Seura tutki pelastuslaitosten lähtönopeudet hälytystehtäviin: Tulipalokiireen paradoksi - Hämeessä nopeinta, Savossa hitainta

Savolaiset lähtevät hitaimmin – hämäläiset nopeimmin. Muun muassa tämä erikoisuus paljastuu Seuran tekemästä selvityksestä, jossa katsottiin maan eri pelastuslaitosten lähtönopeuksia hälytystehtäviin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomiehet lähtevät ripeästi hälytystehtäviin.

Savolaiset lähtevät hitaimmin – hämäläiset nopeimmin. Muun muassa tämä erikoisuus paljastuu Seuran tekemästä selvityksestä, jossa katsottiin maan eri pelastuslaitosten lähtönopeuksia hälytystehtäviin.
(Päivitetty: )
Teksti: Jukka Heinonen

Hälytysvalo keskeyttää pelastusaseman askareet.

Ensin syttyy valo seinällä.

Kaksi sekuntia myöhemmin kaiuttimista kuuluu kova, metallinen piippaus. Viimeistään siihen paikkaan loppuvat Espoon keskuspaloasemalla lukuisat eri askareet niin kuin lepokin. Heti perään kuulutus kertoo, minkälaisesta tehtävästä on kyse ja keiden tulee lähteä keikalle.

”Jos on suihkussa, on tärkeää kuivata ripeästi, mutta huolellisesti. Märkään vartaloon on hidasta pukea vaatteita”, palomestari Mika Mäkelä sanoo.

Paloasema on hyvästä lähtönopeudestaan tunnetun Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen suurin. Ripeys perustuu vuosikymmenten aikana hiottuihin rutiineihin ja henkilökunnan asenteeseen.

”Tämä on asiakaspalveluammatti, ja odottavan minuutit ovat pitkiä. Yksi onnistumisemme mittari on se, kuinka nopeasti asiakas saa avun”, Mäkelä kiteyttää.

Palomiesten ruokataukokin saattaa katketa yllättäen hälytykseen. Jos ruoka on kesken, se kannattaa jättää lautaselle.

”Yhtenä päiväni jouduin lämmittämään saman hernekeiton neljään kertaan”, muistelee palomies Mika Nordlund.

Mutta kesken jäänyt sämpylä kannattaa syödä loppuun vaikka autossa, koska työtehtävät voivat vaatia paljon energiaa.

Monot lähtösuuntaan

Hälytystilanteessa palomiehet kulkevat kohti pelastusautoa ripeästi, mutta välttävät juoksemista.

”Juokseminen sisätiloissa on aina riski ja se luo levottomuutta. On parempi edetä harkitusti ja keskittää huomio siihen, millainen keikka on edessä”, sanoo paloesimies Unto Koukkunen.

Espoon keskuspaloasemalla lähtöä nopeuttaa myös hyvä tilasuunnittelu. Toisen kerroksen keittiö- ja taukotilasta pääsee liukumaan suoraan autohalliin, eikä kuntosalilta tai paloesimiesten huoneesta ole sinne pitkä matka.

Pelastusautot odottavat hallissa ovet avattuina. Niiden viereen lattialle on asetettu kengät ja palomiehen asun kevyempi versio. Kengät osoittavat menosuuntaan ja ne on yhdistetty housuosaan niin, että asun pystyy pukemaan päälle mahdollisimman sutjakasti.

Ajan säästämiseksi kaikkia varusteita ei pueta päälle autohallissa. Jos tehtävänä on palon sammutus, liikkuvassa autossa vedetään päälle kypärän alushuppu, palokypärä, paineilmahengityslaitteet ja palokäsineet.

Paljon pelissä

Viime vuonna Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen ajoneuvot lähtivät liikkeelle niin sanottujen ykkösriskiruutujen pelastustehtäviin keskimäärin minuutin ja 11 sekunnin kuluttua kiireellisestä hälytyksestä.

