Seksi, maataloustuet ja aistivialliset - Tässä 9 syytä, joiden vuoksi musiikki joutui sensuurin hampaisiin 60-luvulla

Jake Nymanin tuore tietokirja todistaa, että Yle-sensuuri perustui mielivaltaan ja heppoisiin mutu-perusteluihin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vastikään julkaistussa Kielletyt levyt -kirjassa musiikkitoimittaja Jake Nyman vie lukijat sensuurin maailmaan.

Jake Nymanin tuore tietokirja todistaa, että Yle-sensuuri perustui mielivaltaan ja heppoisiin mutu-perusteluihin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Vastikään julkaistussa Kielletyt levyt -kirjassa (Gummerus) musiikkitoimittaja Jake Nyman vie lukijat matkalle sensuurin ihmeelliseen maailmaan. Sensuuria on ollut aina ja kaikkialla. Suomessa yhtään levyä ei ole tosin kielletty tuomioistuimen päätöksellä. Meillä sensuuri on merkinnyt lähinnä Yleisradion esitysrajoituksia. Yle-sensuurin kultakausi ajoittuu 60-luvulle.

Siihen aikaan poliittisesti nimitetty ohjelmaneuvosto oli Ylessä näkyvä vallankäyttäjä. Poliittiset intohimot näkyivät myös neuvoston toiminnassa: ”Oikeistopuolueiden edustajat syyttivät Ylen puhemusiikkiohjelmia vasemmistolaisen propagandan levittämisestä ja vasemmistopuolueen jäsenet puolestaan saattoivat pitää uskonnollisia ohjelmia kirkollisena propagandana”, Jake Nyman kirjoittaa.

Yhdessä asiassa yksimielisyys kuitenkin löytyi. Vuonna 1968 ohjelmaneuvosto arvosteli Ylen ohjelmajohtoa musiikin esitysrajoituksista, jotka olivat ”puhtaasti tulkinnallisia ja mielivaltaisia”. Neuvosto vaati saada tietää, millä perusteilla levyjä kielletään.

Vastausta ei koskaan saatu. Sen sijaan ohjelmaneuvostolle toimitettiin lista soittokieltoon asetetuista levyistä.

Sensuurilista

Vuoden 1968 listan perusteella Irwin Goodman oli sen ajan soittokieltolistojen kuningas. Vexi Salmen rähinäsanoitukset olivat kuin tehty sensuurikoneiston kiusaksi. Ehkä osa olikin – ainakaan soittokiellot eivät jarruttaneet Irwinin uraa, päinvastoin – artisti sai ylimääräistä julkisuutta.

Alla olevasta listasta löytyy Ylen soittokieltojen yhdeksän kategoriaa varoittavien esimerkkien kera. Oheisista linkeistä pääset kuuntelemaan kiellettyjä levyjä. Kiellettyjen kappaleiden määrää on selkeyden vuoksi karsittu. Koko lista löytyy Kielletyt levyt -kirjasta.

1. Hallintoneuvoston päätös

Uusi Paavo (Irwin Goodman)

Hyllytyksen taustoja ei kerrottu julkisuuteen. Todellinen syy oli sanoitus, jossa irvailtiin maataloustukiaisille ja satomenetyskorvauksille.

2. Kansallislaulujen tai yleisesti arvostettujen sävelmien käyttö epätarkoituksenmukaisessa yhteydessä

Katastrofilauluja naisille (Aulikki Oksanen)

”Musiikin perusteena osittain Paciuksen Sotilaspoika-laulu.”

 

Rauman ganal (Hootenanny Trio)

”Laulun kertosäkeessä käytetty Länsi-Saksan kansallislaulua, mikä myös mainittu levykuoressa.”

3. Henkilön tai asian mainos

Sensuuriin kaikki vaan (Irwin Goodman)

”Hannu Salaman ja Juhannustanssit-kirjan nimet mainittu.”

4. Henkilökohtaisuudet loukkaavasti käytettyinä

En minäkään kerro kuinka jouduin naimisiin (Sirkka Keiski)

https://open.spotify.com/track/3Qjpb8nfvIfVVNGpNlUG6s

”Tabe Slioorin nimi mainitaan.”

5. Kaksimielisyydet ja rivot ilmaisut

Regina Rento (Juha Vainio)

”Sanojen ilmeinen kaksimielisyys.”

