Seuran entinen päätoimittaja on kuollut: ”Heikki Parkkonen oli kiistaton mutta demokraattisesti toimiva päätoimittaja”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Seuran entinen päätoimittaja Heikki Parkkonen on kuollut.
Heikki Parkkonen toimi Seuran päätoimittajana vuosina 1973–1982 sekä 1985-1990. © Otavamedia
Heikki Parkkonen nosti Seuran päätoimittajakaudellaan Suomen suurimmaksi aikakauslehdeksi.

Seuran pitkäaikainen päätoimittaja Heikki ”Heka” Parkkonen on kuollut. Hän menehtyi yllättäen. Hekan tarkaksi kuolinhetkeksi merkittiin kello 13.59 tiistaina 17.4.2018 Meilahden sairaalassa.

Heka eli virkeänä ja nuorekkaana täyttä elämää aina viimeisiin päiviinsä asti.

Heikki Parkkonen toimi Seuran päätoimittajan vuodet Heikki Parkkonen 1974–1981.

Arkea Seuran toimituksessa: puhelimessa Heikki Parkkonen ja taaempana toimittaja Mauno Saari.© Otavamedia

Nousukiidosta syntyi Suur-Seura

Heikki Parkkonen nimitettiin Seuran vastaavaksi päätoimittajaksi 1970-luvulla Olli Ohtomiehen jälkeen. Siitä alkoi lehden ennen näkemätön nousukiito.

Syntyi Suur-Seura, jonka levikki kohosi yli 300 000:n huippuunsa 1980-luvun alkuvuosina. Seura oli nyt kooltaan Suomen suurin joka viikko ilmestyvä perhelehti. Jokaisena viikkona sitä luki noin puolitoista miljoonaa suomalaista.

Sanomattakin oli selvää, että lehteä toimitti suuri toimitus ja että Heka oli sen kiistaton mutta demokraattisesti toimiva päätöimittaja. Henkeen kuului, että toimittajat ja kuvaajat asuivat lukuisilla työmatkoillaan parhaissa hotelleissa ja lensivät business-luokassa.

Yhtä selvää on, että Parkkosta jäi kaipaamaan suuri joukko perhettä ja läheisiä, ystäviä ja tuttavia. Työtovereista puhumattakaan.

Yksi heistä on toimittaja ja Parkkosen aikainen toimitussihteeri Eero Nokela, nykyään 69-vuotias eläkeläinen. Muutama vuosi sitten Nokela muisteli aikaansa Parkkosen Seurassa Iltasanomien eläkeläisjutussa. Artikkeli oli otsikoitu sattuvasti ”Oli siellä hauskaakin!”.

Heikki Parkkonen toimittamassa kukkatervehdystä Otavamedian perinteikkäällä Torpalla. Vasemmalla työtoveri Jolyon Tigerstedt.

Heikki Parkkonen toimittamassa kukkatervehdystä Otavamedian perinteikkäällä Torpalla. Vasemmalla on työtoveri Jolyon Tigerstedt. © Otavamedia

Legendaarinen Heka

Eero Nokela ei ole ainoa, joka kuvailee Hekaa sanalla legendaarinen. Hän muistelee toimituksen retkeä Summassaaren erämaahotelliin. Sinne kokoonnuttiin Seuran työ- ja ideariiheen. Retken käänteet kertonevat Parkkosesta paljon.

”Se oli varmaan kultaista 1980-lukua. Olimme koko toimitus Sumassaaressa Keski-Suomessa suunnittelemassa lehteä. Istuimme koko lauantain eri työryhmissä”, Eero Nokela kertoi Iltasanomissa.

Hän allekirjottaa yhä joka sanan:

”Ankaran työnteon jälkeen toimitus kokoontui illalla hotellin ravintolaan. Siellä alkoi soida reipas tanssimusiikki. Meitä miehiä ei kuitenkaan huvittanut tanssia. Vetosimme kevään koittamiseen ja viittasimme raskaisiin talvikenkiimme, joissa jalkamme yhä hautuivat.”