Viranomaiset ovat jakaneet koko Suomen neliökilometrin ruutuihin, ja korkein ykkösriskin luokitus on annettu 433 tiheimmin rakennetulle alueelle. Niiden pelastustoiminnan hoitavat käytännössä kokonaan ammattilaiset.

Koko maan keskiarvo samalla mittarilla oli yksi minuutti ja 18 sekuntia. Nopeimmin hälytyskeikalle lähdettiin Päijät-Hämeen alueella, jossa aikaa kului keskimäärin yksi minuutti ja kuusi sekuntia.

”Henkilökuntamme on erittäin motivoitunutta. Lähtönopeutta seurataan jatkuvasti, ja siitä annetaan palautetta suuntaan ja toiseen. Mutta enemmän kuin vähennetään sekunteja piiskaamalla, motivoidaan muistuttamalla siitä, kuinka paljon ihmisiä ja omaisuutta meillä on pelastettava”, Päijät-Hämeen pelastuspäällikkö Veli-Pekka Niemikallio sanoo.

Yksi pelastustoimen alue Suomessa on omalla minuuttiluvullaan. Viime vuonna Pohjois-Savossa kului keskimäärin kaksi minuuttia kiireisestä hälytyksestä, ennen kuin ensimmäinen ajoneuvo lähti liikkeelle kohti korkeimman riskiluokan ruudulla sijaitsevaa pelastustehtävää.

Mistä tämä johtuu?

Piällysmiesten oottelua

Suurin osa Pohjois-Savon ykkösriskiruuduista sijaitsee Kuopiossa ja muut Iisalmessa ja Varkaudessa.

Kuopion palopäällikkö Petteri Hynösen mukaan kaupungin palomiehet lähtevät tehtäviinsä ripeästi, mutta harkiten.

”Juostessa voi lyödä päänsä johonkin kulmaan, joten on parempi tyytyä nopeaan kävelyyn. Keskuspaloasemalla meillä on liukutangot, mutta olen huomannut, että jotkut ikääntyneet palomiehet eivät käytä niitä nilkkavaurioiden pelossa, vaan menevät portaita pitkin alas.”

Hynönen arvioi Kuopion lähtöjen hitauden johtuvan osittain kaupungin pelastusasemien tilankäytöstä. Esimerkiksi keskuspaloasemalla paloesimiesten toimisto on eri kerroksessa ja eri laidalla rakennusta kuin pelastushenkilöstön tilat.

”Esimiesten pitää kulkea lähes 100 metriä ylimääräistä ja laskeutua kapeat kierreportaat. Siinä palaa herkästi 20–30 sekuntia ylimääräistä aikaa.”

Huono tilankäyttö piinaa vielä pahemmin Petosen kaupunginosassa sijaitsevaa paloasemaa. Siellä lähtö ykkösriskiruutujen kiireellisiin pelastustehtäviin kesti viime vuonna peräti kaksi minuuttia ja 16 sekuntia. Ensihoitotehtäviin Kuopion pelastusasemilta lähdetään kuitenkin selvästi nopeammin, mikä johtuu paljolti siitä, että ensihoitajilla on palomiehiä lyhyempi matka ajoneuvoille.

Paikalle 6 minuutissa

Hitaan lähdön lisäksi Pohjois-Savossa palaa tavallista enemmän aikaa myös hälytyskohteeseen ajamiseen, vaikka Kuopio, Iisalmi ja Varkaus eivät ole tunnettuja ruuhkistaan. Viime vuonna alueella kului kiireellisestä hälytyksestä keskimäärin kuusi minuuttia ja 48 sekuntia siihen, kun ensimmäinen pelastusyksikkö saapui tapahtumapaikalle. Kaikilla muilla pelastustoimen alueilla ykkösriskiruutuihin päästiin nopeammin.

Sisäministeriö on asettanut tavoitteeksi, että ykkösriskin ruudussa pelastusyksikön tulee saapua vähintään joka toisessa kiireellisessä hälytyksessä paikalle kuudessa minuutissa.

