Tähän ei pystytä edes Piilaaksossa: Liikenteen tulevaisuus on robottiautojen kyydissä Muonion jäisillä älyteillä

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Kaisa Sirén/Otavamedia
Muonioon, Suomen karttakainaloon, kehitellään älyliikenteen Piilaaksoa. Etulyöntiasemaa kirittävät hanget, pakkaset – ja älykäs tie.

Päältäpäin katsottuna tie on aivan tavallisen näköinen, ehkä tavallista hiljaisempi vain.

Ja kun Lapissa ollaan tammikuussa, lunta on tietysti paljon. Muonion kirkonkylän kohdalla tietä reunustaa melkein metrinen penkka.

Tämä on valtatie 21 Torniosta Kilpisjärvelle. Tien vähäisestä liikenteestä neljäsosa on raskasta, suureksi osaksi norjalaisia ja baltialaisia kalarekkoja. Niitä on jouduttu kaivamaan ojasta harva se päivä, pahimmillaan jopa 150 talvessa.

Sekin on epätavallista, mutta paljon epätavallisempaa on se, mitä valtatiellä tapahtuu nyt. Tämä noin kymmenen kilometrin tienpätkä Muoniossa on ainutlaatuinen koko maailmassa.

Älytien molempiin päihin on pystytetty varoitusmerkit: täällä voi tulla robotti vastaan. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Kyseessä on Aurora-älytie, johon asennetun teknologian ansiosta Tunturi-Lappiin yritetään houkutella autoteollisuuden toimijoita ympäri maailmaa testaamaan robottiautojaan talvisissa olosuhteissa.

Kiinnostusta testata automatisoituja autojaan Suomessa on osoittanut esimerkiksi Hyundai, kertoo Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) johtava asiantuntija Reijo Jälkö.

Osittain automatisoiduilla autoilla on ajettu muun liikenteen seassakin jo vuosikausia, mutta lähinnä hyvissä olosuhteissa. Liikenteen automatisoitumisen edellytyksenä on, että robottiautoilla voi ajaa kelillä kuin kelillä, myös lumen ja jään peittämällä tiellä, pakkasessa, tuiskussa tai räntäsateessa.

Lumisia teitä kyllä maailmassa piisaa. Miten juuri Muoniosta tuli älyliikenteen tukikohta Suomessa – ja ehkä kohta koko maailmassa?

Ihan tylsä tie

Ensin oli valtatie, joka kaipasi kipeästi korjausta. Sitten kuvaan tuli nainen, joka halusi nostaa Tunturi-Lapin maailmankartalle.

Syyskuussa 2014 Tunturi-Lapin Kehityksen toimitusjohtaja Reija Viinanen ajoi kotoaan Kolarista Norjan Altaan tuhatta ja sataa. Tuttu norjalainen tiepomo oli vinkannut, että Altaan oli tulossa Suomen Liikenneviraston silloinen pääjohtaja Antti Vehviläinen.

Aurora-hankkeen verkostojohtaja Reija Viinanen osaa nykyään puhua älyliikenteestä jo tottuneesti. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Tule Reija esittelemään ne sinun suunnitelmasi, tiepomo kehotti.

Viinanen oli yrittänyt kehitellä projektia, jolla valtatie 21:n korjaustarvetta voisi perustella valtiovallan suuntaan. Viinasen mielestä tie on Suomen tärkeimpiä kansainvälisiä kauppaväyliä, selkäranka Torniosta Jäämerelle.

Viinasen suunnitelmat kylien yhteistoiminnasta ja sen sellaisesta olivat näpertelyä, hän tiesi sen itsekin. Viinanen kysyi Vehviläiseltä, mitä Tornionjokilaaksoa halkova valtatie sitten voisi oikein tarjota, jotta Suomen viranomaiset kiinnostuisivat siitä.

Ei juuri mitään, Vehviläinen sanoi.

Aukko laissa

Viinasen mielestä vastaus oli pöyristyttävä. Siitä alkoi kuitenkin yhteydenpito, joka lopulta poiki mieluisan puhelun Liikennevirastosta kolme vuotta sitten. Liikenneministeriön työryhmässä oli puhuttu asiasta, johon Tunturi-Lappi ja valtatie 21 voitaisiin ottaa mukaan: robottiautot ja liikenteen automatisaatio, älyliikenne.

Siitä Reija Viinanen ei tiennyt hölkäsen pölähtävää – vielä.

