Taas mennään: onko koronan aina pakko yllättää ja määrätä jopa päätöksenteon tahtia?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Taas suljetaan yleisötiloja - pariksi viikoksi kerrallaan. © Otavamedia
Korona määrää yhä yhteiskunnan tahdin, eikä päättäjillä ole halua tai kykyä kertoa ennakolta, mitä he ovat tilanteen varalle suunnitelleet. Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtisen mielestä yksi vaihtoehto kansalaisille on alkaa parantaa omaa tilannekuvaansa, ettei päättäjien seuraava veto yllätä.

Valtioneuvoston alkusyksyllä käyttöön ottama, tavallisen elämän palaamista ja joukkoliikennettä mainostanut iskulause ”taas mennään” vanheni äkkiä ja huonosti. Viimeistään kun koronaviruksen omikron-muunnos tuli kuvioihin, huomattiin ettei konsertteihin, kuntosaleille ja uudenvuodenjuhliin sitten kovin äkkiä mennäkään.

Uudet, tiukat kokoontumis- ja aukiolorajoitukset tulivat voimaan monilla alueilla heti joulunpyhien jälkeen, ja näiden perässä tuntuu olevan mahdoton pysytellä.

Hyvin harva liikunta-, tapahtuma- tai ravintola-alan yrittäjä, saati tavallinen kansalainen osaisi pyydettäessä luetella, mitkä rajoitukset missäkin päin Suomea ovat juuri nyt voimassa.

Vielä vaikeampaa on ennakoida, mitä uusia rajoitustoimia tulee tai mitä vanhoja lopetetaan lähiaikoina.

Suomi ei tietenkään ole tässä poikkeus. Näyttää siltä, että virus yllättää maailmallakin hallitukset ja päätöksentekijät jo toista vuodenvaihdetta peräkkäin.

Kansalaiset eivät tunnu saavan mitään ennakkovaroitusta siitä, mitä viranomaiset seuraavaksi tekevät – tai millaisia plan b -vaihtoehtoja he ovat tulevaisuudelle suunnitelleet.

Korona on edelleen aloitteentekijä ja länsimaiden päätöksentekojärjestelmät joutuvat pelaamaan viruksen aikatauluilla ja viruksen säännöillä.

Taas mennään – päivä kerrallaan ja varoittamatta

Yksi syy nykytilanteeseen on se, että elämme monella sektorilla yhä enemmän päivittäisen, hyvin pinnallisen tilannejohtamisen maailmassa.

Jos päivänpolitiikkaa ja maan hallintoa johdetaan somesovellusten kautta yksi päivä ja kymmenen twiittiä kerrallaan, on suuri houkutus unohtaa tai laiminlyödä suunnitelmallisuutta.

Koska kriisi tuntuu elävän koko ajan reaaliajassa, tulee illuusio siitä ettei päättäjilläkään ole aikaa pelata tai pysähtyä pohtimaan eri vaihtoehtoja.

Samahan on näkynyt jopa suomalaisten yksityiselämässä. Koska elämää voi kuitenkin koko ajan säätää mobiililaitteella, on turha suunnitella omaa ajankäyttöään, sopia etukäteen tarkkoja kellonaikoja tapaamisille, yhteydenotoille tai jopa etätyön tekovaiheille. Ehtiihän ne sopia ja koodailla ”sit lähempänä” tai ”sitku asiat muuttuu”.

Mutta se ”sitku”-ajattelu mikä toimii ihmisten sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ei sovi hallituksille eikä viranomaisille.

Kriiseistä selviämisille ja kriisin jälkeisestä ajasta on luotava omat suunnitelmansa, ja kerrottava niistä, koska se on päättäjien velvollisuus.

Jos hallitukset säätävät vaikkapa uudet koronarajoituksensa ilman ennakkovaroitusta, ovat kansalaiset, yritykset, organisaatiot ja vapaaehtoiset toimijat äkkiä pulassa.

Ikävä kyllä, kaikki tämä koronapandemian eri vaiheissa nähty päätöksenteon tempoilu toistui taas syksyllä ja jouluna 2021. Ikään kuin mitään ei olisi edellisestä joulusta opittu.

Rajoitukset tuntuvat tulevan aina puskista. Äkkiarvaamattomuudesta on tullut osa normaalia, uutta normaalia – vaikka sen ei tarvitsisi sitä olla.