Palavaan rakennukseen jääneen tai kolariautoon puristuneen tehokas pelastaminen ei kuitenkaan ala vielä silloin, kun ensimmäinen pelastusauto on saapunut paikalle. Sen jälkeen aikaa kuluu valmisteluihin, kuten paloletkun vetämiseen ja rakennuksen yläkerroksiin kipuamiseen.

Toimiin 11 minuutissa

Palomies Mika Nordlund on ajovuorossa. Palomies Unto Koukkunen tarkistaa reittiä.

Aikaa, joka kuluu hälytyksestä auttamisen käynnistymiseen, kutsutaan ammattikielellä pelastustoiminnan toimintavalmiusajaksi.

Sekin oli viime vuonna Pohjois-Savossa maan pisin: 11 minuuttia ja 43 sekuntia. Se on yli minuutti maan keskimäärää enemmän, vaikka Kuopiossa talot ovat keskimäärin matalampia kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa.

Ministeriön tavoitteen mukaan auttamisen pitäisi alkaa ykkösriskin ruuduissa vähintään joka toisessa tehtävässä korkeintaan 11 minuutin kuluttua hälytyksestä.

Tilastotiedot kuluvasta ajasta eivät tosin ole täysin luotettavia, sillä ilmoituskäytännöt tiettävästi vaihtelevat eri puolilla maata. Pohjois-Savon pelastuslaitoksen sijoittuminen tälläkin mittarilla viimeiseksi viittaa silti vahvasti siihen, että apu saapuu alueella perille tavanomaista hitaammin.

Viime marraskuussa Itä-Suomen aluehallintovirasto pyysi Pohjois-Savon pelastuslaitokselta selvitystä siitä, mistä myöhästymiset johtuvat. Samalla se vaati laitokselta parannusesityksiä.

Asemat uusiksi

On kulunut minuutti, ja paloauto syöksyy matkaan.

Kuopiolaiset esittivät tammikuussa antamassaan selvityksessä kolme parannusta, joista yksi oli esimiesten työpisteen siirto lähemmäksi pelastusyksiköitä, jotta tehtäviin lähtö nopeutuisi. Kun Seura haastatteli Pohjois-Savon pelastuslaitoksen johtoa toukokuussa, asialle ei ollut vielä tehty mitään.

”Olemme pitäneet asiaa jatkuvasti esillä kaupungin suuntaan, joka vastaa tiloista. Asia on kuitenkin edennyt hitaasti, ja olemme aloittaneet keskustelun siitä, että tekisimme muutokset omana työnä”, Pohjois-Savon pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta kertoo.

Toinen parannus oli toteutettu juuri ennen selvityksen jättämistä. Kuopion ja Siilinjärven keskustoissa alettiin viime vuoden lopulla ohjata liikennevaloja niin, että hälytysajoneuvot saivat etuajo-oikeuden. Tämä muutos ei kuitenkaan ehtinyt vielä vaikuttaa viime vuoden tilastoihin.

Hitaan toimintavalmiutensa kärkisyyksi Pohjois-Savon pelastuslaitos nosti sen, että Kuopion seudun paloasemien verkko ei vastaa tätä päivää.

”Ideaalitilanne olisi se, että Siilinjärven paloasema ja Kuopion kaupunkialueen kaksi paloasemaa korvattaisiin kaikki uusilla, hyvin suunnitelluilla asemilla, joista jokainen sijaitsisi nykyistä keskeisemmällä paikalla”, kiteyttää pelastusjohtaja Jukka Koponen.

Ruuhkat hidastavat

Paloasemaverkoston puutteet nousevat muutenkin hälyttävästi esiin Seuran selvityksessä.

Toissa vuonna peräti lähes joka toisessa ykkösriskin ruudussa jäätiin tavoitteesta, jonka mukaan auttamisen pitäisi alkaa vähintään joka toisessa pelastustehtävässä 11 minuutin kuluttua kiireellisestä hälytyksestä.

