Seuran kolumnisti Kaarina Hazard tunnustaa olevansa konfliktihakuinen: ”Reilu eripura on mahtavaa! Minun aineenvaihdunnallani varustettu ihminen virkistyy konfliktista”
Kaarina Hazard kasvoi maailmassa, jossa auktoriteetteja ei kyseenalaistettu. Nykyajan nuorille opetetaan onneksi jo kouluissa argumentaatiota, erimielisyyden sietämistä.
Kaarina Hazard.
”Olin pienenä paljon yksin, joten televisiosta ja lehdistä tuli minulle läheisiä ja rakkaita. Lehtien kautta yritin ymmärtää, mistä meidän yhteisessä julkisessa maailmassamme on kysymys.”
Ensimmäinen 10-vuotiasta askarruttanut uutinen oli maapähkinäviljelijä Jimmy Carterin presidentin virkavalasta. Maapähkinöiden ja presidenttiyden rinnastus loi ristiriidan, joka tuntui merkitsevän jotain.
”Media on tavallaan kollektiivista ääneen puhumista siitä, mitä mistäkin ajatellaan ja miten täällä eletään. Otan tämän mediassa luodun yhteisen tilan kamalan tosissani. Olen välillä joutunut sen takia vaikeuksiin.”
Hazard on kirjoittanut kolumneja moniin lehtiin ja usein ruotinut median toimintaa.
Suurin kohu syntyi kolumnista, jossa hän kirjoitti Tony Halmeen käsittelystä mediassa. Hazardin mukaan media ensin nauroi Halmeelle, mutta teki kuoleman hetkellä hylkiöstä sankarin.
Kolumnia ei otettu mediakritiikkinä vaan Halmeen teilaamisena.
Hazardin mielestä osa mediaa lietsoi ymmärrystä tahallaan harhaan.
”Mediassa ymmärrettiin kyllä kolumnini pointti, mutta väärinymmärrykselle lyötiin löylyä, koska on mielenkiintoista ja tunteita tuottavaa, kun hullut alkavat huutaa.”
Hazard joutui vihan maaliksi, mutta se ei ollut tässä se, mikä häntä harmitti.
”Öyhöttäjät eivät haittaa. Sen sijaan media, joka lietsoo öyhötystä ja osallistuu siihen antamalla tilaa ja alustan, haittaa paljon.”
Vastikään Hazard sai Minna Canth -palkinnon, jota perusteltiin näin: ”Hazard on pelkäämätön ja suorasukainen yhteiskunnallisiin epäkohtiin älyllä ja vimmalla tarttuva kirjoittaja, ihmisen puolustajana väsymätön, kansallisten tabujen ravistelija.”
Mitä aiheita Hazard ravistelee Seurassa?
”Enää ei ole kuin yksi aihe, josta kannattaa kirjoittaa. Ilmastonmuutos.”
Kun ilmastonmuutoksesta on nyt tullut kaikkien ymmärtämä tosiasia, meidän pitää Hazardin mielestä käsitellä sitä kollektiivisesti ja lakkaamatta, jotta sen voisi ratkaista.
”En kyllä ole vielä ratkaissut, miten ilmastonmuutosta voisi käsitellä kolumnissa.”
Hazard ei usein kirjoittamaan ryhtyessään tiedä, mihin tulee tekstissä päätymään. Kirjoittaminen on ajattelua, ja ajatus saattaa viedä yllättävään suuntaan.
Käykö joskus niin, että väittää tekstissään jotain, minkä takana ei sitten seisokaan?
”Koko ajan. Kirjoittamalla keskusteleminen ei ole näköispatsaansa rakentamista.”
Hazard suosittelee naisille miehistä suhtautumistapaa omiin tekemisiinsä.
”Jätkät voivat tehdä hirveän kämmin perjantaina ja jo maanantaina yrittää yhdessä uudestaan. Naiset tuntevat, että epäonnistuminen jää heihin kiinni. Suosittelisin kaikille nouseville tyttöpolville, että teette vaan. Jos huomaa seisovansa jossain lätäkössä, niin astuu siitä pois, eikä ajattele sitä sen enempää.”
Hazard sanoo olevansa konfliktinhakuinen.
”Reilu eripura on mahtavaa! Minun aineenvaihdunnallani varustettu ihminen virkistyy konfliktista. Ahaa! Miten niin tuolla tavalla? Ja sitten voi ruveta vaihtamaan ajatuksia. Se ei ikinä tarkoita riitaa, vaan ihan keskustelua.”
Tässä asiassa mennään Hazardin mielestä koko ajan eteenpäin. Siinä missä hän itse vielä kasvoi maailmassa, jossa auktoriteetteja ei kyseenalaistettu, nuorille opetetaan kouluissa argumentaatiota, erimielisyyden sietämistä.
”Hyvä niin, koska asiat, joita meidän pitää nyt ratkaista, ovat valtaisia. Ne vaativat ennennäkemätöntä kykyä yhteistyöhön. Uskon, että nuorilla on siihen uskallusta.”
Kaarina Hazard, 52, on vapaa kirjottaja ja näyttelijä.