Lähes 40 vilkasta työvuotta on takana ja edessä vapaus, kirjoittaa eläkkeelle jäävä Tarja Hurme.
Teksti: Tarja Hurme

Nyt on se päivä.

Konmaritan työhuoneeni kaappeja ja tietokonettani. Lähetän tärkeäksi arvelemiani tiedostoja seuraajalleni Erkille, ja samaa vauhtia poistan ne lopullisesti koneeltani.

Ruutu on tyhjä. Mieli täynnä. Tuntuu himpun verran huolettomammalta, mutta myös huolestuttaa: Entä nyt, kun lähes 40 vilkasta työvuotta on takana ja edessä vapaus? Vapaus mistä on selvä juttu, mutta mihin epäselvempää.

Opinko jotain, annoinko jotain?

Olen varannut viisi muuttolaatikkoa, mutta hädin tuskin kolme täyttyy. Silti ihmettelen, mitä on tullut säästetyksi.

Nyt enin osa joutaa silppuriin. Kansiokaupalla koulutusmateriaalia, joka vanhentui jo toissa vuosikymmenellä. Takavuosien testejä, jotka kertovat, millainen olen esimiehenä. Tai ihmisenä.

Vuodet muuttavat pintaa, mutta entä sisus? Samat kehityskohteet toistuvat ja samat vahvuudetkin. Opinko jotain, annoinko jotain? Toivoa sopii.

Mitä seuraavaksi? Mahdollisuuksia!

Jos joku nyt kysyy, mitä muutaman vuoden takainen muotisana konmaritus tarkoittaa, niin lyhyesti: se on japanilaisen Marie Kondon metodi, joka auttaa raivaamaan – kotoa, työhuoneesta, elämästä – kaiken turhan.

Sen turhan määrittely on järjen ja tunteen tasapainottelua. En halua konmarittaa työihmissuhteita, vaikka puhelinmuistio tyhjeneekin. Menneistä vuosista jää jäljelle paitsi värikkäitä muistoja myös vaalimisen arvoista ystävyyttä.

Muutos, vaikka myönteinenkin, on aina mullistus. Erityisen iso mullistus on irtautua kiinnostavasta päivätyöstä, elämäntavasta. Aivot raksuttavat: Mitä seuraavaksi? Mahdollisuuksia!

Seuran pidot vain paranevat

Olen saanut olla tekemässä lukemattoman määrän monenlaisia aikakauslehtiä mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Heikkoina hetkinä on toki askarruttanut, mikä on homman hyöty ja itu.

Mutta jo seuraava lukijaviesti on palauttanut uskon: niin ruusut kuin risutkin osoittavat, että sillä on merkitystä, mitä mustaa valkoisella julkaisemme, paperilla tai digitaalisesti.

Kohti 85-vuotisjuhlavuotta Seuran pidot vain paranevat.

Onnellista juhannusta ja elämää, Seura-ihmiset!

X