Jokainen osallinen vahvistaa yhä asiantilan. Parkkos-Heka ei täysin tyytynyt selitykseen. Hän jupisi jotain, että jos se on kengistä kiinni, hän kyllä järjestää asian.

”Heka otti ja soitti lähimmälle kenkäkauppiaalle, joka oli kymmenien kilometrien päässä, välitti oheet, toiveet ja koot. Yllättävän pian kenkäkauppias pakettiautoineen kaarsi hotellin pihamaalle. Kuuliaisena itse kukin kävi noutamassa kenkäparinsa pakettiauton tiloista. Ja totisesti Heka sitten piti huolen, että kyllä me tanssimme. Tosin kengät olivat niin auttamattoman vanhanaikaisia, ettei niitä sittemmin kenenkään jaloissa näkynyt”, Nokela muistelee.

Työsuhdeauto myös toimittajalle

Parkkonen oli mieltynyt korpihotelleihin. Toinenkin legendaarisista tapauksista sijoittuu Summassaareen, jonnekin 1970-80 -lukujen taitteeseen. Ainakin niin Parkkosen töissä ja Seurassa pitkän uran tehnyt toimittaja Hannu Holvas muistelee.

”Protestoin äänekkäästi sitä, ettei kirjoittavilla toimittajilla ollut esimiesten ja kuvaajien tapaan työsuhdeautoa. Miksei toimittajilla ole autoa, jankutin”, Hannu Holvas kertoo.

Pian oli. Holvaksen mukaan Parkkonen junaili asian jo seuraavaksi päiväksi, kun päätoimittaja luovutti Fiat-merkkisen ajopelin toimittajan käyttöön.

”Ajoin sillä perheineni vuoden verran, kunnes se joutui romuttamoon.”

Holvas muistelee, ettei hän Summassaaresta heti kotiin lähdettässä kuitenkaan ollut ajokunnossa. Naispuoinen kollega ajoi uuden autonomistajan puolimatkaan. Oli alkanut Hannun ja Kertun tarina.

”Parkkonen oli luovutustilaisuudessa antanut Fiatille nimeksi Kerttu, koska sen omistaja oli nyt Hannu.”

Legendaarine Heikki Parkkonen silloin kerran.

Legendaarine Heikki Parkkonen silloin kerran. © Otavamedia

Kun ennenaikainen tieto oli painettu 300 000 lehteä olisi pitänyt repiä käsin

Suunnilleen samoihin vuosiin Holvas sijoittaa myös seuraavan Parkkos-muistelon:

Seuran sisällä ilmestyi jo tuolloin televisioliite, mahdollisesti Visio nimeltään. Yhtäkkiä Heka tajusi, että tulevassa liitteessä oli mukana ennen aikojaan tieto, jonka pitäisi tulla ulos vasta myöhemmin.

Koska aikataulut olivat tiukat, oli toimittava heti. Niinpä Heka haali töihin joukon – mukana minä ja vaimoni – jonka tehtävä oli yön aikana käsin repiä valmiista lehdestä irti sivu, jossa ennenaikainen tieto oli. Tehtävä oli hirmuinen, ja aamu lähestyi.”

Eihän siitä mitään tullut. Olisi pitänyt käsin repiä yli 300 000 lehteä. Liian kova urakka. Mutta muisteltavaa riittää.

Parkkonen pistäytyi välillä muualla. Kilpailevan firman Urpo Lahtinen pestasi hänet joukkoineen perustamaan ja tekemään Pikajuna-lehteä.

Läksiäisten viettoon mentiin moottoripyöräpoliisien saattueessa. Jokaiselle työntekijälle oli varattu oma musta limusiini.

Limusiineista ensimmäisessä lähti Parkkonen.

X