Sanna Marin ja kriisijohtajan kirous: Miten käy koronan jälkeen?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sanna Marin on henkilöitynyt koronakevään voittajaksi, mutta hyvänkään kriisijohtajuuden tuoma maine ei kestä pitkään. Kesän jälkeen alkaa taas uusi näytön paikka talousahdingon ja pandemian kourissa.
Sanna Marin on henkilöitynyt koronakevään voittajaksi, mutta hyvänkään kriisijohtajuuden tuoma maine ei kestä pitkään. Kesän jälkeen alkaa taas uusi näytön paikka talousahdingon ja pandemian kourissa. © Marjo Tynkkynen / Otavamedia
Monilla kriisiajan menestyneillä johtajilla on ollut kohtalona hävitä politiikassa heti rauhan palattua. Voiko Sanna Marin tulevaisuudessa olla yksi heistä?

Pääministeri Sanna Marin on koronakriisin aikana mittauttanut hyviä suosiolukemia. Voiko sama jatkua kriisin jälkeen?

Tasan 75 vuotta sitten, heinäkuun alussa 1945 Britanniassa järjestettiin parlamenttivaalit. Maailmansota oli Japanissa vielä kesken, mutta Natsi-Saksa oli antautunut toukokuussa. Brittien juhliman sankaripääministerin Winston Churchillin piti olla vaalien varma voittaja.

Toisin kävi. Seurauksena oli yksi Euroopan poliittisen historian kuuluisimmista jytkyistä: työväenpuolue ja liberaalit saivat 57 prosenttia äänistä, Churchillin puolueelle jäi 36 prosenttia ja pääministerinpaikka katosi alta.

Tapaus ei ollut ainutkertainen: nykyajan kriisijohtajien kansansuosiolla on tapana haihtua savuna ilmaan heti kun poikkeusolot päättyvät.

Nyt politiikan tutkijat aprikoivat, toistuuko sama äänestäjien käyttäytymismalli maailmalla ja Suomessa myös koronan jälkeen.

Winston Churchill vei Britannian sodan voittajaksi, mutta hävisi itse heti ensimmäisissä vaaleissa 1945. Britit tiesivät hänen olevan hyvä kriisijohtaja, mutta samalla aatteiltaan jo menneen ajan ihminen.

Winston Churchill vei Britannian sodan voittajaksi, mutta hävisi itse heti ensimmäisissä vaaleissa 1945. Britit tiesivät hänen olevan hyvä kriisijohtaja, mutta samalla aatteiltaan jo menneen ajan ihminen. Kuva: Keystone Archives / Heritage Images / MVPhotos

Koronakevään ihme

Globaali pandemia. Talouskaaos. Pahin kriisi sitten sotien. Kun se alkoi, meillä hallituksen ruoriin oli vastikään tarttunut toisen kauden kansanedustaja, Suomen historian nuorin pääministeri.

Ei todellakaan helppo yhtälö, sen paremmin Sanna Marinille, 34, kuin Suomellekaan. Kriiseissä ihmiset tarraavat yleensä mielellään kokemukseen ja tuppaavat suosimaan tavallista iäkkäämpiä johtajia.

Vaikka Tampereella paikallispolitiikassa hyvin tunnetun Marinin valtakunnallinen ura oli suhteellisen lyhyt, hän sai varmoilla otteillaan ja esiintymisillään hämmästyttävän nopeasti kansan tuen taakseen.

Se säteili jopa pääministeripuolueeseen. SDP on alkukesän gallupeissa virkistynyt Suomen suosituimmaksi puolueeksi ja pääministerin henkilökohtainen suosio on mitattu Sauli Niinistön jälkeen suomalaispoliitikoista toiseksi korkeimmaksi (Alma Media 20.5.).

Pandemian hoitokin on saanut kiitosta. Koronavirustilannetta eri maissa mittaavan Wordometersin tilastoissa Suomi on tosin asukaslukuun suhteutettuna pysytellyt pitkään viruskuolleisuudessa Euroopan keskitasolla. Kuolonuhreja on silti vähän ja teho-osastojen kapasiteetti on kestänyt.

