Silmätulehduskierteestä kärsinyt Risto-varsa oli lopettamisuhan alla, kunnes apu löytyi yllättävältä taholta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kaisu Västinsalo
Kokenut hevosammattilainen Kaisu Västinsalo on elänyt Riston rinnalla koko hevosen elämän ajan. Vaikka Risto on yhä toisesta silmästään toipilas, sen tulevaisuus näyttää valoisalta. © Antti Ekola
Risto-varsa oli syntyessään ryhdikäs ja lihaksikas, mutta se kärsi toistuvista silmätulehduksista. Kun tulehdusten syy selvisi, tarvittiin silmäleikkaus. Siihen saatiin apu yllättävältä taholta.

Pieni ori näyttää hupussaan ritarin turnajaisratsulta.

Sinertävä huppu ylettyy sen korvista turpaan. Silmien kohdalla on tiheää verkkoa, josta ei näe hevosen silmiä, mutta hevonen näkee katsojan.

Piitsin Ritari -nimistä, juuri vuoden ikään ehtinyttä suomenhevosta kutsutaan Ristoksi.

Riston naapuritarhoissa käyskentelee kaksi ponia ja kansallisilla kilparadoilla menestynyt jalostustason suomenhevosori Rannan Ruhtinas.

Risto hörähtää ja tyrkkää turpaansa olkapäähän, kerjää rapsutusta. Se on luopumassa paksusta talvikarvastaan, jonka alta kuultaa terve ja kiiltävä, kulomusta kesäkarvan sävy.

Riston pää painuu alas ja nousee ylös. Sinertävä kangas kupruilee, kun leuat alkavat käydä ja rouskutus kuulua.

Kuivaheinän korret katoavat hupun uumeniin.

Vaikka Risto on vielä miltei varsa, sen lyhyt elämä on ollut jo kertaalleen päättymässä. Syy on Riston silmissä. Niistä ei löydetty kyynelkanavia, ja sen pelättiin sokeutuvan.

Näkökyvyttömänä Risto olisi kärsinyt, ja se olisi jouduttu lopettamaan.

Nyt se nyökkäilee päätään tarhansa nurkkauksessa. Ehkä hupun alla valuvat onnen kyyneleet.

Vilkkaasta varsasta tuli alakuloinen

Jaskarin tila sijaitsee Kuortaneen Mäyryssä. Hevostilaa emännöivä Kaisu Västinsalo oli vetämässä Ristoa ulos emänsä kohdusta, kun se syntyi kesäkuussa vuosi sitten.

Hevosia pari vuosikymmentä kasvattanut ja myös nuoria ja ongelmahevosia kouluttava Västinsalo näki heti varsan noustua jaloilleen, että se oli erityinen yksilö.

Varsa oli ryhdikäs ja lihaksikas. Liiketekniikka oli kehittynyt, ja se uhkui räjähtävää voimaa.

”Kun laitoin Riston kuvan sosiaalisen mediaan, suomenhevosratsujen huipputreenareilta alkoi heti tulla ostotarjouksia.”

Vajaan kuukauden ikäisenä Risto kärsi ensimmäisen silmätulehduksen. Varsan oletettiin saaneen tartunnan ympärillä pörisseistä hyttysistä, mäkäräisistä ja muista hyönteisistä.

Risto toipui antibioottikuurilla, mutta sai viikon kuluttua uuden tulehduksen.

Lääkekuuri uusittiin, ja Risto sai ensimmäisen kerran hupun päähänsä.

Lääkinnästä ja silmien suojauksesta huolimatta tulehdukset eivät hellittäneet, vaan yltyivät entisestään.

Varsan silmistä alkoi valua sormen paksuisia vanoja mätää.

Se ei näyttänyt kipuaan tai se oli siihen liian väsynyt. Vilkkaasta varsasta tuli alakuloinen, aivan kuin se olisi menettänyt elämänhalunsa.

