Seuran pääkirjoitus: Miksi varallisuuseroista puhuminen on Suomessa kateutta ja kommunismia?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vaaleissa miljonäärillä ja köyhällä on yksi ääni – silti käytännön ratkaisuissa toisen ääni jää kuulumatta. Arvatkaa, kumman, kirjoittaa Seuran toimituspäällikkö Ari korvola.
Maailman kahdeksan rikkaimman ihmisen varallisuus on yhtä paljon kuin maapallon asukkaiden käyhimmän puoliskon – 3,6 miljardin ihmisen – varallisuus yhteensä. Hyvinvointi-Suomessa tilanne on tietysti toinen. Vai onko sittenkään?

Ökyrikkaus ja rutiköyhyys ovat kolikon kaksi äärtä. Tarvitaan aika monen köyhän varallisuus vastaamaan kaikkein rikkaimpien ihmisten omaisuutta. Maailman mitassa asia on tutkittu, ja tulos on hätkähdyttävä.

Maailman kahdeksan rikkaimman ihmisen varallisuus on yhtä paljon kuin maapallon asukkaiden käyhimmän puoliskon – 3,6 miljardin ihmisen – varallisuus yhteensä.

Hyvinvointi-Suomessa tilanne on tietysti toinen. Vai onko sittenkään? Poliittinen kiista siitä, onko tulonjako nykyhallituksen aikana revennyt vai pysynyt ennallaan, ei sovellu tähän tarkasteluun.

Nyt puhutaan siis varallisuudesta, jo kertyneestä netto-omaisuudesta eikä verotuksessa näkyvistä tuloista. Monenko tuhannen suomalaisen miljonäärin varallisuus yhteenlaskien tarvitaan vastaamaan kansan köyhimmän puoliskon varallisuuden arvoa yhteensä?

Vastaamme ja perustelemme laskelmamme kaikin käytettävissä olevin tiedoin Jarno Liskin jutussa. Kannattaa varautua yllätykseen!

Kun varallisuus nousee keskusteluun, hihasta vedetään kateuskortti

Euroopassa ja anglosaksisissa maissa varallisuuseroista puhutaan pragmaattisesti ja kiihkottomasti, Suomessa – ehkä Venäjälläkin – takataskusta kaivetaan kommunismi ja kateuskortti.

Laajemmat vaurauden tasausreformit tai rakennemuutokset ovat täällä mahdottomia toteuttaa. Köyhyys – tai taloudellinen resurssirajoitteisuus – hyväksytään vaieten, eikä edes nanoluokan konkreettisia helpotuskeinoja siihen hyväksytä.

Pari esimerkkiä: Kaikkein köyhimmät keräävät pulloja ja kierrätystölkkejä. Tuplataan siis näiden panttimaksu, kaupalle läpikulkuerä, joka ei ole keneltäkään pois, mutta helpottaisi paitsi köyhän taloutta myös vähentäisi lasiroskaa luonnossa.

Ei onnistu, koska vastaan hangoittelevat elinkeinoelämä, juomateollisuus ja kauppa.

Kun Sininauhaliiton järjestöpäällikkö ehdotti marraskuussa, että leipäjonolaiset voisivat jonottaa sateen ja pakkasen sijasta lämmitetyissä halleissa, tuli valtiollinen vastaus juuri jouluksi: hallitus päätti tehdä miljoonaleikkauksen leipää jakavilta järjestöiltä.

Vaaleissa miljonäärillä ja köyhällä on yksi ääni – silti käytännön ratkaisuissa toisen ääni jää kuulumatta. Arvatkaa, kumman!

Lue myös: 

Paraneeko köyhyys rahalla?

Raili hakee leipäjonosta ruokaa työttömän tyttärensä perheelle: ”Ensin ajattelin, etten kehtaa”

Köyhä lapsiperhe äimistyi tuntemattomien auttamisintoa – toivelistalla sardiineja ja torttutaikinaa

 

X