Halusi Sanna Marin sitä tai ei, onnistuminen tai epäonnistuminen kriisissä henkilöityy monilta osin häneen. Pääministeriin, joka on saanut amerikkalaistermein ihmiset ”kerääntymään lipun ympärille”.

Kesän alkuun asti Sanna Marin ja hallituksen tiedotustilaisuudet hallitsivat pitkään poliittisen puheen ilmatilaa. Muiden hallituspuolueiden ministerierot ja sähläyksetkään eivät näyttäneet pilaavan pääministerin henkilökohtaista imagoa.

Mutta miten pitkään noste jatkuu, kun epidemian ensimmäinen vaihe alkaa olla takana?

Kansan lyhyt muisti

Tuota veret seisauttanutta Churchillin kesän 1945 rökäletappiota on analysoitu paljon, ja yksi ero Sanna Mariniin löytyy nopeasti.

Churchillin poliittinen erehdys oli takertua vanhan maailman arvoihin, kaipaus palata sotaa edeltäneen ajan yhteiskuntaan.

Brittihistorioitsija Paul Addisonin mukaan Churchillilla ei ollut huikeasta kansansuosiosta huolimatta uskottavaa suunnitelmaa siitä, mihin suuntaan maata oli kriisin jälkeen luotsattava.

”Demokratian peruslogiikka on, etteivät äänestäjät äänestä kiitollisuudesta menneestä”, komppaa Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Mikko Majander brittitutkijaa.

”Vaikka kovassa paikassa koeteltuna olo antaakin johtajalle poliittista uskottavuutta ja henkistä pääomaa, äänestäjien odotukset kohdistuvat etupäässä tulevaan. Vain pieni osa poliittisia aktivisteja muistaa kunniakkaan historian. Tavallinen äänestäjä ei kiinnity politiikkaan tällä tavoin”, Majander kuvaa.

Churchill oli sodan voittajan roolistaan huolimatta näkemyksiltään jo menneen sukupolven edustaja.

Britannia oli sota-aikana muuttunut yhteiskuntana radikaalisti, luokkajaosta alkaen. Naiset olivat murtaneet työelämässä miesten perinteisiä linnakkeita, pärjänneet niissä mainiosti, ja harva uuteen elämäntapaan päässyt halusi palauttaa menneet roolit ennalleen.

Vanhat hierarkiat horjuivat, eikä imperiumikaan ollut entisensä. Siirtomaat halusivat vapautta ja ilmapiiri huusi muutosta.

Katri Kulmunin (kesk) pikaero ja vaihto Matti Vanhaseen olivat merkkejä siitä, että Marinin hallituksen yhteiselo voi sopivassa tilanteessa säröytyä nopeastikin.

Katri Kulmunin (kesk) pikaero ja vaihto Matti Vanhaseen olivat merkkejä siitä, että Marinin hallituksen yhteiselo voi sopivassa tilanteessa säröytyä nopeastikin. Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / MARKKU ULANDER

Rauha tuo muutoshalun

Samalla tavalla kävi Yhdysvaltain presidentille George Bush vanhemmalle, joka nousi virkaansa vuonna 1989.

Hänen kaudellaan Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto romahti ja Yhdysvallat näytti mahtinsa voittamalla ensimmäisen Persianlahden sodan Saddam Husseinia vastaan.

Menestyksestä huolimatta kansan peukku kääntyi ja presidenttikaudet tyssäsivät yhteen: lähes tuntematon kuvernööri Bill Clinton tuli tilalle 1993.

”Bushia pidettiin Reaganin kauden jatkajana ja kansa janosi uutta aikaa. Myös Helmut Kohl, valtavan arvostettu pitkäaikainen liittokansleri ja Saksojen yhdistymisen symboli, asettui yhden kerran liikaa ehdolle ja hävisi viimeiset vaalinsa”, muistuttaa Majander.

