Seura testasi: Alushousut, joita ei tarvitse vaihtaa viikkoon – Nörttien unelma vai hyvää bisnestä?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Istock
Seuran toimittaja käytti antibakteerisia alushousuja useita päiviä putkeen silläkin uhalla, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä. Miksi tällaiset housut piti keksiä?

Tanskalaisyritys keksi alushousut, joita ei tarvitse vaihtaa viikkoihin”, lukee lehtiotsikossa. Jutusta selviää, että kyseessä ei ole pila.

Mitä ne sellaiset alushousut ovat, joita ei tarvitse vaihtaa? Ja ennen kaikkea: kuka ei haluaisi vaihtaa alkkareitaan joka päivä?

Koko ajatus on niin päätön, että pakkohan näitä on kokeilla. Tanskalaisyritys kertoo nettisivuillaan, että alushousujen materiaalista 12 prosenttia on hopeakuitua, joka antibakteerisena aineena tappaa bakteerit.

Tilaan verkkokaupasta hopeoidut puuvilla-alkkarit. Hinnassa tuntuu olevan arvometallilisää, sillä kahdet pikkuhousut sisältävä paketti maksaa 46 euroa.

Kun housut saapuvat, ne näyttävät ihan tavallisilta alushousuilta. Silti sisu menee kaulaan. Voiko kokeilusta koitua haittaa? Saanko haisunäädän maineen, ihottuman, tulehtuneen alapään vai kaikki näistä?

Tervekin iho nimittäin kuhisee bakteereja, sieniä ja hiivoja. Koko joukkoa kutsutaan yhteisnimellä mikrobit. Jos antimikrobinen hopeakäsittely ei toimikaan, kasvusto saa muhia päiväkausia pöksyissäni.

Ennen kuin uskaltaudun hankkeeseen, on selvitettävä pari asiaa.

Erite suojaa mikrobeja

Haluaisin, että housujen mikrobikanta tutkitaan laboratoriossa ennen kuin alan käyttää niitä ja uudelleen viikon käytön jälkeen.

Näin saataisiin selville, toimiiko antimikrobinen käsittely todella.

Soittokierros neljään laboratorioon paljastaa, että tällainen tutkimus ei ole mikään rutiinijuttu ja tulisi siksi liian kalliksi.

Saan kuitenkin myötätuntoa osakseni.

”Voi olla henkisesti aika vaikea kokeilu”, parikin tutkijaa sanoo.

Terveellä iholla on oma mikrobikasvustonsa, jonka tehtävänä on suojata sitä. Mikrobeista on siis hyötyä. Mitään haittaa niistä ei ole, eikä niitä varsinkaan tarvitse tuhota.

Eniten tässä huolettaa se, että onnistun kokeellani tekemään juuri sen.

Alushousut näyttävät tavallisilta, mutta 12 prosenttia niiden materiaalista on antibakteerista hopeakuitua. © Pekka Nieminen/Otavamedia

 

1.päivä En kerro perheelleni saati työkavereilleni, että aloitan tänä aamuna testaamisen.

Päivän mittaan tuskin muistan kulkevani hopeahousuissa. Ne tuntuvat päällä aivan tavallisilta alushousuilta.

Illalla käyn lenkillä. Suihkun jälkeen pitäisi pukea hiestä märät alushousut taas ylle, mutta tässä tulee raja vastaan. En pysty hautomaan puhdasta ihoa märissä likaisissa housuissa. Jätän pikkuhousut kuivumaan yön ajaksi.

 

2. päivä Aamulla joudun pakottamaan ne ylleni, koska tapa pukeutua puhtaisiin pöksyihin istuu lujassa.

Housut eivät juuri haise, mutta niissä näkyy hiukan eritettä.

Turvaudun varmuuden vuoksi samaan kikkaan, jolla jo Aurinkokuninkaan hovi peitti kehon eritteiden hajuja: suihkautan parfyymiä.

Löydän myös faktaa, joka hiukan rauhoittaa mieltäni.

Saksassa tehtiin muutama vuosi sitten tutkimus, jossa selvitettiin, mitä ihon mikrobiflooralle tapahtuu, jos käyttää antibakteerista T-paitaa neljän viikon ajan.

Ilmeni, että ei mitään. Lapaluiden päältä otetuista bakteerinäytteistä paljastui, että ihon alkuperäinen mikrobifloora säilytti tasapainonsa hopealla käsitellystä antimikrobisesta paidasta huolimatta.

Lapaluut tosin ovat rutkasti hygieenisempi kohta kehoa kuin tämä minun testialueeni, jossa on tarjolla jos jonkinmoista bakteeripesää.

Ylivirityn tarkkailemaan tuntemuksia. Tuntuuko kutinaa? Ärtyykö iho? Olenko tekemässä isoa virhettä antamalla haitallisille bakteereille aseet vallankumoukseen? Tässä ei paljon auta sekään tieto, että hopeaa käytetään laastareissa hillitsemään tulehduksia.

Töissä tai kotona kukaan ei huomaa meneillään olevaa testiä. En itsekään huomaisi sitä, ellei tieto vaivaisi mieltäni.

 

3. päivä Kolmantena aamuna on jo erittäin vaikeaa pukeutua käytettyihin alkkareihin. Ne haisevat tunkkaiselle eivätkä eritetahrat ole kadonneet minnekään.

Mies ei kuitenkaan huomaa mitään, eivät liioin työkaverit. Tai ainakaan kukaan ei huomauta hajusta. Tarkkailen jopa koiraamme. Se on labradorinnoutaja, jonka intohimo ovat laitapuolenkulkijoiden jätökset pusikoissa. Se ei kuitenkaan kiinnitä huomiota minun pusikkooni, joten en taida kovin pahasti haista.

