Suomussalmelainen Lasse Tasala on voittanut MM-kultaa marjastuksessa jo yhdeksän kertaa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Lasse Tasala
Viime vuosina Tasala on kerännyt marjoja lähinnä itselleen. Niitä pitäisi olla enemmän, jotta niitä voisi poimia myytäväksi. © MISKA PUUMALA
Helsinkiläiselle nuorelle miehelle marjanpoiminta ei ihan kuulu arkipäivään. Kahdeksankertainen marjastuksen maailmanmestari Lasse Tasala on juuri oikea ihminen opettamaan perinteistä suomalaista harrastusta. Oppiko kaupunkilaisnuori Olli lajin salat?

Saavumme Suomussalmelle yhdessä kuvaajan kanssa. Olen kulkenut pitkän tien Helsingistä Kainuuseen opettelemaan marjanpoiminnan saloja. Paikallisen ruokakaupan pihassa odottaa täkäläinen marjastajaguru Lasse Tasala. Moni tunnistaa hänet ja tulee kyselemään, josko olisi marjoja myytävänä. Tasala joutuu harmikseen kertomaan, ettei ole.

”En ole pystynyt keräämään vielä itsellenikään. Hyvin vähän on marjoja”, hän sanoo.

Helle on johtanut sadon heikkenemiseen ympäri Suomea. Uskon, että Tasalan kaltaisen oppaan avulla marjoja kuitenkin löytyy. Hänellä innostus marjastukseen syntyi jo alakouluikäisenä.

Perheen kaikki 12 lasta olivat mukana marjojen keräämisessä.

”Muistan, kun sain ensimmäinen poimurini kymmenen vuotiaana. Se oli kymmenen senttimetrin levyinen ja pellistä tehty. Kyllä minä sitä pitkään käytin.”

Käymme ostamassa kaupasta makkaroita. Tasalalla on mukanaan termaripullossa kahvia sekä puita tulentekoon. Tarkoituksena on laittaa nuotio pystyyn myöhemmin. Hän kertoo, että hyvään marjastusreissuun kuuluvat omat eväät.

Ajankohta ei ole paras mahdollinen, koska marjat ovat vielä kovin raakoja. Tasalalla on kuitenkin mielessä paikka, josta niitä voisi mahdollisesti löytyä. On aika lähteä autoilla kohti Kainuun sankkaa metsikköä.

”Kun mietin etukäteen marjapaikkoja, en meinannut löytää kypsiä marjoja mistään. Jouduin käyttämään viimeisen oljenkorteni. Suomussalmella on ollut tänä kesänä heikko marjasato”, hän harmittelee.

Lasse Tasala ja Olli Vainio

”1980-luvulla oli yksi hyvä puolukkasyksy, jolloin satuin olemaan lomalla. Kuljin puolukassa kuukauden päivät. Joka päivä oli tavoite, etten lähde pois ennen kuin sata kiloa on poimittu. Pääsin tavoitteeseeni.” © MISKA PUUMALA

Automme kaartaa keskelle hakkuualuetta, jossa kasvaa männikköä sekä marjoja. Paikka on ollut yksi Tasalan parhaista marjapaikoista jo kymmeninä vuosina.

”Sinulla ei ole katu-uskottavimmat kengät metsään”, Tasala kommentoi mustia tennareitani.

”En osannut varautua tarpeeksi hyvin”, vastaan.

Pieni, kaunis Olkilampi näkyy vain lyhyen matkan päässä. Aurinkoisella hakkuualueella on puolukoita, osa kypsiä, osa vielä raakileita.

Tasala näyttää mallia. Hän ottaa poimurin käteen ja alkaa kerätä puolukoita nopeaan tahtiin varvikkojen keskellä.

Otan poimurin oikeaan käteen ja sangon vasempaan. Nyt on aika kerätä marjoja, superfoodia, omin voimin. Puolukoiden kauhominen ei tunnu hitaassa tahdissa erityisen haastavalta. Marjoja ei kuitenkaan rapise sankoon samoja määriä kuin Tasalalla.

”Pitkiä vetoja”, hän neuvoo.

Täytyy myöntää, että olen hetkittäin hölmistynyt siitä, mitä oikein olen tekemässä. Kaupan pakasteallas ja kauppatorin marjat ovat toimineet kaupunkilaisnuorelle paremmin kuin kyykkiminen metsässä paarmojen pörinän keskellä.

Lasse Tasala ja Olli Vainio

Tasalan marjastusreissuilla selässä kulkee 90 litran rinkka. Marjoja kerätään 30 litran poiminta-astiaan. Astian hän on joutunut vaihtamaan muutaman kerran vuosien aikana. © MISKA PUUMALA

Karhut söivät mustikat

Entisenä kilpahiihtäjänä Lasse Tasala on huippukunnossa. Kun tunnissa pitää kerätä kymmeniä litroja marjoja, pitää olla vauhdissa koko ajan.

”Jos haluaa kerätä marjoja nopeasti, täytyy juosta. Harrastus vaatii kovan kunnon.”

