Sibelius vai Pacius: Lyyrinen Finlandia rytmikkäämmän Maamme-laulun tilalle?
Finlandia-hymniä ehdotetaan Suomen viralliseksi kansallislauluksi.
Nykyään voittoisat urheilukilpailut ovat kansallislaulujen yleisimpiä foorumeita.
Kulkue lähti liikkeelle Helsingin yliopistolta. Se pysähtyi Pitkälläsillalla. Siinä oli toistasataa valkolakkista ylioppilasta. Pitkälläsillalla odotti soittokunta, joka esitti ensi kertaa Fredrik Paciuksen säveltämän Maamme-laulun. Hän komensi orkesteria soittamaan kappaleen kerran toisensa jälkeen, kunnes kulkue oli ehtinyt Kumtähden kentälle.
Ylioppilaat olivat marssineet perinteiseen Flooran päivän juhlaansa, jossa Maamme esitettiin uudestaan vielä useita kertoja. Pacius heitettiin ilmaan väkevien eläköön-huutojen säestyksellä, vaikka laulu oli tarkoitettu juhlan eräänlaiseksi huvinumeroksi. Se sytytti kuitenkin nuoret. Suomi oli alustavasti saanut kansallislaulunsa, jonka Pacius oli sovittanut runoilija Johan Ludvig Runebergin sanoihin.
Elettiin vuotta 1848, oli toukokuun 13. päivä.
Tunteikkaita hetkiä
Lokakuun 9. päivän iltana vuonna 1939 Helsingin rautatieasema oli täynnä ihmisiä. He olivat tulleet saattamaan Moskovan neuvotteluihin lähtevää valtioneuvos J. K.Paasikiven valtuuskuntaa. Moskovassa piti neuvotella Neuvostoliiton esittämistä aluevaatimuksista.
Elokuun lopulla Saksa ja Neuvostoliitto olivat solmineet koko maailmaa järkyttäneen keskinäisen hyökkäämättömyyssopimuksen. Vaara uhkasi myös Suomea.
Ennen kuin Ukko Pekka -veturi nykäisi vaunujonon liikkeelle, väkijoukko oli laulanut virren Jumala ompi linnamme sekä Maamme-laulun. Se lohdutti ja antoi uskoa tulevaisuuteen. Ihmiset olivat toiveikkaita mutta vakavia.
Neuvottelut kariutuivat, alkoi talvisota. Helmikuussa 1940 käytiin Tukholmassa jääpallo-ottelu Ruotsi-Suomi, jonka lipputuloilla kerättiin varoja Suomen sotaponnistuksiin. Suurin osa Suomen pelaajista tuli suoraan rintamalta. Ennen ottelun alkua näyttelijä Ella Eronen lausui ääni kylmästä väristen koko Maamme-runon ruotsiksi ja yhden säkeistön suomeksi:
”Vårt land, vårt land, vårt fosterland….”
Siitä lähtien on Maamme-laulu ollut Suomen käymien maaottelujen alkufanfaari – olipa sitten kyseessä mikä urheilumuoto tahansa. Se säväyttää ja luo juhlavan tunnelman. Liikutuksen kyyneleet eivät olleet kaukana, kun Suomen nuoret taannoin voittivat jääkiekkoilun maailmanmestaruuden. Joukkueen jokainen pelaaja Patrik Lainetta ja Jesse Puljujärveä myöten lauloivat Maamme-laulun niin sydämensä pohjasta kuin vain oli mahdollista:
”Oi maamme Suomi synnyinmaa, soi sana kultainen, ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa…”
Lippu, leijona ja laulu
Porvoon kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa vuonna 2003 professori Teivas Oksala piti juhlapuheen, jossa hän käsitteli Johan Ludvig Runebergin runoutta ja Maamme-laulua erityisesti. Hänen mukaansa Maamme ei ole mikään keisari- eikä kuningashymni. Ei se liioin ole vallankumousmarssi Marseljeesin ja monien muiden kansallislaulujen tapaan, vaan sydämestä lähtevä ylistys isänmaalle.
Samana vuonna kansanedustaja Christina Gestrin (rkp) teki lakialoitteen (LA 158/2003). Hän ehdotti säädettäväksi Suomen kansallislaulusta lain, jossa vahvistetaan, että sen asema kuuluu Maamme-laululle. Aloitettaan hän perusteli sillä, että Maamme-laulu on saavuttanut 150 vuoden aikana aseman maan virallisena kansallislauluna ja soinut vapaasti monena itsenäisyyspäivänä ja monissa muissa juhlissa:
”Vuosi toisensa jälkeen olemme myös kaivanneet sen kuulemista kansainvälisissä urheilukilpailuissa. Maamme-laulu on jotakin yhtä luonnollisesti suomalaista kuin Suomen sinivalkoinen lippu ja Suomen leijona.”
Gestrinin mukaan oli tarkoituksenmukaista, että kansallislaulu, Maamme-laulu, saa lakiin perustuvan aseman. Onhan juuri se koko itsenäisyyden ajan ja jo ennen sitäkin tavallaan muokannut suomalaista minä-kuvaa. Ja onhan myös sekä Suomen lipulla että vaakunalla lakiin perustuva asema.
Kansanedustaja Christina Gestrinin lakialoite ei mennyt läpi.
Kaksi näkemystä
Ensi viikonvaihteessa on kokoomuksen puoluekokouksen asialistalla Lappeenrannassa kaksi Finlandia-hymniä puoltavaa aloitetta. Toinen on Pohjanmaan ja toinen Pirkanmaan kokoomusnuorten.
Pohjalaiset esittävät, että puoluekokous kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että Finlandia-hymnistä luodaan eduskunnassa lainsäädännöllä Suomen uusi, virallinen kansallislaulu.
Pirkanmaan kokoomusnuorten vetoomus on jokseenkin samanlainen mutta sen perustelut enemmän tunteisiin vetoavat:
”Kunnioittaaksemme Sibeliusta, suomalaisuutta ja kulttuurihistoriaamme kansallislaulun vaihto on oikea ratkaisu. Suomi ansaitsee kansallislaulukseen itsenäistymiseen historiallisesti liittyvän ja kotimaisen kansallislaulun. Finlandia-hymni on sävellyksenä merkittävästi vahvemmin yhteydessä Suomeen ja historiaamme kuin nykyinen kansallislaulumme.”
Aihetta käsitteli viime viikolla Ylen Aamu-tv:ssä kaksi musiikin alan ammattilaista – Sibelius-seuran tiedottaja Leena Aarnipuu ja musiikkitoimittaja Risto Nordell.
Aarnipuun mukaan kuka vain suomalainen laulaisi Finlandiaa mielellään.
”Se ei ole yhtään vaikeampi laulaa kuin Maamme. Suomalaiset osaavat kyllä laulaa sen, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus. Finlandia on nostettu sellaiseen korkeakulttuuriseen asemaan, että sitä saavat laulaa vain kuorot.”
Risto Nordell oli ehdottomasti Maamme-laulun kannalla:
”Finlandia on toki paljon parempi sävellys, mutta kansallislaulun ei pidä olla se kaikkein paras ja arvokkain. Finlandia on niin herkkä ja lyyrinen, mutta Maamme-laulu iskevämpi ja rytmikkäämpi.”
Ohjelman päätteeksi juontaja kysyi molempien virallista mielipidettä. Se oli keskustelun sävystä huolimatta yksimielinen: kumpikin halusi Maamme-laulun pysyvän edelleen Suomen kansallislauluna.