Törkeästi rikottu liikennesääntö – Suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa ohittaa – Tämä vinkki voi pelastaa jalankulkijan hengen
Laki ei puhuttele ihmisiä, joiden kaasujalka on herkässä. Onko vika laissa vai ihmisissä?
Yksi Helsingin hengenvaarallisista suojateistä sijaitsee korkealla mäellä Käpylän Panuntiellä.
Asta Vuori ei ole vieläkään unohtanut, mitä hänen autokoulun opettajansa sanoi.
”Hän kertoi varoittavana esimerkkinä, kuinka pysähtyi aikoinaan suojatien eteen päästääkseen ihmisen suojatien yli. Viereiseltä kaistalta ajoi auto, joka ei pysähtynyt. Se ajoi ihmisen päälle.”
Lain mukaan autoilijoiden pitäisi tarvittaessa pysäyttää auto ennen suojatietä. Jos taas ohitettava ajoneuvo on pysähtynyt suojatien eteen tai peittänyt näkyvyyden suojatielle, ei sitä saa ohittaa pysähtymättä. Asta Vuoren autokoulun opettaja antoi ymmärtää, ettei hänellä ollut enää uskoa siihen, että ihmiset noudattaisivat lakipykälää.
”Hän sanoi, että jos kaistoja on useampia, ei hän halua pysähtyä enää suojatien eteen – ellei ole ihan pakko.”
Autokoulun opettajan sanoista on nyt 30 vuotta, mutta Vuori kertoo miettivänsä niitä lähes päivittäin. Hän sanoo joutuneensa toteamaan, että tavallaan autokoulun opettajalla oli pointtinsa.
”Jos näen, että ihminen odottaa ylipääsyä, pysähdyn kyllä, mutta tuijotan myös kauhuissani sivupeileihin, että pasauttaako sieltä joku kävelijää päin. Toivon, että jalankulkijat olisivat varovaisia. Se, että minä pysähdyn, ei välttämättä tarkoita sitä, että myös viereiseltä kaistalta tuleva auto pysähtyy.”
Oppi kaataa ojaan?
Nyt, kun koulut ovat taas alkaneet ja liikenteessä on pieniä lapsia, Asta Vuorta huolettaa entistä enemmän.
”Mikseivät ihmiset opi, että suojatietä ennen pitää pysähtyä?” hän ihmettelee.
Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen ei osaa vastata Asta Vuoren kysymykseen.
”Suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa ohittaa. Kaikki, joilla on ajokortti, tuntevat säännön, mutta jostakin syystä sitä rikotaan.”
Tarvainen lisää, ettei hän voi liiaksi korostaa aiheen tärkeyttä ja muistuttaa, ettei sen ajankohtaisuus rajoitu vain koulujen alkuun.
”Homman nimi ei ole se, että kaikki heiluvat heijastinliivit päällä parin päivän ajan. Eivät lapset opi parissa kuukaudessa, miten liikenteessä täytyy käyttäytyä. Heillä on muutenkin hirveästi muistettavaa. Heidän täytyy muistaa, onko reppu selässä, ovatko avaimet mukana ja vaikka mitä.”
Tarkoituksella kuskit tuskin kiusaa jalankulkijoille tekevät, uskoo Tarvainen.
”Ihmiset osaavat perustella huonon käytöksen silloin, kun se on lähtöisin heistä itsestään. Huonotkin selitykset kelpaavat, kun on itse tehnyt inhimillisen virheen.”
Autokoululiiton erityisasiantuntija Rami Lamminen on hänkin kuullut selityksiä – ja kyllästynyt niihin. Lamminen on työskennellyt Autokoululiittoa ennen pelastuslaitoksella hoito- ja lääkäriyksikössä.
”Ihmiset itkevät, että aurinko häikäisi eivätkä he nähneet jotain tai ehtineet ajatella. Se on myöhäistä silloin, kun onnettomuus on jo sattunut.”
Takapenkilläkin on silmät
Autokoululiiton ”toiminnan tavoitteena on luoda jäsenyrityksille parhaat mahdolliset edellytykset vastuullisten kuljettajien kouluttamiseksi”.
Rami Lamminen sanoo, että suomalaisessa kulttuurissa ei juuri arvosteta suojatiellä liikkuvia ja peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta: takapenkillä istuvat lapset tekevät jatkuvasti havaintoja siitä, miten kuskit käyttäytyvät. Lammisen mukaan asenteet kumpuavat sieltä saakka.
”Toki autokoulutkin kantavat vastuunsa ja autokoulutusta kehitetään, mutta ihmiset ovat siellä vain lyhyen aikaa. Liikenneturvallisuustyötä täytyisi tehdä tarhasta lähtien, jotta se saataisiin juurtumaan meihin”, hän vaatii ja lisää, että liikenneonnettomuustilastoissa esiintyvät erityisesti nuoret miehet.
”Heihin vaikuttaminen on haasteellista.”
Pitkäjänteinen työ kantaa kuitenkin hedelmää vasta vuosien myötä. Siksi Autokoululiitto on tehnyt vuoden vaihteesta saakka yhteistyötä Suomen Punaisen Ristin kanssa. Sen myötä liikenneopettajilla on ollut mahdollisuus opetella ensiapua, minkä jälkeen he voivat näyttää oppilailleen, mitä kaikkea liikenteessä voi sattua.
”Tekisikö se heistä varovaisempia?” Lamminen pohtii.
Hätä ei lue lakia
Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen suosittelee jokaista tekemään osansa, jotta kadun ylittäminen olisi kaikille turvallista.
”Kun itse ajan autoa, hidastan vauhtia jo selvästi ennen suojatietä. Sillä tavalla viestitän muille autoilijoille, että minulla on aikomus pysähtyä. Samalla jätän jalankulkijalle mahdollisuuden nähdä, että tulossa on mahdollisesti muita autoja.”
Silloin pitäisi kanssa-autoilijoiden ymmärtää, että kyseessä on tarkka paikka, Nieminen sanoo ja muistuttaa, että liikenteessä on ihmisiä laidasta laitaan.
”Se on yhteispeliä, joka perustuu ihmisten havainnointiin. Joskus tapahtuu tahattomia virhearviointeja.”
Onko silti liian kyynistä sanoa pikkulapselle, että autot kyllä pysähtyvät, kun menet suojatielle – paitsi että jotkut autot eivät pysähdy? Ei, Pasi Nieminen vastaa. Siksi hän ei luota pelkästään lakipykäliin.
”Olen neuvonut omille lapsilleni, että heidän pitää varmistaa, että autoilija ymmärtää lapsen menevän tien yli. Katson itsekin aina, aikooko autoilija pysähtyä. Jos se ei ole pysähtymässä, en kävele eteen.”
Nieminen sanoo, että kyse on loppupeleissä asenteista ja siitä, miten suhtaudumme elämässä toisiin ihmisiin.
”Yhteispeli vaatii aina sitä, että asenteet olisivat kohdallaan, mutta samat törpöt, jotka törppöilevät liikenteessä, törppöilevät elämässä yleensäkin. Näin se vaan menee.”
Jaa juttu Facebookissa
Jaa juttu Twitterissä
Tilaa Seura