Tasalan autoon on pakattu marjastusvälineet. Takapenkiltä löytyvät kaikki: iso marjasanko, useampi poimuri sekä rinkka, jonne marjat kerätään. Reppu on oleellinen varuste etenkin marjastuksen maailmanmestaruuskilpailussa, jossa saalista pitää saada mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa.

Mäntyjen varjoista löytyy mehukkaita mustikoita. Mustikkakausi on parhaimmillaan Suomussalmella tähän aikaan vuodesta.

”Mustikat ovat kutistuneet tänä kesänä hyvin pieniksi. Olen kuitenkin löytänyt niitä kosteilta paikoilta jonkin verran”, Tasala kertoo.

Maistan mustikoita. Ne maistuvat vähän kitkeriltä. Olin väärässä niiden kypsyysasteesta. Kyllä nämä ovat vielä raakoja.

Mustikat ovat suomalaisten marjastajien lempimarjoja. Tasalallakin on hyvät muistot mustikanpoiminnasta. Hän poimi nuorena pikku poimurillaan parissa tunnissa kahdeksan kymmenen litran sankoa täyteen. Reissu jätti mukavan muiston.

”Olimme hyvällä mustikkapaikalla. Myös karhut olivat käyneet siellä syömässä. Tuolla reissulla auto jäi kiinni mutaan. Autoa piti tunkata irti hyvin pitkälle aamupäivään, jotta päästiin lähtemään”, hän muistelee.

Tasalan kotona on kolme pakastinta, joihin marjasaalista kertyy syksyssä satoja litroja.

”Keitän marjoista mehua ja teen hilloa.”

Yleensä Tasalalla riittää marjoja koko vuodeksi. Tämän syksyn heikko sato voi kuitenkin vaikuttaa tulevan talven marjaherkkujen määrään.

Vilppiä MM-kisoissa

Tasala on voittanut marjastuksen MM-kultaa kahdeksana vuonna.

Kilpailut järjestetään vuosittain Suomussalmella. Kilpailijat marjastavat kahdessa eri luokassa, jotka ovat käsin- ja poimuripoimintaa. Kisan voittaa se, joka on tunnin aikana kerännyt eniten marjoja.

Tasala tiesi mahdollisuutensa menestyä kilpailuissa ennen kuin oli osallistunut niihin ensimmäistäkään kertaa. Arviot osoittautuivat oikeiksi. Parhaimpana vuonna hän keräsi puolukoita tunnissa 70 litraa eli noin 35 kiloa.

Viimeiseen kahteen vuoteen marjastusguru ei ole osallistunut kilpailuihin. Syy tähän on se, että viimeinen kerta kisoissa kolme vuotta sitten jätti ikävän muiston, joka kaivelee edelleen.

”Ulkomaalaiset kilpailijat pelasivat vilppiä. Kisoissa jokainen kilpailija kerää marjoja omaan sankoonsa, mutta näin kaksi ulkomaalaista kaveria, jotka keräsivät marjoja yhteen sankoon.”

Kilpailu käydään maastossa, jossa kilpailun valvojat eivät välttämättä huomaa kaikkea, mitä metsässä tapahtuu. Tasala toivoo, että seuraavan kerran, kun hän osallistuu kisaan, kilpailualueella olisi valvojia seuraamassa marjastuksen kulkua, ja näin vältettäisiin mahdolliset huijarit.

”Kun metsille mennään, kilpailijoiden pitäisi olla äärimmäisen rehellisiä. Näin ei kuitenkaan aina ole.”

Marjastuksen MM-kilpailut ovat iso tapahtuma. Osallistujia tulee nykyään suomalaisten lisäksi muun muassa Venäjältä, Ukrainasta ja Thaimaasta. Kilpailijat kuljetetaan linja-autoilla maastoon.

Poimijat eivät tiedä ennakkoon, minne heidät viedään. Kilpailijoille tuntematon alue on merkattu, ja se on kooltaan puolesta kilometristä kilometriin. Alueen reunoilla on vahdit. Lähtölaukauksen jälkeen kilpailijat ryntäävät alueelle poimimaan.

Olemme saapuneet viimeiseen pisteeseemme Varisjärven rannalle. Vaikka marjasaaliini ei ole täyttänyt kuin sangon pohjan, Tasala sytyttää sovitusti nuotion tulentekopaikalle makkaranpaistoa varten.

”Onko toimittaja paistanut makkaraa ennen”, hän kysyy.

”Vaikka marjastus ei ole tuttua, olen minä sentään makkaroita paistanut”, kerron, ja saan mukavasta päivästä hymyn huulille.

Lasse Tasala

Lasse Tasala on asunut Suomussalmella vuodesta 1976 lähtien. ”Suomussalmella ei ole aluetta, johon en olisi astunut.” © MISKA PUUMALA

Muuttuneet trendit

Luonnonvarakeskus on koonnut luonnon virkistyskäytön seurantatutkimuksen pohjalta ulkoilutilastoja vuosina 2000 ja 2010. Niissä selvitettiin, kuinka moni suomalainen on marjastanut vähintään kerran vuodessa. Uusia, vuonna 2020 julkaistavia tilastoja koostetaan parhaillaan.