”Demokratiassa äänestäjät pitää tavoittaa joka vaaleissa uudelleen.”

George Bush vanhempi auttoi romahduttamaan Neuvostoliiton ja päätti kylmän sodan, mutta sekään ei auttanut. Bill Clinton nousi takavasemmalta vaalivoittoon.

George Bush vanhempi auttoi romahduttamaan Neuvostoliiton ja päätti kylmän sodan, mutta sekään ei auttanut. Bill Clinton nousi takavasemmalta vaalivoittoon. Kuva: LUKE FRAZZA / AFP / MVPhotos 

Sanna Marin näytti jo taitonsa

Kansalaisten luottamusta politiikkaan mittaavan Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto antaa Marinille tunnustusta siitä, että hän on osannut ohjata Suomen valtiolaivaa kriisitilanteessa selkeästi ja jämäkästi.

”Suomalaisille tyypillinen kriittisyys niin puolueita, poliittista eliittiä kuin virkamiehiä ja asiantuntijoitakin kohtaan vaimeni kriisin alkaessa. Vastaavasti luottamus politiikkaan ja sen kaikkiin toimijoihin vahvistui voimakkaasti”, Haavisto kertaa havaintoja.

Haavisto näkee suomalaisten arvostavan erityisesti Marinin terävää esiintymistaitoa.

Mikko Majanderin mielestä Marinilla on kyky ottaa uusia rooleja haltuunsa.

”Hän on poliittisen uransa aikana osoittanut jo pystyvänsä kasvamaan aina uuden tehtävänsä mukana. Edellytykset edetä pitkälle ovat siis olemassa, jos kipinää riittää eikä tapahdu palamista loppuun.”

Muiden mokat vaarana

Sanna Marin on keväällä saanut hyviä suosiolukemia. Niiden taustalta on nähtävissä myös vanhaa suomalaista ”vahvan johtajan” haikailua.

”Suomalaiset arvostavat demokratiaa, mutta myös vahvaa toimeenpanovaltaa”, Ilkka Haavisto huomauttaa.

”Tämä on näkynyt meillä EVA:n tutkimuksissakin presidentti Niinistön huikeina suosiolukemina. Niinistö on osannut ottaa itselleen sen poliittisen liikkumatilan, jonka perustuslaki hänelle suo.”

Marinin kohdalla asetelma on mutkikkaampi, sillä hän ei voi operoida yksinäisenä toimijana politiikan peleissä. Pääministerillä on pallona jalassa oma kabinettinsa.

”Pääministerin asemaa Suomessa heikentää se, että hänen on liki kaikissa tärkeissä asioissa varmistettava ministerikollegoidensa ja muiden hallituspuolueiden tuki. Jos sitä ei löydy, pääministerin valta murenee ja asema horjuu nopeasti. Tämän kanssa jokainen viime aikojen pääministereistä on saanut taiteilla, eikä näköpiirissä ole muutosta”, Ilkka Haavisto näkee.

Miten mieliala muuttuu?

Tampereen yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma painottaa myös sitä, että viime ajat ovat olleet täysin poikkeukselliset.

”Eri puolilta maailmaa on nähty, että huolimatta siitä millaista politiikkaa hallitukset ovat koronakriisin aikana tehneetkään, mikä puolue on vallassa tai millaiset ominaisuudet johtajalla on, kansalaiset ovat joka tapauksessa tukeneet heitä.”

Valituilla hoitotavoillakaan ei ollut eroja, jos hallitus vain osoitti tekevänsä päätöksiä. Laumasuojaan nojanneessa Ruotsissa, tukahduttamiseen päätyneessä Uudessa-Seelannissa tai hybridiä kokeilevassa Suomessa kansa tuki alussa vallanpitäjiä laajalti.

Vasta kesän tultua arvostelua on alkanut kuulua.

Vastedes Sanna Marin voi luottaa entistä vähemmän siihen, että hallituksen viestit ja suuret linjaukset otetaan kiltisti kuunnellen vastaan.