Silti ajattelen alushousujani aivan liikaa.

Miksi ihmeessä nämä housut on ylipäätään keksitty? Kuka voi pitää hyvänä ideana samojen housujen käyttämistä päivätolkulla?

Tämän täytyy olla teinipoikien tai vaatteiden vaihtoa karttavien nörttien keksintöä.

”Ei sentään”, housut keksinyt tanskalainen Christoffer Immanuel vakuuttaa.

Immanuel perusti Århusissa kolmen opiskelukaverinsa kanssa antibakteerisia alusvaatteita valmistavan Organic Basics -start up -yrityksen 2015 ja on yksi sen omistajista.

”Kehitimme antibakteeriset alusvaatteet ekologisista syistä. Kaksi kolmasosaa vaatteen ympäristövaikutuksista tulee pesusta ja kuivauksesta. Kun alushousuja pesee vain yhden käytön jälkeen, kuluu valtavat määrät vettä, pesuainetta ja energiaa”, Immanuel sanoo.

Itse en kyllä joudu käynnistämään pesukonetta alkkaripyykin takia, vaan pesen housut muiden vaatteiden seassa. Pyykkinarulla kuivattamiseenkaan ei mene energiaa.

”Äiti opettaa vaihtamaan alkkarit joka päivä, mutta miksi tehdä niin vain, koska hän käskee? Antibakteerinen käsittely eliminoi hajut ilman että vaatetta on pakko pestä.”

Kerron hänelle, että ei kyllä eliminoi.

”Sinulla on varmaan käytössäsi ensimmäisen sukupolven tuote. Olemme juuri tuoneet markkinoille uuden ja tehokkaamman materiaalin.”

© IStock

Riskit auki

Christoffer Immanuelin mielestä minulla olisi nyt oiva tilaisuus muuttaa ajatteluani. Hän kehottaa ajattelemaan leipää. Vielä jokin vuosikymmen sitten oli leivottava joka päivä, jos halusi tuoretta leipää. Sitten keksittiin säilöntäaineet.

”Viikko samoilla alusvaatteilla tulee olemaan uusi normaali.”

Sitä paitsi, hän huomauttaa, jo antiikin roomalaiset sotapäälliköt pitivät huolen, että joivat kenttäolosuhteissa vetensä hopea-astioista, koska hopea desinfioi vettä.

Hopeaa käytetään edelleen veden puhdistamiseen, esimerkiksi asuntovaunuissa.

”Hopean käyttö on tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista, jos vaihtoehtona on mikrobien pilaama vesi. Mutta muuten antibakteeristen tuotteitten käyttöä tulisi välttää”, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ryhmäpäällikkö Paula Haapasola sanoo.

Hopea on biosidi eli eliöitä tappava aine. Esimerkiksi tuholaistorjunta- ja puunsuoja-aineet ovat myös biosideja.

Kun hopealla käsitelty vaate pestään, hopea joko kulkeutuu vesistöön, jossa se on myrkyllistä eliöille, tai jää lietteeseen. Hopea ei metallina häviä mihinkään vaan päätyy sinne minne liete kärrätään – esimerkiksi pelloille järkyttämään viljelysmaan ekosysteemiä.

Muutama vuosi sitten antibakteeriset pesuaineet ja käsidesit olivat muotia, nyt muoti on siirtynyt vaatteisiin, etenkin urheilupukineisiin, sukkiin ja alusvaatteisiin.

”Hopean terveysvaaroista ei kuitenkaan tiedetä vielä tarpeeksi. Siitä on riskinarviointi meneillään, mutta on viitteitä siitä, että hopeayhdisteillä voi olla lisääntymistä haittaavia ominaisuuksia”, Haapasola sanoo.

 

4. päivä Neljäntenä aamuna alan sopeutua osaani. Olen se, joka kulkee likaisissa alushousuissa. Onneksi sitä ei tiedä kukaan muu.

Kotona yritän urkkia hajuhaitoista.

”Haistatko minussa mitään erityistä?” kysyn mieheltäni.

”Uusi hajuvesi?” hän yrittää. Toivon, että hän halusi vain olla kiva. Tässä on nimittäin sekin mahdollisuus, että minusta huokuu tutunomainen tuoksu. Miesten hajusteissahan on usein ainesosana ureaa eli virtsaa.

Tähän mennessä on käynyt selväksi ainakin se, että antibakteeristen alushousujen tuotelupaus ei toteudu. Niitä ei ole yhtään miellyttävämpi käyttää monta päivää pesemättä kuin tavallisiakaan pikkuhousuja.

 

5. päivä Viidennen päivän iltana tämä ihmiskoe saa luvan loppua. Esikoisella on tärkeä juhla illalla, enkä aio pilata tunnelmaani likaisilla alushousuilla.

Haluan jo unohtaa nämä housut!

Biosidipöksyjen mahdolliset haitat terveydelle huolettavat sen verran, että en taida käyttää näitä alushousuja enää ollenkaan.

Sitten luen ruotsalaisten 2015 tekemän tutkimuksen ja mieleni muuttuu. Siinä selvitettiin, kuinka paljon vaatteiden antibakteerinen käsittely vaikutti ihon bakteereihin ja kuinka käsittely kesti pesua.

Ilmeni, että yhdessä kolmesta tuotteesta antibakteerisuus ei toiminut alun perinkään.

Lisäksi kymmenen pesukertaa riitti huuhtomaan antibakteerisen käsittelyn kokonaan pois kahdessa vaatteessa kolmesta. Jos siis pesen hopeoituja alkkareitani tarpeeksi monta kertaa, saan niistä ihan tavalliset pikkuhousut.

Harmi vain, että luonto ei kiitä tästä seikkailusta.

X