Risto-varsa

Emänsä kupeella kirmannut Risto oli vilkas ja tarmokas pikkuvarsa. © TUULIA NELIMARKKA

Haudankaivaja varattu jo aamuksi

Kun Ristoa tutkittiin pohjanmaalaisella eläinklinikalla, tulehdusten syyksi siis paljastui, ettei siltä löydy lainkaan kyynelkanavia.

Hevonen ei itke, mutta jos sen kyyneleet eivät valu, silmät eivät puhdistu, mistä seuraa tulehduskierre. Kyynelkanavattoman hevosen silmät ovat myös vaarassa kuivua.

Eläinklinikka tarjoutui lopettamaan Riston saman tien, mutta Västinsalo halusi viedä varsan sen viimeiseksi yöksi kotitalliinsa.

”Meillä omat hevoset lopetetaan ja haudataan oman tilan maille. Ei ole oikein eikä reilua pitää sairasta ja kärsivää eläintä hengissä vain sen vuoksi, että ihminen on siihen kiintynyt.”

Västinsalo sopi Ristolle lopetusajan seuraavaksi aamuksi ja tilasi kaivinkoneen kaivamaan Ristolle haudan.

Kun Västinsalo julkaisi suru-uutisen Facebookin suomenhevosryhmässä, hän sai osanottojen lisäksi myös vihjeen siitä, että yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingin Viikissä on tehty hevosille kyynelkanavaoperaatioita.

Sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun jälkeen Västinsalo päätti antaa hevoselleen muutaman päivän lisää elinaikaa.

Ehkä Ristolla olisi vielä mahdollisuus toipua.

Leikkaus ja kanyyliputket

Viime tammikuussa Västinsalo ajoi kuljetuskoppi perässään viiden tunnin matkan kotitilaltaan eläinsairaalaan Helsinkiin. Kun Ristoa tutkittaessa puristettiin turvasta, sen silmistä purskahti mätää.

Se oli hyvä merkki.

Tutkimuksissa selvisi, että Ristolla oli sittenkin kyynelkanavat, mutta ne olivat reilut kymmenen senttiä liian lyhyet.

Laserleikkauksessa Riston kyynelkanavia jatkettiin turpaan asti, ja kanaviin asennettiin kanyyliputket pitämään niitä auki.

Ristoa lääkittiin antibiooteilla ja kipulääkkeillä, ja se alkoi toipua. Reilun kuukauden kuluttua leikkauksesta Ristolta poistettiin putket ja kyynelkanavat huuhdeltiin puhtaiksi.

”Risto oli pirteämpi ja iloisempi, ja meille tuli jo hieman keskinäisiä yhteenottoja, kuten nuorten oriiden kanssa aina tulee”, Västinsalo kertoo.

”Vasta kun Risto oli oma vauhdikas itsensä, ymmärsin, miten sairas ja kivulias sen täytyi olla silloin, kun sitä ei tuntunut mikään kiinnostavan.”

Risto-varsa

Riston kyynelkanavia on jatkettu kahdessa eri leikkauksessa. Kanyyliputket kulkivat silmistä turpaan saakka.
© TUULIA NELIMARKKA

Suokkiritareiden apu sosiaalisesta mediasta

Hevosille tehtävät leikkaukset ovat kalliita. Riston hoitotoimenpiteisiin on tähän mennessä kulunut useita tuhansia euroja.

Osa toimenpiteistä ja lääkkeistä on kustannettu keräyksellä, joka Riston hyväksi järjestettiin sosiaalisessa mediassa.

Keräys oli ratkaisevan tärkeää Riston elämän kannalta.

”Lahjoitusten vastineeksi Risto jaettiin osuuksiin Team Suokkiritarit -nimisen ryhmän nimiin, ja hevosella on tätä nykyä noin 350 omistajaa”, Västinsalo kertoo.

”Vastuu hevosen hoidosta ja päätäntävalta mahdollisista toimenpiteistä jäi kuitenkin minulle.”

