautua vuonna 2010 elinaikakertoimella, joka koskee kaikkia vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä. Kerroin määritellään erikseen kullekin ikäluokalle 62 vuoden iässä. Se pienentää kuukausieläkettä, jos henkilö ei myöhennä eläkkeellejäämisikäänsä kompensoidakseen kertoimen vaikutusta.

”Kerroin kohtelee samalla periaatteella eri sukupolvia. Sen avulla yritetään pitää elinajan ja eläkeajan suhdetta samana”, johtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta huomauttaa.

Elinaikakerroin luo Kauton mukaan vakautta työeläkkeiden rahoitukseen ja huomioi sen, että eläkettä maksetaan pidempään. Kerroin luo myös ennustettavuutta. Siksi sitä ei Kauton mukaan poistettu vuoden 2017 eläkeuudistuksessa, vaikka samanaikaisesti nostettiin eläkeikärajaa.

Kolmen polven huolet

Nyt Kumpulainen on kolmen aikuisen pojan äiti, 58-vuotias lähihoitaja, joka mullistusten jälkeen odottaa turvaa kasvinkumppaniltaan työeläkejärjestelmältä. Neljänkymmenen työvuoden aikana hän on ollut enimmäkseen kunnalla töissä, pitänyt hoitovapaata ja virkavapaata sekä kerran vuorotteluvapaata.

Vuosi sitten hän muutti Tuusulasta Lapinlahdelle toisen aviomiehensä kanssa. Tämä on työkyvyttömyyseläkkeellä kunnan töistä.

”Minä taas päätin jo ennen muuttoa, että en ilmoittaudu työttömäksi, vaan rupean tekemään kotihoitokeikkaa.”

Ensi vuoden eläkeuudistus on saanut Kumpulaisen miettimään eläkettään. Hänen ikäluokkansa uusi alin eläkeikä on 64–69 vuotta.

”En yhtään lämpene tälle uudistukselle. Vaikka elinikä on noussut, eihän ihmisen fysiologia ole kehittynyt samaan tahtiin. Kuka määrittelee, kenen työ on raskasta, jotta pääsee työuraeläkkeelle?”

Hän epäilee esimerkiksi, jaksaako hänen vanhin poikansa, maanrakentaja, painaa töissä 70-vuotiaaksi, kun tällä on jo alle nelikymppisenä polviongelmia.

Kumpulaisen 75-vuotias äiti asuu asumispalveluyksikössä. Hän saa kansaneläkettä, pientä työeläkettä ja eläkkeensaajan hoitotukea.

”Mutta ei siitä paljon jää käteen vuokranmaksun ja ateriapalvelun jälkeen. Jos taas saa pelkkää kansaneläkettä tai takuueläkettä, ei tule millään toimeen. Hain Tuusulassa monille kotihoidon asiakkaille toimeentulotukea.”

Kumpulainen selvitti vastikään eläkeyhtiöstään Kevasta, että hänen eläkeikänsä on 64 vuotta 5 kuukautta ja 25 päivää. Kun Kevan mukaan julkisen alan lähihoitajien keskieläke viime vuonna oli 1 580 euroa, yllätyksekseen Tuula saa eläkettä jopa enemmän kuin 1 613 euroa kuukaudessa. Se oli Suomessa asuvien kokonaiskeskieläke viime vuoden lopussa.

”Teen myös niin kauan töitä kuin voin. Uskon, että pärjään myös eläkkeellä, onhan meillä peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, uuhia, kanoja ja hevonenkin.”

X