Tutkimuksen tiedonkeruu on useammalta vuodelta, niin että se kattaa vähintään kaksi kesäjaksoa.

Luonnonvarakeskuksen tutkijan Marjo Neuvosen mukaan harrastustapoja on paljon. Joillekin marjojen keruu on satunnaista ajanvietettä, kun taas jotkut koluavat metsää satokauden aikana todella ahkerasti.

Neuvosen mukaan marjastuksen trendit ovat muuttuneet voimakkaasti vuosikymmenen aikana. Osaa nuorista kiinnostavat luonnontuotteiden vaikutukset terveelliseen elämäntapaan. Tämä voi Neuvosen mielestä lisätä marjastusintoa.

”Monissa paikoissa on ollut pinnalla se, että marjat ovat lähiruokaa ja superfoodia. Se vetoaa osaan nuorista, ja yhtäkkiä voikin olla coolia kerätä itselleen marjoja”, hän arvioi.

Neuvosen mukaan aktiivisuudessa on runsaasti alueellisia eroja. Etelä-Suomessa asuvien nuorten halu marjastamiseen voi laskea.

”Uskon, että on kaupunkilaisnuoria, joille luontoyhteys ei ole itsestäänselvyys. Tähän vaikuttavat monet tekijät. Yleisin on se, että perhe ei käy metsässä. Tällöin paikka voi jäädä vieraaksi”, Neuvonen sanoo.

Todennäköisimmin marjametsään lähtevät ne, joilla on kesämökki sopivalla paikalla.

”Kesä ja mökkeily toimivat porttina marjastusmahdollisuuksiin. Perheet liikkuvat yhdessä luonnossa ja osa siitä ajasta voi olla yhteinen mustikkaretki.”

Ajankäyttökin vaikuttaa luonnossa liikkumiseen.
”Nykyään ihmisten elämä on monesti hektistä. Kaikilla ei ole aikaa hidastempoiseen marjastamiseen, vaan se saatetaan korvata nopealla juoksulenkillä metsässä.”

Lasse Tasala ja koira

Lyhytkarvainen saksanseisoja, kuusivuotias Haltijapuiston Jennifer on uskollinen seuralainen Tasalan matkassa marjastus- ja metsästysreissuilla. © MISKA PUUMALA

Keski-ikäisten juttu

Tutkimuksen perusteella marjastamaan menevät aktiivisimmin keski-ikäiset ja vähän vanhemmat suomalaiset. Vähintään kerran vuodessa marjastaa 65,7 prosenttia 45–64-vuotiaista. Valtaosa marjastajista on naisia.

”Jos kalastus on miesten laji, marjastus on aina ollut perinteisesti enemmän naisten harrastus”, Neuvonen sanoo.

Helle vei marjasadon

Vuosi 2018 ei ole tuonut Lasse Tasalan mukaan toivottua marjasatoa Suomussalmen metsiin. Vuosi 1996 oli viimeinen hyvä mustikkavuosi, jonka hän muistaa kotipaikkakunnaltaan.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola tietää syyt tämän kesän marjakatoon.

”Helteet ovat vaikuttaneet marjasatoihin kaikkialla Suomessa.”

Mustikka on erityisen herkkä pitkittyneelle kuumudelle ja kuivuudelle. Lämpö kypsyttää marjat, ja sade tekee ne mehukkaiksi. Sateet ovat olleet vähissä tänä kesänä.
Muutenkin tämän kesän sää on ollut viime vuoteen verrattuna päinvastainen.

”Koska vuoden 2017 kesä oli kylmä, lämpimät kasvupaikat olivat niitä, joista mustikkaa löytyi parhaiten. Tänä vuonna lämpimiltä paikoilta ei marjoja kannata etsiä. Helle on joko kutistanut ne olemattoman pieniksi, tai ne ovat pudonneet varvusta pois.”

Hehtaarikohtaiset valtakunnalliset sadot eivät muutu radikaalisti edes kymmenessä vuodessa. Mustikan peittävyys, marjatiheys ja sadot ovat tosin vähentyneet 1950-luvulta asti.

”Poiminnan kannalta luvut eivät anna parasta kuvaa. Hehtaarikohtaisten satolukujen laskeminen ei ole yksinkertainen prosessi, sillä suomalaiset metsät ovat hyvin erilaisia”, Peltola sanoo.

Uusinta tilastoa koostetaan parhaillaan. Puheet siitä, etteivät suomalaiset viitsi poimia enää marjoja eivät Peltolan mukaan pidä täysin paikkaansa.

”Jos verrataan tilastoja 2000-luvusta vuonna 2010 tehtyyn koosteeseen, marjastuksen suosio on lisääntynyt Suomessa.”

Peltola kertoo, etteivät suomalaiset poimi marjoja enää tukkutoreille kuten aikaisemmin.

”Marjoja poimitaan omiin pakastimiin tai suoramyyntiin, ja marjoja myydään torilla, sukulaisille, naapureille ja tuttaville. Se on järkevää, sillä silloin marjojen hinnat ovat edullisempia kuin tukkumyynnissä.”

X