Sotaromaanin vaikea synty: Väinö Linnan perikunta tuomitsi idean sensuroimattoman Tuntemattoman julkaisemisesta

Vuoden 2000 alussa – kun Millenium-siirtymä ei aiheuttanutkaan katastrofia – oli aika kääntyä taas sisäänpäin ja  Suomeen. Turkulainen toimittaja Esa Silander oli pohtinut pitemmän aikaa, sensuroitiinko Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta sen ilmestyessä markkinoille 1954, ja jos kirjaa oli sensuroitu, kuinka paljon. Se olisi oivallinen aihe Ylen MOT-sarjaan.

Asia oli siis yksinkertaisesti tarkistettava, tutkittava. Kovin helposti se ei käynytkään, sillä alkuperäisen käsikirjoituksen löytäminen tuotti tuskaa. Kustantaja WSOY:llä sitä ei ollut, ei myöskään Helsingin yliopiston arkistossa.

Onnenkantamoisena tuli vihje, jonka mukaan Iranista Suomeen muuttaneella lääkäri-toimittajalla Alexis Kouroksella oli se hallussaan. Siis kansallisaarteemme ulkomaalaisella! Vihje ei kuitenkaan pitänyt kokonaan paikkaansa – Kouros omisti vain kopion originaalista, jonka luovutti oitis tutkittavaksi. Toki aito kopiokin riitti vertailukappaleeksi julkaistun kirjan kanssa.

”Tietysti olen valmis joihinkin pieniin poistoihin edellyttäen, että ne uhrataan ainoastaan hyvälle maulle”, oli Linna aikoinaan lähettänyt viestinä kirjansa saatteena WSOY:lle.

Nyt sokea Reettakin olisi havainnut, että Linnan toivetta oli venytetty aika tavalla. Nopeasti laskien yli 70 yli rivin mittaista yliviivausta oli tehty pikkuviilausten lisäksi. Yhteen laskien 12 sivua oli siivottu pois. Poistot eivät rajoittuneet vain roisiin sotilashuumoriin tai rivouksiin.

”Mutta on joitakin kohtia, joiden poistamiseen minä puolestani en löydä minkäänlaisia perusteluja.//Olen havainnut, että kaikki mahdollinen romaanin mukana esiin tulleisiin yleisiin kysymyksiin suuntautunut arvostelu on tarkasti pyyhitty pois. Joidenkin asiattomuuksien suhteen se on ollut paikallaan, mutta sen mukana on mennyt sellaista, jonka olisin halunnut sanoa”, Linna kirjoitti kustantajalle.

Koska yleistoimittajan on vaarallista tarttua erikoistoimittajien – tässä tapauksessa kirjallisuustoimittajien ja -kriitikoiden – alueeseen, oli otettava lausuntoja asiantuntijoilta. Kirjailija Jarkko Laine ei nähnyt tehtyjen poistojen aiheuttaneen suurta vammaa kirjalle, ex-pääjohtaja Hannu Tarmio oli häntä hieman kriittisempi kun taas kirjailija Veijo Meri kauhistui tutustuttuaan alkuperäiskäsikirjoituksen kopioon.

”Juu, siitä on viety kokonaan tämmöinen ylätaso, joka olisi antanut kirjalle – kuinka sen …myyttisen tason, siis ylärakenne”, Meri arvioi tv-haastattelussa.

Perikunta kampitti

TV-ohjelmaa valmistellessa oli tietysti ilmoittauduttava Linnan perikunnalle – tavoitteena oli reilu yhteistyö. Linnalla on kaksi lasta, joiden puhevaltaa käytti tyttären puoliso, juristi. Yllättävää kuitenkin oli, että hän kielsi kaiken Linnaa koskevan materiaalin käytön, Tuntematon sotilas -romaani mukaan luettuna, valmisteilla olevassa ohjelmassa. Oli turha selittää, että aiheen saama julkisuus pikemminkin auttaisi kuin vaikeuttaisi kirjan asemaa tai markkinoita eikä missään tapauksessa vahingoittaisi Linnan mainetta tai perikunnan etuja.

Ylen lakiasiaintuntijain kanta oli kuitenkin se, että Tuntemattoman sotilaan sitaatteja voi rajoitetusti ohjelmassa käyttää, mutta vain kertakäyttöisesti. Niinpä vielä tänäänkin luettavissa olevassa MOT:n 13.2.2000 käsikirjoituksessa otsikolla Sensuroitu sotaromaani toistuu tämän tästä teksti:

”Otteet Väinö Linnan alkuperäisestä Tuntematon Sotilas käsikirjoituksesta on poistettu Internet-jakelusta Linnan oikeuksien omistajan vaatimuksesta.”

Kadonnut käsikirjoitus

Metsästin edelleen Linnan sotaromaanin alkuperäistä käsikirjoitusta. Tampereen yliopiston kirjastoon oli arkistoitu kopio, ja ystävällinen virkailija arveli, että alkuperäinen olisi Kansallisarkistossa. Sehän olisi tietysti varsin loogista, mutta näin ei kuitenkaan ollut.