Hieman yllättäen leijonanosa näistä hitaan avunsaannin ruuduista sijaitsee Helsingissä, vaikka kaupungin pelastusasemilta lähdetään ripeästi keikoille, ja etäisyydet ovat lyhyet.

Pääkaupungin 119 ykkösriskin ruudussa peräti 75:ssä ei saavuteta sisäministeriön asettamaa tavoitetta. Erityisen mustia alueita ovat Lauttasaari ja Malmin seutu.

”Malmin suunnalla on peräti 14 neliökilometrin yhtenäinen alue, jonka yhdessäkään ruudussa ei saavuteta tavoitetta. Helsingissä on paljon ruuhkia ja korkeita rakennuksia, ne selittävät hitautta”, Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja Markku Kirvesniemi sanoo.

Tavoitteesta jäädään pahasti myös monessa Keski-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kymenlaakson ja Pirkanmaan ykkösriskiruudussa. Eikä tilanne ole hyvä myöskään Länsi-Uudenmaan alueella.

Mikä siis avuksi, kun useimpien pelastusasemien lähtöajoista ei ole juuri enää nipistettävä?

Tehostamisvaraa

Yksi keino on Oulussa aloitettu ja Kuopioon hiljattain tuotu järjestelmä, jonka avulla pelastusajoneuvot voivat ajaa hälytyspaikalle vihreässä aallossa. Tilastojen valossa olisi perusteltua myös rakentaa uusia pelastusasemia, etenkin pääkaupunkiseudulle.

Maailman suurkaupungeissa ambulanssit ovat jo pitkään kiertäneet tarkoin ennalta mietittyjä reittejä alueilla, jossa ei ole pelastusasemaa lähellä. Näin ensihoito voi alkaa minuutteja aiemmin kuin asemalta lähdettäessä.

Ensihoidon yksiköt liikkuvat nykyään jo Suomenkin kaupungeissa kentällä – tulevaisuudessa yhä enemmän.

Kehittämisen varaa voi olla myös hätäkeskuksissa, jotka ovat perinteisesti ylpeilleet vastaavansa 90 prosenttiin hätäpuheluista 10 sekunnissa ja 95 prosenttiin puolessa minuutissa.

Komeiden lukemien varjoon on jäänyt se, kuinka tehokkaasti hätäkeskus panee toimeksi, kun hätäilmoituksen tekijä alkaa kertoa asiaansa.

Esimerkiksi Hätäkeskuslaitoksen tavoite tehdä liikenneonnettomuuksista hälytys korkeintaan kahdessa minuutissa vähintään 65 prosentissa tapauksista ei kuulosta yhtä vaikuttavalta.

Kerava nopein

Sisäministeriö laski Seuran pyynnöstä, kuinka paljon eri keskuksissa kuluu aikaa hätäpuhelun alkamisesta hälytyksen tekemiseen. Nopeimmin hälytyksen teosta selviydyttiin Keravalla, jossa mediaanipuheluun kului alkuvuonna aikaa minuutti ja 20 sekuntia. Turussa hälytyksen teko kesti pisimpään, minuutti ja 42 sekuntia.

Nämä ajat saattavat kuitenkin pidentyä vastaisuudessa, sillä hätäkeskuksissa kärsitään henkilöstöpulasta, eikä työntekijöitä kyetä enää kouluttamaan yhtä perusteellisesti kuin ennen. Väen vähyyden takia viime vuonna ei enää saavutettu kaikkia vastausajan tavoitteita ja samasta syystä Hätäkeskuslaitos haluaa alentaa ensi vuoden tavoitteita niin, että enää 85 prosenttiin puheluista täytyisi vastata puolessa minuutissa.

Auttamisen pitäisi alkaa 13 minuutissa

Tavoiteaika, joka pitäisi ministeriön mukaan saavuttaa vähintään joka toisessa niin sanotun ykkösriskiruudun kiireellisessä pelastustehtävässä.

