Spede Pasanen oli kaikkien Duudsonien isä

Jaa artikkeli
Spede kiinnostui jo varhain keksinnöistä – ja niiden esittelemisestä. © virpi torrin kotialbumi
Mäkilingon keksijä Spede Pasanen oli väsymätön vauhtikone ja vouhotusten moniosaaja.

Ehkä kaikki alkoi pojan saamasta sähköiskusta.

Sähköön, maailman valloittajaan, tutustuin kerran ”kouraantuntuvasti”, kun asetin koskettimen seinään. Sain nimittäin niin lujan sähköiskun, että maailma musteni silmissäni. Kun valitin tästä jälkeenpäin isälleni, vastasi hän: ”Sitä se on, kun ei tunne sähköä ja nykii paljaita johdonpäitä.” Nuo sanat ”ei tunne sähköä” jäivät kangertelemaan mieleeni kuin lehmälle kesä.”

Näin kirjoitti nuori Pertti Pasanen kouluaineessaan.

Tarina käy ilmi vastajulkaistusta  Spede, nimittäin -elämänkerrasta (Docendo). Tarina paljastaa myös jotain oleellista Spede Pasasesta: hän oli utelias ja kilpailuhenkinen luonne, joka vihasi häviämistä. Sähköisku oli haaste, jonka nuorukainen otti vastaan. Hän teki ensin oman lennättimen, sitten kuulokkeet rautanaulasta, kuparijohdosta, magneetista ja vanhasta voidepurkista.

”Olen laittanut mm. sähköpattereita, huonepuhelimen, kidekoneen, sähkökolvin, sähkömoottoreita, releitä, muuntajia, induktoreita ja kymmeniä muita erilaisia vehkeitä. Nämä harrastukseni ovat minulle melkein kuin leipää. Koulutöiden lomassa ja lupapäivinä luen joko sähkökirjallisuutta, käärin muuntajia, pelaan jääpalloa tai olen vartioni kanssa retkellä”, innokas keksijänalku kirjoitti.

Uteliaisuus ei rajoittunut vain sähköön. Spede perusti kotinsa pesuhuoneeseen laboratorion. Siellä hän sai päähänsä keksiä ruudin uudelleen. Siitä kokeesta selvittiin sairaalareissulla ja rakoille palaneilla käsillä.

Hurja venereissu

Spedelle oli tapana testailla erilaisia vesivempaimia Riitta Väisäsen mökkirannassa. Tässä testataan ultrakevyttä vesitasoa.

Spedelle käytäntö oli aina tärkeämpää kuin teorian pänttääminen. Hän janosi vauhtia, ja oli jo nuorena kiinnostunut kaikenlaisista härveleistä. Ensimmäiset venekeksinnöt syntyivät perheen kesähuvilalla Kuopion Sorsasalossa, missä Pertti asensi kumiveneeseen moottorin ja niittasi menopelin pohjaan peltilevyn.

Matka tyssäsi, kun pelti irtosi ja kääntyi alaspäin.

”Stopista huolimatta me veneen matkustajat jatkoimme matkaamme ja ehdin huomata, kuinka kaverini kiisi ohitseni edelleen istuma-asennossa”, Spede muisteli myöhemmin.

Keksimisen nälkä leimasi Speden koko elämää. Syyskuussa 2001 kuollut Pasanen jätti jälkeensä merkittävän määrän elokuvia ja tv-viihdettä. Mutta niiden ohessa syntyi 49 patenttihakemusta, joista kymmenen meni läpi.

Tuomas Marjamäen kirjoittama perinpohjainen Spede, nimittäin -elämänkerta valottaa tarinoita keksintöjen takaa.

Suurin osa keksinnöistä syntyi Raimo Kaukisen pajalla Nastolassa. Miehet tutustuivat vuonna 1983. Vähitellen yhteistyö syveni ystävyydeksi. Kaukisen mielestä Speden tuotteliaisuus perustui sinnikkyyteen ja hyvän ideointikykyyn.

”Paljon me tehtiin sellaisia, mitkä hylättiin. Mutta hänellä oli aina uusi idea. Ja hänellä oli aina kauhea palo testata sen toimivuus”, Kaukinen kertoo Seuralle.

Periksi ei anneta

Spede kehitteli surffilaudasta vähän herraskaisemman version, jossa lahkeet eivät kastu. Tässä maestron tyylinäyte näyttelijä Maarit Halmeen kanssa. © Antti Puskala/om-arkisto

Spede kiinnostui ultrakevyistä lentokoneista 80-luvun alussa. Hän osallistui ensimmäiselle alan harrastajille järjestetylle lentokurssille ja alkoi pian miettiä koneen uusia käyttömahdollisuuksia.

”Pertti halusi tehdä siitä vesitason”, Raimo Kaukinen sanoo.

Ponttoonit tehtiin Kaukisen pajalla.

Kaukinen itse järjesti koelennolle rauhallisen paikan Erstan kartanon rannasta. Hän vannotti kartanon isäntää, että testitilaisuus haluttiin tehdä rauhassa. Isäntä ei kuitenkaan malttanut olla kertomatta pojilleen.