Kirjallisuudentutkija ja Linna-expertti, Tampereen yliopiston professori Yrjö Varpio kuunteli ennen ohjelmaan tehtävää haastatteluaan huoleni mystisesti kadonneesta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Hän kääntyi tuolissaan ja otti esiin takaa kaapista paperipinon – Linnan omin käsin naputteleman Tuntemattoman sotilaan ja laski sen pöydälle. Hän oli säilyttänyt käsikirjoitusta tähän asti kotonaan.

Vaan oliko Linnan romaania sensuroitu vai ei? Siihen Varpiolla oli selkeä näkemys:

”Sieltä on poistettu sellaista spekulaatiota ja tarpeetonta filosofointia, jonka Linna itse näki, että se oli tarpeetonta.”

Linna oli kirjoittanut yliviivauksiin ja poistoihin pettyneenä kustantajalle aikoinaan 1954 katkerassa kirjeessään:

”Minä pelkään niitä ihmisiä, jotka joskus tulevat ihmettelemään, että eikö tällä miehellä todellakaan ollut ainoatakaan sanaa sanottavanaan siitä mentaliteetista, joka katsoo sodan jonkinlaiseksi inhimilliseksi arvoksi. Minä tarkoitan lähinnä eräitä arvosteluja sodanjohdosta ja siitä idealismista, joka oli sodan sielullinen käyttövoima. Varsinkin kun arvostelullani ei ollut väriä, pidin minä sitä oikeutettuna.”

Professori, Väinö Linna-asiantuntija oli helmikuun alussa 2000 kuitenkin järkähtämättömästi toista mieltä.

”Ja kun tässä kirjailija kuitenkin on hyväksynyt lopputuloksen, niin minä en sanoisi, että se on sensuroitu teos”, professori Varpio totesi.

Helsingin Sanomat happamana

Valtakunnan ykköslehti kommentoi ohjelman jälkeisenä viikonloppuna MOT:in tietoja. Alan ykköstykki, toimittaja Jukka Petäjä laittaa jutussaan sanan sensurointi lainausmerkkeihin. Petäjä viittaa Ilta-Sanomiin, joka oli pari päivää aiemmin tarttunut MOT:in ”syöttiin”. Hän selostaa laajasti, kuinka ”sensurointi”-keskustelua on ollut aikaisemminkin ja kuinka Linna vanhoilla päivillään oli muuttanut käsitystään: kirjaa oli vain parantanut tehty ”muokkaustyö”.

Artikkelin lopussa oli silti piilossa varsinainen uutinen. Sen mukaan ”tulevaisuudessa itse kukin voi kenties vertailla Linnan käsikirjoitusta ja Tuntemattoman sotilaan painettua laitosta. WSOY neuvottelee Linnan perikunnan kanssa siitä, voiko Tuntemattomasta sotilaasta julkaista alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisen laitoksen”.

Kutsu Raatihuoneelle Sotaromaanin julkistamiseen

Saman vuoden syyskuussa posti toi kutsukirjeen WSOY:ltä: juuri ilmestyneen Väinö Linnan Sotaromaanin kunniaksi Tampereen Raatihuoneella järjestetään vastaanotto.

Puolessa vuodessa käsitykset alkuperäiskäsikirjoituksen julkaisemisen tarpeellisuudesta olivat muuttuneet päinvastaisiksi. Sotaromaanin esipuheessa professori Yrjö Varpio kiittelee kustantajan viisautta, kun Linnan alkuperäiset ajatukset ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Tosin hän arvioi, että nyt julkaistu ”alku-Tuntematon” on enemmänkin tutkijoiden ja mentaalihistorioitsijoiden kirja – ei niinkään tavallisten kirjallisuusharrastajien lukemisto.

Tampereen Raatihuoneelle en ehtinyt, seurasin tilaisuudesta Helsingin Sanomien uutisointia. Nyt lehti esittelee Sotaromaanin neutraalisti, mutta nostaa kirjailija Veijo Meren asiantuntijan asemaan. Eikä Meri ole muuttanut käsityksiään helmikuulta.

Mitä tapahtui alkuperäiskäsikirjoitukselle, jota professori Varpio oli säilyttänyt kotonaan? Olin kysellyt sitä jo tammikuussa Linnan pojalta, joka ei silloin osannut kysymykseen vastata. Kun helmikuinen MOT paljasti asian, Linnan poika sai käsikirjoituksen oikeutetusti itselleen.

Joulumarkkinoilla Linnan Sotaromaani komeili kaikkien kirjakauppojen ja myyntilistojen ykkösenä. Muutkin kuin kirjallisuustutkijat olivat sen löytäneet.

Kirjoittaja työskenteli Ylen MOT-toimituksen esimiehenä ja toimittajana 1996-2002.