”Sen keikan jälkeen en enää ihmetellyt, mikä Tangomarkkinoissa vetosi”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Seuran tuottaja Liina Putkonen
© Pekka Nieminen / Otavamedia
"Tangomarkkinoilla on tunnelmaa: ihmisten ilo ja välittömyys sekä tanssin riemu nostivat hymyn väkisinkin huulille", Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.

Tangomarkkinat, voi ei! Näillä sanoilla vastaanotin työtehtävän nuorena toimittajanalkuna. Mutta mentävä oli, kun uutispäällikkö käski. Vuosi taisi olla jotain 90-luvun puoliväliä, itse asiassa tiedänkin, että se oli kesä 1996.

Vuosiluvut eivät ole vahvuuteni, mutta tämän vuoden muistan Jari Sillanpään ja Jukka Kuoppamäen ansiosta. He antoivat täystyrmäyksen ennakkoluuloilleni.

Seisoin valokuvaajan kanssa muistaakseni Tangokadulla Seinäjoella ja odottelin, että edellisen vuoden tangokuningas, Jari Sillanpää nousee lavalle. Siinä vaiheessa olin jo joutunut myöntämään, että Tangomarkkinoilla on tunnelmaa: ihmisten ilo ja välittömyys sekä tanssin riemu nostivat hymyn väkisinkin huulille.

Mutta täydellinen takinkääntö tapahtui, kun Sillanpää aloitti: ”Silloin satulinna kaukomaan meille kuuluis kokonaan.”

Kyllähän minä olin kuullut Jukka Kuoppamäen Satulinnan aikaisemminkin radiosta, mutta nyt vasta tunsin kappaleen. Sillanpää tarjosi sen meille kaikella karismallaan ja taidoillaan. Sen keikan jälkeen en enää ihmetellyt, mikä Tangomarkkinoissa vetosi tai miksi Jari Sillanpäätä rakastettiin.

Kun vielä pääsin pyörähtelemään keskustan kaduille hämärtyvässä illassa onnellisen festivaalikansan keskellä, olin valmis kirjoittamaan jutun upeasta tapahtumasta Pohjanmaan lakeuksilla.

Tangomarkkinat järjestetään tällä viikolla 35. kerran ja Seura on menossa visusti mukana. Eikä tangon taika jää tähän numeroon, voittajat esittelemme tulevissa numerossa.

Tässä lehdessä onnittelemme myös muita merkittävään ikään päässeitä musiikkijuhlia.

Laulujuhlat täytti Virossa 150 vuotta. Kävimme paikalla ja kysyimme myös muun muassa presidentti Tarja Haloselta muistoja tapahtumasta.

Toisenlaista musisointia edustava Ruisrock vietti viikonloppuna 50-vuotispäiviä. Kävimme onnittelemassa myös rokkivaaria.

35, 50, 150. Hienoja vuosilukuja yksittäisille tapahtumille. Mikähän on pitkän iän salaisuus?

Yksi voi olla niiden ydin, laulu. Uskoisin, että niin kauan kuin ihminen on ollut ihminen, se on myös laulanut, antanut tunteille ainutlaatuisen, koskettavan tavan tulla ulos. Ei sellainen kuole.

Eläköön laulu!

X