”Jumantsuikka kun siellä oli lopulta väkeä katsomassa. Osa tuli veneellä.”

Jännitettävää riitti kaikille osapuolille, sillä konetta ei ollut ennen testattu.

Spede saapui paikalle Riitta Väisäsen kanssa ja meni uudenkarhean koneen kyytiin. Kaikki meni hyvin.

Myöhemmin Spede sai kuulla, että samanlainen vesitaso oli kaatunut tuhoisin seurauksin. Lentäjä oli sotkeutunut vaijereihin ja hukkunut.

”Se loppui siihen. Pertti sanoi, että näitä ei enää tehdä”, Kaukinen muistelee.

Keksijöiden kiinnostus suuntautui nyt veneisiin. He valmistivat tuulipotkuriveneen, joka kulki myös vastatuuleen. Mutta edes onnistuminen ei aina taannut keksinnölle hyvää tulevaisuutta. Spede-elämänkerran mukaan kuusimetrisen tuulipotkuriveneen osaksi koitui lopulta tulla räjäytetyksi Uuno Turhapuron huikeat poikamiesvuodet maaseudulla -elokuvassa.

Spedelinko Sotshissa

Yksi Pasasen saamista patenteista koski tuulivoimalla liikkuvaa venettä. Sen tuulipotkuri toimi pyöriessään purjeena ja vesipotkurin voimanlähteenä.

Speden kuuluisin keksintö on mäkihyppääjille tehty spedelinko. Sen hän esitteli yleisölle jo vuonna 1975.

Laite mahdollisti 120 kilometrin vauhdin tunnissa ilman hyppytornia. Linkoja rakennettiin monille suomalaisille paikkakunnille. Esimerkiksi nuori Matti Nykänen harjoitteli hyppytekniikkaa spedelingon avulla.

”Kun Matti alkoi menestyä, Pertti sanoi, että se kiellettiin häneltä vaarallisena”, Raimo Kaukinen muistelee.

Spede antoi keksijäkollegalleen vapaat kädet parannella lingon ominaisuuksia. Kaukinen päätti odottaa, että Spede lähti Espanjaan pelaamaan golfia. Spede ei voinut itselleen mitään, hänen oli aina pakko vaikuttaa projektin lopputulokseen.

Toisen polven linko oli virtaviivaisempi kuin edeltäjänsä, ja se sai lopulta Speden siunauksen.

Viimeinen spedelinko oli mukana Sotshin olympialaisten kesäkiertueella 2013.

”Siellä oli paineilmakupoli, jossa esiteltiin talvilajeja. Linko oli lumilautailijoiden käytössä.”

Kaukisen mukaan uusia linkoja ei ole tulossa.

”Turvallisuuslainsäädäntö on kiristynyt. Valmistaja on nykyään kaikesta vastuussa.”

Pakko keksiä

Moni Speden keksintö syntyi Raimo Kaukisen pajalla Nastolassa. © Raimo Kaukisen kotialbumi

Spedelle keksiminen ei koskaan ollut bisnes, vaan intohimo.

”Kerran hän kysyi, tuleeko mulle huono olo, kun jotain asiaa ei saada ratkaistua. Hän sanoi, että niin hänellekin. Vasta, kun se asia saadaan päätökseen, tulee tosi hyvä fiilis. Se on vähän kuin ristisanatehtävä”, Raimo Kaukinen sanoo.

Kun jokin asia vaivasi Spedeä, hän selvitti sen pohjamutia myöten.

”Kerran hän sai idean venesuksesta. Sanoin, ettei toteutustapa toimi. Suksi muljahtaa väärinpäin.”

Spede piti kuitenkin päänsä. Suksi tehtiin ja keksijä lähti itse testaamaan sitä veneellä. Hän ei päässyt kauaksi rannasta, kun suksi muljahti veneen alle ja katkesi. Veneeseen tulvi vettä.

”Myöhemmin kun nostettiin venettä traileriin, Pertti sanoi, että siinähän kävi just niin kuin mä olin sanonut. Mutta oli se silti hyvä, että kokeiltiin. Nyt tiedetään aivan varmasti.”

Vuosien aikana kaksikko Kaukinen–Pasanen suunnitteli yhdessä monia keksintöjä. Moni ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Sellainen oli esimerkiksi tupakoitsijoille tarkoitettu härveli, jonka avulla lentokoneessa voisi tupakoida muita häiritsemättä.

Raimo Kaukinen on edelleen Spede-Idea Oy:n toimitusjohtaja. Yritys myy pääasiassa Kaukisen kehittämiä tuotteita teollisuuden tarpeisiin.

Hauskojen tarinoiden lisäksi Speden keksijänurasta jäi jälkipolville vain yksi tuote: roskapussin pidike.

Sitä saa vieläkin kaupasta.

Seura oli mukana lennolla, kun Spede osallistui Suomen ensimmäiselle ultrakoneiden lentokurssille vuonna 1983.

Lue myös:

Kun Spede tuli baariin, sivullisten oli syytä pysyä kaukana – muuten saattoi käydä huonosti

X