Vain hieman aiemmin viranomaiset olivat tehneet yllättävän havainnon: Suomen tieliikennelaista puuttuu kuljettaja-sana. Lain säätämisen aikoihin 1980-luvun alussa kuljettajan olemassaoloa pidettiin kaiketi itsestäänselvyytenä. Lakia tulkitaan nyt siten, ettei kuljettajan tarvitse olla sisällä ajoneuvossa.

Lähes kaikkialla maailmassa kuskittomien autojen ajaminen julkisella tiellä vaatii lakimuutoksen. Salliva lainsäädäntö antaa Suomelle pienen etulyöntiaseman alalla, joka tulee mullistamaan ihmisten liikkumisen seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana.

Älyä putkeen

Valtatie 21 sai 35 miljoonaa peruskorjaukseen ja älytien rakentamiseen valtion korjausvelkabudjetista keväällä 2016.

Robottiautot eivät sinänsä vaadi tieltä erityistä tekniikkaa. Tavoitteenahan on nimenomaan, että ne pystyvät kulkemaan missä tahansa ja millaisissa olosuhteissa tahansa. Älytiellä erilaista teknologiaa on kuitenkin helpompi testata.

Kymmenen kilometrin tienpätkästä Muoniossa tekevät älykkään erilaiset mittaus- ja muut laitteet, kuten radiopaikannusmajakat. Tien läheisyyteen on rakennettu asemia, jotka vahvistavat ja korjaavat paikantamiseen käytettävää signaalia. Lisäksi peruskorjauksen yhteydessä tien alle ja sivuun kaivettiin putkia, joihin esimerkiksi ajoneuvojen testaaja voi asentaa omaa tekniikkaansa.

robottiauto

Penkasta työntyvät tötteröt ovat radiopaikannusmajakoita, joita robottiauto voi käyttää paikannuksessa. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Samalla saadaan tietoa tien kunnosta ja kulumisesta. Tiestön kannalta automaattiautot voivat olla ongelma, mikäli ne ajavat aina sentilleen samaa reittiä. Muonion älytien varteen pystytetty laserskanneri mittaa ajoneuvojen etäisyyttä tien reunasta, ja lähelle tien pintaa asennettua värähtelytaajuusmittaria kokeillaan siinä tarkoituksessa, voisiko tien värähtely kertoa tien rikkoutumisesta jo ennakkoon.

Vielä tällä hetkellä älytiellä ajeleva robottiauto on kuitenkin niin pieni, ettei sen luulisi juuri asfalttia kuluttavan.

Rellusta poro

Autotallin ovi liukuu auki Muonion rajavartioasemalla. Ulos ajaa pikkuruinen, oikeastaan aika söpö ajoneuvo.

Se on suomalaisen Sensible 4 -yrityksen robottiauto Juto. Nimi on annettu testauspaikkaa ajatellen, juto tarkoittaa koulutettua ajoporoa.

Sensible 4 on Aalto-yliopistosta kolme vuotta sitten erkaantuneen GIM-huippututkimusyksikön sisaryhtiö. Sen toimitusjohtaja Harri Santamala ennusti marraskuussa Kauppalehdelle, että ensi vuosikymmenellä Sensible 4 on miljardiluokan yritys.

Sensible 4:n toimitusjohtaja Harri Santamala näyttää digitaalista karttaa, jonka Juto muodostaa ympäristöstään. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

”Tavoitetaso ei ole ainakaan laskenut, päinvastoin”, Santamala sanoo.

Juto on rakennettu sarjavalmisteiseen Renault Twizy -sähköautoon. Vain hiukan koirankoppia suurempaan kulkuneuvoon on saatu mahtumaan melkoinen määrä tekniikkaa: kaksi tietokonetta, kameroita, laserskannereita, gps-anturi, radiomajakka-anturi, neljä tutkaa ja muun muassa useampi kilometri laitteiden välistä kaapelia.

robottiauto

Häkkyrät robottiauton katolla paljastavat, ettei kyseessä ole mikä tahansa ajoneuvo. Gps- ja radiomajakka-antureiden lisäksi autossa on muun muassa 3D-laserskannerit ja neljä tutkaa. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Sensible 4 on lähtenyt kehitystyössään liikkeelle siitä, ettei autossa lähtökohtaisestikaan tarvita kuljettajaa. Autoteollisuudessa ajoneuvoja on automatisoitu yksi toiminto, kuten vaikkapa parkkeeraus, kerrallaan, jolloin kuljettajan läsnäolo on kuitenkin edelleen välttämätöntä.

Juton lisäksi Muonion älytiellä on tähän mennessä nähty VTT:n robottiauto Martti. Se teki joulukuussa Muoniossa epävirallisen maailmanennätyksenkin: täysin automaattista ajoa lumessa ja pakkasessa julkisella tiellä neljäkymmentä kilometriä tunnissa.

