Suomalainen salapoliisi Sven Hjerson nousee tv-tähdeksi – Agatha Christien kirjojen sivuhahmo pääsee nyt sankariksi
Maailman erikoisin suomalainen salapoliisi, Sven Hjerson, pääsee televisiosarjaksi, kun ruotsalainen tuotantoyhtiö nappasi Agatha Christien kirjojen sivuhahmon sankarikseen.
Ilmeisesti kenellekään suomalaiselle television tai elokuvan tekijälle ei ole juolahtanut mieleen hyödyntää englantilaisen Agatha Christien (1890–1976) kirjoissa mainittua “suomalaista” yksityisetsivää Sven Hjersonia, joten nokkelat ruotsalaiset pääsivät nyt omimaan hahmon.
Tuotantoyhtiö B-Reel Films ja Ruotsin TV4 alkavat joulukuussa kuvata Tukholmassa ja Ahvenanmaalla isoa televisiosarjaa Agatha Christies Hjerson, jonka sankarina salapoliisi seikkailee.
Kirja kirjassa -hahmo
Sven Hjersonin hahmo löytyi Hercule Poirot -kirjasarjasta.
Kirjoissa esiintyy Poirotin ystävä, Christietä itseään muistuttava jännityskirjailija Ariadne Oliver, joka on muka saanut kuuluisuutta Sven Hjerson -kirjoillaan.
Kirjailija Oliverin hahmo vilahti ensimmäisen kerran vuonna 1932 Agatha Christien Cosmopolitan-lehteen kirjoittamassa novellissa.
Poirotin elämään hän tuli Hjersoninsa kanssa vuonna 1936 murhamysteerissä Kortit pöydällä.
Christie on kertonut upottaneensa Oliverin hahmoon paljon omia kokemuksiaan, kuten kriitikoilta saamaansa kohtelua tai jatkuvan tuotannon paineita.
Ei siis ihme, että ”liian suositusta” Hjersonista tulee kirjoissa Oliverille samanlainen riippa kuin Poirotin hahmosta tuli aikanaan Christielle.
Lukijakunta vaati aina vain lisää Poiroteja, vaikka Christie oli jo lopen kyllästynyt kliseemäiseksi muuttuneeseen sankariinsa.
Suomalaisen salapoliisin hahmosta revitäänkin Poirot-kirjoissa usein huumoria.
Hjerson ja Oliver olivat Agatha Christielle mainioita keinoja päästellä menestyskirjailijan arjesta kertyneitä höyryjä pihalle.
Ankara kasvissyöjä
Sven Hjerson on hauskalla tavalla hyvin vastakkainen hahmo kuin Poirot. Christie teki hänestä huomattavan askeettisen.
Kortit pöydällä -kirjassa poliisitarkastaja Battle erehtyy kuvailemaan Oliverille tämän luomusta luonnehdinnalla ”teidän pitkänhuiskea lappalaisenne”.
”Suomalaiseni”, Oliver oikaisee heti.
1930-luvun briteille Hjersonin tavat saattoivat kuulostaa pohjoismaisen eksoottisilta.
Hoikka, jopa luiseva kuusikymppinen hakkaa joka aamu reiän jäähän avantopulahdusta varten, olipa kesä tai talvi.
Kasvissyöjä Hjerson kantaa aina mukana raastinta tehdäkseen välipalaksi porkkana- ja lantturaastetta.
Tuleva televisiosarja Sven Hjersonista sijoittuu nykyaikaan, joten vegetarismi ei tietenkään ole enää mikään pikantti omituisuus – kuten se on ollut 1930-luvulla.
Monen romaanin tähti
Ariadne Oliver ei ollut Poirot-kirjoissa pelkästään sivustaseuraaja, vaan hänen kirjanteossa kerryttämänsä rikosasiantuntemus oli hyödyksi belgialaissalapoliisin tutkimuksissakin.
Poirotin seikkailujen edetessä myös Hjerson-romaanien määrä kasvoi tasaisesti. Kirjoissa mainitaan Oliverin tehneen ainakin 56 rikoskirjaa.
Hjerson-kirjoiksi nimetään muun muassa Debytantin kuolema, Kissa se kuolikin, Valkoinen kakadu ja Kuolema viemäriputkessa. Nimet ovat kuin parodioita Agatha Christien omista töistä.
Oliverin kerrotaan muun muassa ideoivan tarmokkaasti alusvaatekauppaan sijoittuvaa murhaa.
Bestselleri Toisen kultakalan tapaus lienee Hjersoneista laadukkaimpia, koska se mainitaan useammissakin Poirot-kirjoissa.
Sibeliuskin mainitaan
Kirjoissa Hercule Poirot ilmaisee varsin suorasukaisesti, että hänen mielestään Ariadne Oliver teki virheen lukitessaan sankarihahmonsa suomalaiseksi, vaikka tuskin tietää maasta muuta kuin Jean Sibeliuksen.
Säveltäjämestari oli kirjojen ilmestymisaikaan Britanniassa suosionsa huipulla.
Kansallisuusvalinnasta tuleekin pysyvä riesa, sillä Oliverille tulvii Suomesta lukijakirjeitä, joissa huomautellaan salapoliisikirjojen ilmiselvistä kulttuuri-, käyttäytymis- tai faktavirheistä.
Oikeassa elämässä Agatha Christie sai Poirot-hahmonsa tavoista samanlaista palautetta belgialaisilta lukijoilta.
Kerran televisiossa
Brittiläisen ITV-televisioyhtiön uudehkossa Poirot-sarjassa (1989–2013) Ariadne Oliverin osuus loistavana sivuhenkilönä nousi.
Poirotia esittävän David Suchetin ja kokeneen amerikkalais-englantilaisen Zoë Wanamakerin keskinäinen näyttämökemia toimii hyvin.
Vuoden 2009 tuotantokaudella nähdään eräässä jaksossa vilaukselta myös Sven Hjerson, kun Poirot piipahtaa katsomassa Oliverin romaaneista sovitettua näytelmää.
Roolissa komeilee nelikymppinen, punertavapartainen brittinäyttelijä Andrew Havill.
Kuulustellessaan koleaa rouvaa ”Hjerson” lausuu näyttämöllä sanasen suomeakin:
”Punainen silli.”
Tosin Havill lausuu sen jotenkin muodossa ”punasilii”.
Kyse on tietenkin anglosaksisessa dekkarikielessä tutusta käsitteestä Red herring, joka tarkoittaa väärää johtolankaa.