Seuran lukijat kirjoittivat koronasta: ”Elämä tuntuu jo kirkastuvan”

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Mirva Kakko/Kuvaryhmä/SKOY
Pyysimme lukijoita kirjoittamaan korona-ajastaan. Kirjeistä huokuu pysähtyneisyys ja ikävä toisten luo – mutta myös valo ja toivo pandemian selättämisestä.

Korona-aika on koetellut lukijoitamme monin tavoin. Eristäytyminen ja yksinäisyys painoivat etenkin pandemian alkuvaiheessa.

Osa kirjeen lähettäneistä toivoo saavansa yhteydenottoja muilta lukijoilta. Saat heihin yhteyden toimituksen kautta: liina.­putkonen@otavamedia.fi.

Erityisherkkä voi hyvin

Noin 15–20 prosenttia maailman väestöstä on erityisherkkiä, ja minä kuulun heihin. Elämä tehokkuusyhteiskunnassa on yhtä tuskaa. Tuntuu, että olen aina myöhässä kaikesta. Sielu tarvitsee aikaa tehdyn ja koetun käsittelemiseen ja prosessointiin.

Siksi korona-aika on voittopuolisesti ollut minulle suuri helpotus!

Hienointa on ollut käydä läpi mennyttä elämää. Selasin vanhoja papereita pari kuukautta. Löytyi jo unohtuneita ihania muistoja ja ihmisiä. Oli tärkeää huomata, että minua on rakastettu enemmän kuin olin muistanut.

Toteutin unelmani nukkua riippumatossa. Toisena yönä nukuin jo pehmeästi ja rennosti.

Pääsin töihin luomumarjatilalle. Vaikka paiskimme usein 15-tuntisia päiviä, kesä maaseudun rauhassa oli onnellinen kokemus. Uin paljon!

Uimista olikin viime talvena eniten ikävä. Odotan aikaa, kun voin taas hikisen ryhmäliikuntatunnin jälkeen mennä halliin uimaan.

En ole kotoisin niin onnellisesta perheestä, että olisi kovasti harmittanut tämä eristysaika. Ystäviä näen usein zoomissa. Eikä korona ole estänyt yhteisiä makkaranpaistohetkiä ulkona nuotiolla.

Miia

© iStock

© iStock

Katselen yötaivasta mökillä

1.3.2020 televisiossa kerrotaan, että Suomessa on kuusi koronatartuntaa. Nyt se alkaa, Suomessa on kohta sama tilanne kuin Italiassa ja Itävallassa, totean. Päätän jättää harrastukseni ja kokoukseni.

Pari viikkoa myöhemmin Uusimaa suljetaan. Vasta remontoitu kotini jää ”rajan taa”. Vietän korona-ajan mökillä. Piirtävän filosofian maisterin arki taipuu helposti etämuotoon.

Etäseminaarit ja etäkokoukset seuraavat toisiaan. Aika kuluu yllättävän nopeasti. Katselen yötaivasta puiden latvojen yllä.

Olen 38-vuotias ja haluaisin löytää aviomiehen ja perustaa perheen. Jos olet sinkkumies ja luet tätä kirjoitusta, kysy yhteystietojani toimitukselta. Olisi kiva jutella puhelimessa maailman menosta.

Kirsi

Onneksi on ystävä

Muutama sukulainen on soitellut sormin laskettavia kertoja. He asuvat kaukana, huitsin nevadassa. Korona on ollut hyvä syy pysyä loitolla, mutta muutoinkin he ovat pitäytyneet teemassa ”tavataan taivaassa”.

On kuitenkin ollut yksi takuuvarma ystävä. Keskenämme on ollut YYA-sopimus. Olen hyötynyt siitä itse enemmän, niin kuin Neuvostoliittokin aikanaan.

Erkki

© iStock

© iStock

Ikävä tansseihin

Lämmin tervehdykseni kaikille tasa­puolisesti! Olen 62-vuotias eläkkeellä oleva kuopiolaismies.

Korona-aika on kaventanut sosiaalista reviiriäni. Olen aina ollut suuri musiikin ystävä. Kaipaan keikoilla ja tanssipaikoilla käymistä.

Tanssi on parhain keino hoitaa sekä fyysistä että psyykkistä kuntoa. Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Koen välillä paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Kaipaan kirjeitä kohtalotovereiltani, niin naisilta kuin miehiltäkin.

Jouko

© Sampo Korhonen/Otavamedia

© Sampo Korhonen/Otavamedia

Korona-aika jäi syövän jalkohin

Korona alkoi 84-vuotispäivänäni. Sosiaaliset kanssakäymiset ja harrastukset pysähtyivät. Onneksi virus ei tartu tietotekniikan kautta. Jatkoin englannin kurssia ja erilaisia kirjoituskurssejani.

Aloin kävellä liki päivittäin. Kunto koheni ja askel keveni.

Sitten sain rintasyöpädiagnoosin. Loppukesä ja syksy meni kokeissa, leikkauksessa ja sädehoidoissa. Korona jäi toiselle sijalle.

Nyt kun täällä pohjoisessa taas valoa riittää ja toinenkin rokotus on saatu, elämä tuntuu jo kirkastuvan. Toivottavasti tämä aika jää pian muistoihin, kuten jäi Lapin sota evakkomatkoineenkin.

Toini

Maalasin omakuvan

Kun korona alkoi, oli keksittävä viihdykettä yksinäisiin päiviin.

Olen aina ollut ahkera lukija. Onneksi kotona oli lukemattomia lukemattomia kirjoja, ja kauan sitten luettujakin voi lukea uudelleen.

Värejä ja maalauspohjia oli kotona riittämiin, joten saatoin myös maalata. Tekaisinpa korona-omakuvankin, jota ystävät ovat naureskelleet. Se esittää ensimmäistä vilkaisua peiliin aamulla.

Liisa

© iStock

© iStock

Paino putosi viisi kiloa

Nyt kun kaikki ikäihmiset on jo rokotettu, pitäisi senioritoiminta polkaista käyntiin. Yli kahdeksankymppiset tuttavat sanovat, että elämässä pitää olla laatua: ennen vaikka lyhyempi elämä, kunhan se on laadukasta!

Minulle oli alusta asti selvää, etten suostu jäämään sisään. Koska kaikki opiston toiminta loppui, lähdin sen sijaan kävelemään. Painoni putosi kevään ja kesän aikana noin viisi kiloa.

Kaikkein eniten olen kaivannut yhteislauluiltoja. Niistä sai ”virtaa” elämään. Niiden alkamista odotan kovasti, ja tiedän, etten ole ainoa.

Liisa

Lue myös: Korona-aika yhdisti Riitan ja Ossin

X