Nuoren aviomiehen on syytä muistaa (M.A. Numminen)

”Seksuaalisesti kärjistetyt ilmaisut.”

6. Alkoholin ja huumausaineiden käyttö

Savu (Hector & Oscar)

”Huumausaineet.”

7. Uskonnolliset syyt

Onnittelut Jeesukselle (Kalle Holmberg/Kaisa Korhonen)

8. Yhteiskunnallisten normien ja yleisesti hyväksyttyjen moraalikäsitysten halventaminen

Autolla Kanarian saarille (Irwin Goodman)

”Rattijuoppoustuomion väheksyminen.”

 

Matti Murhamies (Lasse Mårtenson)

”Teloitustapahtuman havainnollinen esitys.”

9. Aistiviallisten loukkaaminen

Olen hermostunut (Irwin Goodman)

”Änkytys ja laulun sisällön edellyttämä änkyttävä, viallinen esitystapa.”

 

”Hieman levyhuolia”

Kielletyt levyt -kirjaa tehdessään Jake Nyman pääsi perehtymään 60-luvun radiopomojen kirjeenvaihtoon. Se osoittaa, että soittokieltoja annettiin välillä täysin mielivaltaisesti: ”Populaarimusiikkia huonosti tunteneilla ja siihen jopa väheksyvästi suhtautuneilla Yleisradion ohjelmajohtajilla ei ollut ammatillista pätevyyttä – ja tuskin kovin suurta kiinnostustakaan – levyuutuuksien arvioimiseen”, Nyman kirjoittaa.

Ohessa pari maistiaista äänilevystön päällikkö Antero Karttusen ja Yleisradion suomenkielisen ohjelmatoiminnan apulaisjohtaja ja tuotantopäällikkö Helge Miettusen kirjeenvaihdosta:

16.2.1966

Tohtori Helge Miettunen

Lähetän oheisen levyn kuunneltavaksenne nimenomaan tekstin vuoksi, joka Rento-Reginassa ylittänee sopivaisuuden rajat. Nykyäänhän entisen kuuntelulautakunnan lakkauttamisen jälkeen emme enää täällä äänilevystössä julista mitään levyä esityskieltoon, vaan ostamme kaikki kotimaiset uutuudet vapaasti toimittajien käytettäviksi. […] Olisinkin kiitollinen jos ehtisitte kuunnella oheisen levyn ja lausua mielipiteenne sen tekstistä voidaksemme lausuntonne perusteella julistaa levyn esityskieltoon tai antaa toimittajille vapaasti käytettäväksi.

Helge Miettusen vastaus: Kuuntelin. Ei sovi käyttää.

 7.3.1967

Nyt jokin aika sitten kieltämäsi [Nipa Niemen] ”Arvoisat kansalaiset” -levy on ilmestynyt siistittynä ja uusittuna versiona, josta lienee Sinuunkin otettu yhteyttä. On kai kuitenkin parempi, että kuuntelet vielä tämänkin ennen kuin esityskielto kumotaan.

Puolisentoista viikkoa sitten lähetin kuunneltavaksesi Juha Watt Vainion Kaamean kankkusen. Valitettavasti kaikki tuntuvat nyt olevan kiinnostuneita tästä uutuudesta ja odottavat tuomiota. Ehtisitköhän kuunnella tuon levyn samalla Arvoisten kansalaisten kanssa.

HM: ”Arvoisat kansalaiset.” Sanoissa ei ole mitään, mutta musiikki [Työväenmarssi] on kyllä tulenarkaa näin käytettynä. Ei kieltoa sensuurimielessä. Ohjelmapäällikkönä en kuitenkaan suosittele sen käyttöä = KIELTO.

Kaamea kankkunen on OK.”

Ylen viimeiset esityskiellot langetettiin vuoden -69 lopussa. Virallisesti Yle-sensuurin aika päättyi kuitenkin vasta syksyllä 1972, jolloin radion johtoryhmä kumosi kaikki äänitteitä koskevat kiellot.

Jake Nymanin mukaan aloitteen sensuroinnin lopettamisesta teki viihdeosaston silloinen toimituspäällikkö Pekka Gronow. ”Virkaketjussa ylempänä ollut Antero Karttunen esitteli asian pääjohtaja Eino S. Revolle, joka hyväksyi ehdotuksen.”

Lue Jake Nymanin haastattelu Seurasta numero 33/2017 tai hanki lukuoikeus digilehteen.

X