Vastedes Marin voi luottaa entistä vähemmän siihen, että hallituksen viestit otetaan kiltisti kuunnellen vastaan.

”Mieliala on muuttunut, mikä vaikuttaa viestin vastaanottoon. Suomessa on jo siirrytty akuutista kriisimielialasta vaiheeseen, jossa tilannetta käsitellään jo huomattavasti kriittisemmin”, Vuorelma näkee.

Sauli Niinistö ja Sanna Marin

Kuva: NurPhoto / Lehtikuva

Viestintä hanskassa

Marinilla on ollut pitkään tiedotustilaisuuksien ansiosta lähes monopoli tärkeimmistä maan asioista kertomiseen.

Oppositio makasi pitkään kuohittuna karsinassaan ja etäyhteyksien tainnuttamien toimittajien kysymykset jäivät torsoiksi. Nyt politiikka on tehnyt jo paluun, ja hallitukselta vaaditaan ponnekkaammin ratkaisuihinsa perusteluita.

”On selvää, että koronakriisin hoitaminen saa koko ajan enemmän poliittisia piirteitä, koska asiantuntijoiden analyysit ovat eriäviä. Kriisin hoitaminen on yhä enemmän yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyvää punnintaa kuin epidemiologisiin arvioihin perustuvaa harkintaa”, sanoo Johanna Vuorelma.

Kuinka pitkään hän itse haluaa tai jaksaa vielä jatkaa roolissaan?

Vuorelma kuitenkin näkee Majanderin ja Haaviston tapaan pääministerissä ominaisuuksia, jotka voivat kantaa politiikassa pitkällekin.

”Marinia tullaan arvioimaan tulevaisuudessa varmasti myös muiden seikkojen kuin koronakriisin kautta. Hänellä on karismaattista auktoriteettia ja politiikan strategista ymmärrystä, minkä perusteella hän voi tehdä pitkän uran politiikassa”, tutkija uskoo.

Talous kaatoi Ahon

Tiukin vääntö on silti vasta edessä. Se, mikä on ennenkin kaatanut kriisiajan menestyneitä johtajia, on talous.

1990-luvulla keskustalainen uuden ajan pääministeri Esko Aho veti maan historiallisen ankaran laman läpi, rakensi talousnousun eväät – ja hävisi silti vuoden 1995 vaalit iäkkäämmälle ja yrmyilevälle Paavo Lipposelle (sd).

Kun vuoden 2000 presidentinvaaleissakin tuli odottamaton tappio Tarja Haloselle, Aho katosi opiskelemaan Harvardiin, eikä enää ole sen koommin aktiivipolitiikkaan bisneskuvioiltaan ennättänyt.

Esko Aho luotsasi Suomen 1990-luvun hirvittävän laman läpi, ja kansa kiitti äänestämällä tilalle pää­ministeriksi Paavo Lipposen ja presidentiksi Tarja Halosen.

Esko Aho luotsasi Suomen 1990-luvun hirvittävän laman läpi, ja kansa kiitti äänestämällä tilalle pää­ministeriksi Paavo Lipposen ja presidentiksi Tarja Halosen. Kuva: HS / Lehtikuva

Sanna Marin kohtaa kovan syksyn

Ilkka Haavisto sanoo, että viimeistään syksyllä Marinin hallituksellekin koittavat kriittiset ajat.

”Lähemmäs normaalia palataan lopullisesti kesän jälkeen, kun budjettineuvottelut alkavat ja hallitusohjelma menee väkisinkin uusiksi, koska taloudellinen pohja sen toteuttamiselle putosi pois.”

Edellisiltä hallituskausilta tutut aiheet, julkisen talouden sopeuttamisesta, velkaantumisesta, kestävyysvajeesta, kilpailukyvystä ja työmarkkinoiden uudistamistarpeista eivät ole kadonneet mihinkään.

