Seuran kirjavinkit: Jännityskirjallisuuden jäljillä

Todellinen lukuelämys

Jessie Burton: Nukkekaappi (Otava)

Jessie Burtonin 1680-luvun amsterdamilaiseen kauppiaskotiin sijoittuva tarina on sellainen, että se tekee mieli lukea kerralla loppuun. Mutta pakko on toppuutella, ettei loppu häämöttäisi liian nopeasti. Historia on todella elossa, Amsterdamin arkea voi kokea kaikilla aisteilla. Nuoren Nellan tulo maaseudulta vauraan kauppias Johanneksen vaimoksi mullistaa koko talouden, johon kuuluvat Johanneksen sisar Marin, palvelijatar Cornelia sekä Otto, joka on tuotu taloon muilta mailta ja jota herraskainen ympäristö katsoo karsaasti. Mutta kaiken keskus on mystillinen nukkekaappi, jonka Nella saa lahjaksi mieheltään. Enempää ei voi kertoa, jotta lukija saa itse yllättyä. Yllätyksiä nimittäin riittää, kun perhekunnan kulissit romahtelevat. Ongelmat ovat moderneja, kohtalot kovia. Kaiken keskellä Nella, lähes lapsivaimo, kasvaa uuden ajan naiseksi, ympäristöään suvaitsevaisemmaksi ja itsenäisemmäksi. Nukkekaapin äärellä ajattelin monta kertaa Gabriel Garcia Marquezia. Lukuvalon ympärillä tuntui leijuvan maagisen realismin henki. | Tarja Hurme

Toiminnan tarpeeseen

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä (Tammi)

Kuudes Joona Linna -dekkari Kaniininmetsästäjä nappaa kynsiinsä nopeasti. Lars Kepler -nimellä kirjoittava pariskunta Alexandra ja Alexander Ahndoril osaa hommansa ja luottaa visuaalisesti kuvattuun toimintaan. Lähes kuudensadan sivun mitassa lukijan huomio pääsee jonkin kerran herpaantumaan, mutta loppukiihdytys pitää otteessaan. | Milla Ollikainen

Kuin uhkapeliä

Pierre Lemaitre: Rosie (Minerva)

Pariisin kadulla räjähtää pommi. Poliisiasemalle ilmestyy nuori mies, joka ilmoittautuu pommin asettajaksi – ja kertoo samalla, että pommeja on kuusi lisää. Onko todella, missä? Rosvojen ja poliisien kaksi ja puoli vuorokautta kestävä mittelöinti kerrotaan lähes minuutin tarkkuudella. Se on mainio tehokeino jännityksen luomisessa. Pierre Lamaitre on palkittu rikoskirjailija, enkä ihmettele. Tämä pieni tarina on ensimmäinen häneltä lukemani teos, ja luen varmasti ne muutkin. | Marja-Terttu Yli-Sirniö