Systeeminen lastensuojelu on uusi toimintamalli Suomessa - Ratkaiseeko Lontoosta haettu malli nykyiset haasteet ja ongelmat?
Suomalaiseen lastensuojeluun on haettu uutta mallia Lontoosta. Sen toivotaan auttavan sosiaalityöntekijöitä jaksamaan paremmin työssään. Lastensuojelua vaivaa se, että moni ammattilainen kuorimittuu ja vaihtaa kokonaan alaa.
Pahimmillaan suomalaisella lastensuojelun työntekijällä on saattanut olla jopa 70-80 asiakasta. Nyt määrä on 35, ja vuodesta 2024 määrä on 30.
Helsingin Latokartanossa maaliskuussa tapahtuneen perhesurman jälkeen lastensuojelun ongelmat ovat nousseet taas esille. Lastentautien erikoislääkäri ja Helsingin kaupungin entinen kouluterveydenhuollon ylilääkäri Elina Hermanson kritisoi Seuran haastattelussa Helsingin oppilashuollon byrokraattisuutta. Apua tarvitseva lapsi hukkuu byrokratian sokkeloihin, koska tieto ei kulje eri viranomaisten välillä.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on kritisoinut sitä, että kymmenen vuotta sitten tehtyjä lastensuojelun parannusehdotuksia ei ole toteutettu.
Myönteistä kehitystä on kuitenkin viime vuosien aikana tapahtunut THL:n lastensuojelun kehittämispäällikkö Laura Ylirukan mukaan.
”Vilja Eerikan kuoleman jälkeen (2012) haluttiin organisoida lastensuojelua uudestaan. Mallia lähdettiin hakemaan Hackneystä, Lontoosta, ja sitä sovellettiin Suomeen. 13 maakuntaa lähti pilotoimaan systeemisen lastensuojelun hanketta”, Laura Yliruka sanoo.
Lue myös: Kahdeksanvuotias Eerika kuoli tiara päässään
Systeeminen lastensuojelu on uutta
THL on vuodesta 2016 lähtien jalkauttanut ympäri Suomea systeemisen lastensuojelun mallia. Systeemisen lastensuojelun perusidea on saattaa eri ammattialojen ihmiset yhteen sen sijaan, että lapsen asioita hoitaisi lastensuojelun työntekijä yksinään.
Systeeminen lastensuojelu tarkoittaa sitä, että lapsen avuksi perustetaan Syty-tiimi, johon kuuluvat perheterapeutti, sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijöitä. Lisäksi voidaan kutsua lastensuojelun ohella kouluterveydenhuollon edustaja, kuraattori tai psykologi, perheenjäseniä, opettaja tai joku muu lapselle tärkeä ihminen.
Moniammatillinen tiimikokous rakennetaan lapsen tarpeiden mukaan.
Uudessa mallissa on tärkeää sekin, että tiimeihin tullaan avoimin mielin. Valmiiden vastausten sijaan tehdään kysymyksiä.
”Perhe nähdään osana laajempaa systeemiä, johon kuuluu esimerkiksi koulu. Sitten aletaan tutkia perheeseen ja kouluun liittyviä ihmissuhteita ja pohditaan, mistä on kyse. Vähän kuin alettaisiin kuoria sipulia”, Laura Yliruka kertoo.
THL:n lastensuojelun kehittämispäällikön mielestä toimintatavan muutos on iso.
”Meillä on ollut Suomessa turhan yksilökeskeinen malli. Systeemisellä lastensuojelulla pyritään luomaan tukirakenne myös sosiaalityöntekijälle, jotta tämä ei jäisi vaativan keissin kanssa yksin. Ajatuksena on, että vaativia tapauksia ei sysätä lastensuojeluun vaan tehdään yhteistyötä lastensuojelun kanssa.”
Esimerkiksi Etelä-Karjalassa systeemisen lastensuojelun malli on jo hyvin omaksuttu käytäntöön.
Työntekijät irtisanoutuvat ja vaihtavat alaa
Lastensuojelun iso ongelma on ollut se, että työntekijät irtisanoutuvat ja vaihtavat alaa. Työ on vaativaa ja raskasta.
Esimerkiksi Itä-Vantaan lastensuojelun tilanne on huolestuttava.
”Tutkimusten mukaan suomalaiset lastensuojelun työntekijät ovat hurjasti kuormittuneempia kuin muissa pohjoismaissa. Muissa pohjoismaissa työ on eri tavalla organsioitua ja rahaa on enemmän”, Laura Yliruka kertoo.
Pahimmillaan suomalaisella lastensuojelun työntekijällä on saattanut olla jopa 70–80 asiakasta. Nyt määrä on 35, ja vuodesta 2024 määrä on 30. Kaikissa kunnissa asiakasmitoitus ei kuitenkaan aina toteudu.
”Ongelmana on se, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ei ole riittävästi niin, että asiakasmitoitus voisi käytännössä toteutua. Eli työntekijöitä on liian vähän monestakin syystä johtuen. Vaikka asiakasmitoitus on oikean suuntainen, on alan pito- ja vetovoimahaasteet sekä eläköityminen ongelmana monessa kunnassa. Toivotaan, että asiakasmitoitus toisi kuitenkin positiivista kierrettä lastensuojeluun.”
”On myös tärkeää kysyä, miten lapset ja perheet tulisivat autetuksi jo ennen lastensuojelua, jolloin paine lastensuojeluun vähenisi”, Yliruka lisää.
Tarvitaan enemmän yhteisiä koulutuksia
Lastentautien erikoislääkäri ja Helsingin kaupungin entinen kouluterveydenhuollon ylilääkäri Elina Hermanson on nostanut esiin myös laissa määrätty tiukat salassapitovelvollisuudet, joiden vuoksi tieto ei kulje eri ammattikuntien esimerkiksi koulun ja lastensuojelun välillä tarpeeksi hyvin.
Lisäksi lakia tulkitaan eri tavalla eri paikkakunnissa ja eri organisaatioissa.
”Laissa ei ole mitään vikaa, mutta lain soveltamisen osaamisessa on vielä ongelmia. Vaikka koulutusta on järjestetty, sitä ei ole ollut tarpeeksi. Ja meitä koulutetaan liikaa siiloissa. Pitäisi kouluttaa yhteisissä tilaisuuksissa, jolloin huolistakin voitaisiin puhua yhdessä”, Laura Yliruka sanoo.
Hänen mielestään systeeminen lastensuojelumalli pyrkii korjaamaan juuri siiloutumisesta seuraavia ongelmia. Muutos kuitenkin kestää.
”Toivoa on. Tarvitaan vain pitkäjänteisyyttä.”