Mutta koska emme voi hallitustemme ja virkamiesten käytökseen vaikuttaa, on kehitettävä menetelmiä jolla voimme itse ennustaa tapahtumia.

Yritykset joutuvat soveltamaan viranomaisten epämääräisiä suosituksia. © Otavamedia

Yrittäjä, ala tiedustella ja ennakoida itse

Näyttää siltä, että jokaisen yrityksen kannattaisi parantaa omaa tilannetietouttaan. Vähän samoin kun maanviljelijän on itse otettava selvää sadonkorjuu- tai kylvöviikon säätilasta, sama pätee myös muiden alojen toimijoihin.

Korona-aika pysyy yllätyksellisenä, mutta informaatioympäristön paremmalla seuraamisella yrittäjäkin voi varautua päättäjien seuraaviin siirtoihin.

Esimerkiksi kun koronaviruksesta ilmestyy maapallon toisella puolella joku herkemmin tarttuva muunnos, on päivänselvää että globaalissa Suomessa se laskeutuu tänne hyvinkin pian.

Pelkkä median ja sosiaalisen median seuraaminen ei enää riitä. On katseltava vapaana kelluvaa ja kasvavaa datamassaa, ja hankittava palveluita joiden avulla tiedon merestä saa löydettyä juuri omalle liiketoiminnalle tärkeitä pieniä signaaleja ja merkkejä.

Samalla tavallahan tulevan sään ennustamiseen on totuttu käyttämään jo muitakin kuin pelkkiä radiossa luettavia Ilmatieteen laitoksen ennusteita. On kaupallisia sovelluksia, norjalaisia sääpalveluita ja jopa rautakaupasta ostettavia omia sääasemia tarkan paikallistiedon keräämiseen.

Rahoitusalalla kurssi-, suhdanne- ja markkina-analyysien teko on jokapäiväistä kauraa.

Monilla kansainvälisillä suuryrityksillä, jopa Coca-Colalla onkin jo omat tilannekuvakeskuksensa.

Maailmalta löytyy paljon erilaisia erikoisalojen tiedonkaiveluyhteisöjä, pieniä Bellingcatteja jotka tarjoavat apua erilaisten ennakkovaroitusten ja vaaran merkkien havaitsemiseen.

On helppo arvata, että koronaviruksen kaltaiset ilmiöt eivät jää ainoiksi ”mustiksi joutseniksi” eli kaikkien elämää äkillisesti muuttaviksi tapahtumiksi.

Samanlaista on luvassa ilmaston muuttuessa ja suurvaltojen välien jännittyessä.

Myös tavis hyötyy digitaalisesta kotivarasta

Mitä poukkoilevammaksi elinympäristömme muuttuu, sitä enemmän oma tilannekuva, ennakoiva analyysi ja suunnittelun sekä toimintojen vaihtoehtojen hallinta korostuvat niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin.

Koska elämme kriisien sumussa, on nähtävä niiden taakse, teknisillä apuvälineillä tai analyysitaidoilla.

Yleistä lakia ja järjestystä sekä viranomaisten ohjeita on noudatettava, mutta jokainen meistä voi parantaa niihin sopeutumista ja ennakointia omalla digitaalisella tilannekuvalla. Se ei vaadi raketti-insinöörin taitoja.

Vapaasti rehottava ja kasvava data, jota lähes kaikki maailman ihmiset tuottavat kiihtyvällä vauhdilla, antaa kaikille algoritmeista ja informaatioympäristöstä kiinnostuneille harrastajille yhä enemmän etumatkaa hallita maailman digitaalisia liikkeitä julkista hallintoa ketterämmin.

Kyky ennakoida muutoksia ja varautua niihin on ikään kuin modernia, digitaalista kotivaraa.

Siinä missä perinteinen fyysinen kotivara on säilykkeiden ja lääkkeiden saatavuuden turvaamista eristyksissä oloa varten, digitaalinen kotivara on kyky varautua oman talouden, elämänhallinnan ja toimeentulon trendien muutoksiin.

Samalla tavalla pahan päivän tullen hyvä digitaalinen prepperi, ennakoija on askeleen edempänä muita kanssaihmisiä – pystyen myös auttamaan läheisiään.

 

 

Filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtinen on kriisinsietokykyyn perehtynyt sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa.

X