Seuran pääkirjoitus: Piispa voisi opetella aikuismaista taloudenpitoa – epäkohtien paljastajat vilpittömiä motiiveja

Jaa kaverilleTilaa Seura
Edes tapakristitty ei näet halua kirkon palavan poroksi. Mitä raadollisempaa keskinäistä kahnausta, sitä varmemmin seuraavat kymmenettuhannet kävelevät ulos hengellisestä kodista, jonka kokevat hengettömäksi, Tarja Hurme kirjoittaa.

Kotona ei tapakristillisyys vienyt edes joulukirkkoon, mutta kirkkohäät pidettiin ja tyttö kastettiin kuten 50-luvulla kuului. Duunariperheen ällistykseksi tyttö päätyi aikanaan rippileirin kautta seurakuntanuoriin, lauluhommiin.

Ei hänestä silti teologia tullut, koska seurakunta ei työyhteisönä kiehtonut. Vuosikymmenten kuluessa on varmistunut, että päätös oli oikea.

Entinen tyttö on sittemmin vieraantunut tapakristityksi, jota virret koskettavat ja huonot hautajaispuheet ärsyttävät. Toistaiseksi jäsenmaksu on maksettu, mutta eroaminenkin on pyörinyt mielessä vuosien varrella.

Moni muu on tuon päätöksen jo tehnyt: Lähes 50 000 suomalaista irtautui viime vuonna ev.lut. kirkon jäsenyydestä. 3,9 miljoonaa vielä jäi, noin 71 prosenttia suomalaisista.

Lapsia kastetaan entistä vähemmän. Nimiäiset yleistyvät. Se kertoo kehityksen suunnan. Mutta mistä kertoo se, että kirkkoon viime vuonna liittyneistä reilusta 16 000 ihmisestä suurin osa oli miehiä, kolmikymppisiäkin? Onko kyse miesten turvattomuudesta, syrjäytymisen tunteista, uuskonservatiivisuudesta?

Ovatko naiset samaan aikaan tutustumassa uususkontoihin ja keskittymässä hyvinvointiinsa?

Tapakristitty ei halua kirkon palavan poroksi

Kukaan tuskin uskoo – vaikka ehkä toivookin – että kirkon työntekijät tai luottamushenkilöt olisivat muita virheettömämpiä. Ei ole maailman suurin ihme, jos pappi sählää luottokorteillaan siinä missä yritysjohtaja, tai jos hengellisessäkin sisäpiirissä puukotetaan selkään kuin politiikassa. Molempi pahempi.

Kristinusko ei perustu virheettömyyteen vaan anteeksiantoon. Mutta armon ajatusta voi myös käyttää väärin.

Tosi-tv:tä muistuttava nujakka piispan luottokorttilaskuista saisi jo loppua ja piispa opetella aikuismaista taloudenpitoa, joka toisi uskottavuutta hänen paimenroolilleen. Kirkon luottamushenkilöiltä taas sopii odottaa asiallista ja motiiveiltaan vilpitöntä epäkohtien selvittelyä.

Edes tapakristitty ei näet halua kirkon palavan poroksi. Mitä raadollisempaa keskinäistä kahnausta, sitä varmemmin seuraavat kymmenettuhannet kävelevät ulos hengellisestä kodista, jonka kokevat hengettömäksi.

Lue myös:

Teemu Laajasalon tapauksesta ilmiriita hiippakuntavaltuustossa: jäseniltä rajua kritiikkiä pj Johanna Korhoselle

X