Lisäpainona on EU-politiikka. Unioni keskustelee tulenarasta aiheesta, kriisimaiden taloudellisesta auttamisesta ja vakaampien maiden, kuten Suomen, kukkarolla käymisestä.

”On odotettavaa, että kansalaisten mielipiteet puolueita ja poliitikkoja kohtaan palautuvat näiden vuoksi kriittisempään suuntaan. Sanna Marinin hallituksen kausi on vasta alullaan ja on selvää, että koko hallitus ja Marinin johtajuus joutuvat vielä todelliselle koetukselle”, Haavisto analysoi.

”Kriisin muuntuminen vaikeaksi, pitkäkestoiseksi talouskriisiksi voi viedä hallituksen ja Marinin vaikeuksiin. Koronan iskiessä Suomi oli vasta toipunut finanssikriisin jälkeisestä pitkästä kituliaan kasvun ajasta. Tuota aikaa leimasivat julkisen talouden kipeät sopeuttamistoimet ja jatkuva kiistely rakenneuudistuksista, jotka jäivät merkittävältä osin tekemättä.”

Gallupsuosion muutokset eivät tietenkään ole Sanna Marinin valittavissa, ja syksyn tapahtumien ennustaminen on puhdasta arvailua.

Lisäksi on vielä yksi tekijä, joka voi muuttaa pelin milloin tahansa, ja sen tietää vain Sanna Marin itse: kuinka pitkään hän haluaa tai jaksaa vielä jatkaa roolissaan?

Viime aikojen kärkipoliitikoista moni on osannut tehdä ratkaisujaan vallanhalun sijaan perheen ja muun yksityiselämän hyväksi.

Siinä tämä poliitikkosukupolvi on edeltäjiinsä verrattuna ihan eri maata, ja osaa voittaa inhimillisesti katsottuna paljon tärkeämpiä asioita kuin yksittäisiä vaaleja.

Lue myös: Mistä tiedämme, että Sanna Marinin lempijalkine on punainen kumisaapas?

Juttua päivitetty 14.7. kello 11.24: Lisätty pääkuvaan valokuvaajan nimi.

Nokittelua presidentin kanssa

Suomessa, jossa on totuttu maan korkeimman johdon yksituumaisuuteen, pääministerin ja tasavallan presidentin koronakevään alussa käymä julkinen vääntö herätti suurta huomiota.

Ensin media spekuloi, saiko vasta presidentin tarjoama tuuppaus hallituksen havahtumaan kriisin vakavuuteen ja valmiuslakien käyttöönottoon. Marin otti kantaa sanomalla, ettei häntä ”ole kukaan puskenut mihinkään suuntaan”. (IS 21.3.).

Niinistö vastasi tähän, että ”hyvä, jos pääministeri kokee niin, ettei häntä ole asiassa puskettu”. (IS 28.3.).

Tämän jälkeen kärhämää viriteltiin siitä, miksi Marin tyrmäsi presidentin hallituksen avuksi ehdottaman kriisinyrkin perustamisen.

Johanna Vuorelma tulkitsee, ettei väännöissä ole ollut kyse persoonien törmäyksestä.

”Nähtävissä on ollut kahden instituution, presidentin ja pääministerin, välisen valtatasapainon hakemista. Suomen valtiosääntö on laadittu tavalla, joka jättää tulkinnan varaa presidentin ja pääministerin yhteistoiminnan luonteesta. Tästä syystä jännitteitä syntyy aika ajoin ja osa niistä näkyy myös julkisuudessa.”

Sittemmin Marin kuohahti myös kokoomuksen Petteri Orpolle Twitterissä syyttäen tätä oppositiopolitiikan tekemisestä ”valheellisilla väittämillä”. Kun Orpo alkoi vastailla Marinille, sosiaalisen median poliittinen tennispeli oli valmis.

”Twitter tai muu sosiaalinen media ei ole kyllä oikea paikka keskeisille päättäjille poliittisen keskustelun käymiseen”, huomauttaa Mikko Majander.

X