Suru itsemurhasta koskee monia - Elämä ei enää ole samanlaista kuin ennen
Itsemurha saa läheisten elämän järkkymään usein perinpohjaisesti. Itsemurhan tehneiden muistopäivää vietetään tänään 19. marraskuuta.
Marraskuun 19. päivä on Suomessa itsemurhan tehneiden muistopäivä, jolloin sytytetään kynttilöitä itsemurhan tehneiden muistoksi.
Mitä itsemurhaan päätyvä ajattelee? Hän ei välttämättä halua kuolla mutta kokee olevansa tilanteessa, josta ei ole poispääsyä. Hän ei ajattele järkevästi esimerkiksi sitä, miten hänen tekonsa vaikuttaa läheisiin.
”Henkinen kipu on usein niin syvä”, kuvailee itsemurhan tehneiden läheisille tarkoitetun vertaistukijärjestön Surunauha ry:n toiminnanjohtaja Viivi Suihkonen.
Itsemurha vaikuttaa yleensä ratkaisevasti läheisten elämään. Tavallista on tunne kaiken romahtamisesta. Läheisen itsemurhan jälkeen elämä ei enää koskaan ole samanlaista kuin ennen.
”Monet sanovat, että elämä jakaantuu aikaan ennen läheisen itsemurhaa ja aikaan sen jälkeen”, Suihkonen kertoo.
Vaikka itsemurhan tehneellä olisi ollut mielenterveysongelmia ja vaikka hän olisi ollut hoitosuhteessa niiden takia, teko tulee läheisille usein yllätyksenä. Tekoa seuraavat loputtomat miksi-kysymykset: Miksi hän päätyi tähän ratkaisuun? Miksi en huomannut mitään? Miksi hän ei kertonut aikeistaan?
”Moni ei kerro”, Suihkonen sanoo.
Joskus itsemurhan tehneellä on matka varattuna tai muita suunnitelmia tehtynä esimerkiksi ystävän tai seurustelukumppanin kanssa. Silloin teko jää mysteeriksi lähimmille.
Tukea kuuluu saada
On tavallista, että läheisen itsemurha saa kyseenalaistamaan oman elämän mielekkyyden ja kokemaan voimakasta turvattomuuden tunnetta. Monet kokevat myös fyysisiä ja psykosomaattisia oireita, kuten kipuja, sairastelua, päänsärkyä, vatsaoireita tai pahoinvointia.
Menetyksen käsittelyyn tarvitaan ammatillista apua sekä paljon läheisten tukea. Kuntien velvollisuus on järjestää kriisitukea kaikille itsemurhan tehneiden omaisille.
”Kokemustemme mukaan tuen saanti kuitenkin vaihtelee paljon”, Suihkonen kertoo.
Surunauha ry:n tietoon on tullut monia läheisten kertomuksia, joiden mukaan tukea ei ole tarjottu lainkaan. Joskus on oletettu, että läheinen itse pyytäisi apua tarvitessaan. Joskus ihminen on kieltäytynyt avusta ymmärtämättä, millaista apua hänelle oli tarjolla. On myös sellaisia tapauksia, joissa kunta on tarjonnut kriisityöntekijän kotikäyntiä, mutta omaiset ovat odotelleet turhaan, koska kukaan ei ole koskaan tullutkaan.
”Parhaassa tilanteessa ammatillista kriisiapua kuitenkin saa. Lisäksi tarvitaan yleensä paljon muuta tukea. Moni käy esimerkiksi useamman vuoden kuntoutuspsykoterapian ja hyötyy siitä”, Suihkonen kertoo.
Itsemurha ei enää ole suuri tabu
Marraskuun 19. päivä on Suomessa itsemurhan tehneiden muistopäivä, jolloin sytytetään kynttilöitä itsemurhan tehneiden muistoksi. Päivää on vietetty 25 vuoden ajan, alun perin Mielenterveyden Keskusliiton aloitteesta.
Tarkoituksena on tuoda näkyväksi sitä, miten monia ihmisiä asia koskettaa.
”Kuka tahansa meistä voi olla se läheinen, jolle näin käy”, Suihkonen sanoo.
Hänen mukaansa on tärkeää, että itsemurhan tehneiden muistoa voidaan kunnioittaa sellaisenaan. Menneinä vuosikymmeninä itsemurha oli vaiettu aihe, tabu, johon varsinkin kirkko suhtautui tuomitsevasti.
Moni läheisensä menettänyt koki syrjintää, juoruilua ja eristämistä yhteisöstä.
”Menetyksen kokeneet ovat kertoneet, että jotkut ihmiset lakkasivat moikkaamasta ja vaihtoivat kadun puolta vastaan tullessaan. Sellainen on saanut monet tuntemaan, että minussa on jotakin vikaa, ja että olen muita huonompi ihminen, kun meille kävi näin – vaikka se ei tietenkään ole totta”, Suihkonen summaa.
Usein suru ei katoa
Läheisen itsemurhan kokenut voi hakea itselleen apua, vaikka tapahtumasta olisi kulunut pitkäkin aika. Esimerkiksi vertaistukijärjestö Surunauha ry:n toimintaan pääsee mukaan missä tahansa surun vaiheessa.
Viivi Suihkosen mukaan jokainen tietää parhaiten, millainen surun käsittelytapa itselle sopii. Surua ei kuitenkaan kannata kieltää, koska kokemusten ja tunteiden purkaminen auttaa pysymään terveenä ja työkykyisenä.
”Jos asia jää kokonaan käsittelemättä, vaikutus jaksamiseen voi myöhemmin olla suuri”, Suihkonen kertoo.
Surunauha ry:n toiminnassa apua antavat vapaaehtoiset vertaistukijat eli saman kokeneet, jotka saavat tehtäväänsä koulutuksen. Yhdistyksen tukimuotoja ovat eri puolilla Suomea säännöllisesti kokoontuvat vertaistukiryhmät, valtakunnalliset tukiviikonloput, vertaistukipuhelin sekä nettisivujen kautta toimiva verkkokeskustelu ja Lohtu-mobiilisovellus, jonka voi ladata ilmaiseksi Applen ja Googlen sovelluskaupoista. Lisäksi on mahdollisuus kahdenkeskisiin tukitapaamisiin.
”Emme ajattele, että surusta pitää selviytyä pois, vaan että suru kulkee mukana läpi elämän. Se on täysin normaalia”, Suihkonen kertoo.
”Suru muuttaa muotoaan, ja vähitellen on mahdollista tuntea taas esimerkiksi iloa.”
On hyvä kysyä suoraan
Suomessa itsemurhia tapahtuu tällä hetkellä noin 700–800 vuodessa. Määrä on miltei puolittunut 1990-luvun lukemista. Viivi Suihkosen mukaan määrän laskuun ei ole mitään yhtä selitystä.
”Varmasti on vaikuttanut se, että mielenterveydestä puhutaan entistä enemmän. Puhumattomuus vaikuttaa päinvastaisesti.”
Itsemurha-ajatuksista kannattaa kysyä läheiseltä suoraan, jos epäilee niitä olevan.
”Suoraan kysyminen ei aiheuta itsemurhaa, vaan se voi antaa mahdollisuuden selvittää tilannetta ja hakea tarvittaessa ammattiapua”, Suihkonen sanoo.
Aina läheinen ei voi mitenkään vaikuttaa itsemurhaan. Jos sinulla on kuitenkin huoli, ja epäilet läheisesi ajattelevan itsemurhaa, kysy neuvoa Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallisesta kriisipuhelimesta, numerosta 010195202.