Huppupäinen Risto tulee emäntänsä viereen ja painaa turpaa hänen kaulalleen. Vastineeksi hevonen saa turpaansa moiskahtavan pusun.

Kun Risto oli toipunut tarpeeksi, sille laitettiin ensimmäistä kertaa suitset suuhun ja se valjastettiin. Käyttöhevosen alkeita sille opetettiin pelkillä ohjaksilla ilman kärryjä.

Sairastelun vuoksi Riston kasvu on ollut epätasaista. Kun hevonen seisoo veräjän takana, hoikka takapää on silmiinpistävän korkealla verrattuna muuhun ruumiiseen.

”Ristoa voi verrata teini-ikäiseen poikaan, jolle hujahtaa 20 senttimetriä pituutta kesän aikana.”

Kesälaitumella lomalla ihmisistä

Tarranauhat ritisevät Västinsalon vetäessä ne Riston hupun alta auki. Hevonen heilauttaa hieman päätään, kun huppu nostetaan pois. Turpa tuhisee, ja musta harja hulmahtaa kevyessä tuulessa.

Risto katsoo veräjän yli ja näyttää lempeältä. Sen oikeasta silmästä pilkottaa kapea putki, joka on tikattu silmäkulmaan kiinni. Putken toinen pää pilkistää turvasta.

Risto ei ole vieläkään täysin terve. Oikea silmä alkoi oireilla uudestaan huhtikuussa. Riston poski kastui kyynelnesteestä ja silmästä alkoi taas vuotaa mätää.

Risto vietiin taas yliopistolliseen eläinsairaalaan, missä selvisi, että oikean silmän kyynelkanavaan leikattu jatko oli arpeutunut umpeen.

Risto päätyi taas nukutettuna leikkauspöydälle, kun sen oikean silmän kyynelkanavaan leikattiin uusi jatko.

Leikkauksen jälkeen se sai jälleen lääkekuureja ja hupun takaisin päähänsä.

Huppu suojaa uudelleen leikattua silmää hyönteisiltä ja lialta. Risto joutuu pitämään sitä päässään mahdollisesti heinäkuulle asti.

Jos silmä paranee ja putki saadaan poistettua, hevonen pääsee Västinsalon mukaan muiden hevosten kanssa kesälaitumille.

”Risto ansaitsee jo pitkän loman ihmisistä.”

Risto-varsa

Huppupäinen Risto on päässyt keskikesäksi tallin muiden hevosten mukana laitumelle. © ANTTI EKOLA

Risto-varsa on kiitollinen toipilas

Kavio kopsauttaa ämpärin nurin, ja rehuseosta varisee maahan. Risto hörähtää, painaa turpaansa apetta vasten ja alkaa rouskuttaa. Riston ruokavalioon kuuluu heinien lisäksi rehua, valkuais- ja kivennäisaineita ja yrttejä, jotka tukevat silmien hyvinvointia.

Annos on äkkiä syöty.

Risto nostaa päätään. Korvat vipattavat hupun alla.

”Paljon kipua kokenut hevonen voisi olla vihainen, mutta Risto on säilynyt hyväluontoisena ja uteliaana”, Västinsalo sanoo.

Ori painaa taas turpaansa hänen kaulaansa vasten.

”Minusta tuntuu, että Risto on kiitollinen. Se tietää, miten paljon sen eteen on tehty.”

Västinsalo astuu ulos tarhasta ja laittaa veräjän kiinni. Riston pää nousee taas, kun se katsoo tarhojen väliin loittonevan emäntänsä selkää.

Sitten se ottaa pienen loikan sivulle ja kääntyy. Silmiä ei näy hupun alta, mutta ehkä Riston silmissä siintää maantien ja rantaniityn takaa välkehtivä Kuortaneen järvenselkä.

Vai katsooko Risto vielä kauemmas?

Tulevaisuuteen asti.

Lisätietoja Team Suokkiritareiden toiminnasta: suokkiritarit.fi

X