Arvokkaita minuutteja

Suomessa kuolee tulipaloissa vuosittain lähes sata ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna määrä on yksi Euroopan korkeimmista.

Isoja lukuja selittävät väestön ikääntyminen, lukuisat saunat ja alkoholinkäyttö, ehkä myös suomalaisten muutenkin huoleton suhtautuminen paloturvallisuuteen. Toki kuolemien ja loukkaantumisten määrään vaikuttaa sekin, kuinka nopeasti pelastajat saapuvat paikalle.

Harvaan asutussa maassa palavaan rakennukseen jääneet ovat usein jo menehtyneet, kun paloauto kurvaa pihaan. Yli kolmasosa henkilövahingoista sattuu syrjäisillä kahden alimman riskiluokan alueilla, joilla hätäilmoituksesta auttamisen alkuun voi kulua puoli tuntia tai vieläkin enemmän aikaa.

Apu saapuu perille turhan myöhään myös kaupungeissa. Viime vuonna niin sanotun ykkösriskin ruuduissa hätäpuhelun alusta kesti kiireellisissä pelastustehtävissä avunsaantiin keskimäärin 12 minuuttia ja 47 sekuntia. Se on hyvin lähellä Sisäministeriön asettamaa 13 minuutin tavoiteaikaa, jonka kuluessa itse auttamiseen pitäisi päästä joka toisessa kiireellisessä hälytyksessä. Lukuisilla tiheästi rakennetuilla alueilla tätä tavoitetta ei saavuteta.

Liikenteen uhrit

Asiantuntijat ovat laskeneet, että yksin rakennuspaloissa minuutin nipistäminen koko maan keskimääräisestä avunsaantiajasta säästäisi vuodessa ihmishengen tai kaksi.

Kaiken kaikkiaan minuutin ajansäästö vähentäisi turhia kuolemia merkittävästi tuntuvammin, sillä tulipalojen sammutus on vain pieni osa pelastuslaitosten työsarasta. Niiden henkilökunta esimerkiksi elvyttää muiden pelastustehtävien kuten liikenneonnettomuuksien uhreja. Ja mikä olennaisinta, nykyään ensihoito työllistää pelastuslaitosten väkeä moninkertaisesti useammin kuin pelastus.

Tajutonta tai verta vuotavaa potilasta voi auttaa verraten usein, ja monessa tapauksessa yksikin voitettu minuutti on arvokas.

Seuran selvityksessä vertaillaan sitä, kuinka nopeasti eri pelastuslaitokset lähtevät kiireisiin ykkösruutujen hälytyksiin ja kuinka usein apu saapuu ajoissa perille. Vertailun kohteena ovat pelastustehtävät.

Ambulanssin odotus

Ensihoitotehtävistä vastaavia luotettavia valtakunnallisia tilastoja ei ole toistaiseksi saatavilla, mutta yleensä pelastuslaitokset ehtivät antamaan ensihoitoa nopeammin kuin sammuttamaan paloa. Kahden hengen yksiköt jalkautuvat nopeasti liikkeelle ja pienillä autoilla uskaltaa ajaa lujaa eikä kohteessa kulu aikaa valmisteluihin lainkaan samassa mitassa kuin pelastustehtävissä.

Mutta tuskin ensihoidossakaan kaikki on täydellistä. Kun lähes joka toisen ykkösriskiruudun kohdalla pelastuslaitosten jääminen viranomaisten asettamasta pelastustoiminnan tavoiteajasta on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, on vaikea uskoa, että samat organisaatiot ehtisivät hoitotehtäviinkään aina niin nopeasti kuin pitäisi.

Pelastuslaitosten lisäksi ensihoitopalveluja tuottavat sairaanhoitopiirit ja yksityiset ambulanssifirmat.

Tarkista, kuinka nopeasti apu lähtee liikkeelle eri puolilla maata?

seura.fi

X