Pakkasta pelkäämättä

Sensible 4 kehittää robottiautotekniikkaa joukkoliikennettä ajatellen. Ehkä joskus viidentoista vuoden päästä, tai jo aiemmin, esimerkiksi bussit kulkevat kaupungeissa automatisoidusti ennalta määrättyjä reittejä pitkin.

Nyt Juto kuljettaa kuitenkin yhtä miestä, tällä kertaa Aku Kyyhkystä, joka laittaa auton liikkeelle joystickin nappulasta. Auton ratti ja polkimet on jätetty paikoilleen; niitä ei käytetä, mutta auto voidaan ottaa normaaliin ohjaukseen tarvittaessa. Juton perässä ajetaan aina saattoautolla, ja rajavartioaseman pihasta lähdettäessä Sensible 4:n teknologiajohtaja Jari Saarinen menee edeltä keskelle valtatietä pysäytysmerkin kanssa.

robottiauto

Aku Kyyhkynen sulloutuu robottiauton kyytiin. Juto on rakennettu sarjavalmisteiseen Renaultiin. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Lain mukaan Kyyhkysen ei siis tarvitsisi istua Juton sisällä testiajon aikana. Turvallisuussyistä näin kuitenkin tehdään vielä tänä talvena. Harri Santamalan mukaan miehittämätön auto nähdään Muonion älytiellä todennäköisesti ensi talvena.

”Se vaatii vielä huomattavan paljon testaamista.”

Pakkasta on viitisentoista astetta, pieni vinkka jähmettää kasvoja. Kovimmillaan Juto on ajanut 26 asteen pakkasessa.

”Sellaista keliä ei vielä ole tullut vastaan, että homma olisi pysähtynyt”, kertoo operatiivinen johtaja Tommi Rimpiläinen.

Juto vilkuttaa vasemmalle ja kääntyy ketterästi valtatielle. Sitten Kyyhkynen työntää kätensä robottiauton sivuikkunoista ulos.

robottiauto

Aku Kyyhkynen tuulettelee käsiään kesken testiajon. Toistaiseksi Juton sisällä pidetään kuljettaja turvallisuussyistä. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Hurjalta näyttää, ei siitä mihinkään pääse. Ovatkohan muoniolaiset jo tottuneet tähän?

Körötyskyytiä

Kuutisen kilometriä kirkonkylältä etelään tienvarressa seisoo vaaran merkki ja kyltti: robottiautoja liikenteessä. Sitä seuraavassa valotaulussa sama asia lukee kissankokoisin kirjaimin.

Älytie ja robottiautojen testausalue alkaa tästä. Tienvarressa on taloja harvakseltaan, jotkut autioituneita, toisista asukkaat lienevät päiväsaikaan töissä.

Yhdestä talosta sentään näkyy elonmerkkejä. Sairauseläkkeellä oleva Sami Mikkonen laittaa ruokaa keittiössään ja myöntää, että robottiautot ihmetyttävät. Vaimonsa kanssa Mikkonen kävi viime vuonna paikallisille järjestetyssä tiedotustilaisuudessakin kuuntelemassa, mitä se älyliikenne oikein on.

Älytien varressa asuva Sami Mikkonen on nähnyt robottiauton liikenteessä jo monta kertaa. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

”Vähän omituiselta se tuntuu, mutta ei kai siinä mitään, jos tekniikka vain toimii.”

Lähtökohtaisesti Mikkonen suhtautuu robottiautoihin suopeasti, kuten suurin osa suomalaisista. Trafi julkaisi vuoden alussa tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisista yli 60 prosentin kanta robottiautoihin on myönteinen. Toisaalta kielteisesti suhtautuviakin on neljäsosa, hyvin kielteisesti seitsemän prosenttia.

Tutkimustietoa robottiauton ja ihmisen suhteesta on tarjolla vielä vähän. Toimittaja ja konsultti Raimo Tengvall keräsi vielä keskeneräiseen sosiologian pro gradu -työhönsä ihmisten kokemuksia tilanteista, joissa he ovat kohdanneet robottibussin Tampereella ja Espoossa. Haastatteluista kävi ilmi muun muassa, että esimerkiksi robottiauton nopeudenmuutokset voivat olla ihmisen näkökulmasta epäloogisia.

Robottiautoilla ajetaan vielä muuta liikennettä hitaammin. Esimerkiksi Juto köröttelee Muoniossa kolmeakymppiä.

”Tässä mennään turvallisuus edellä, me pelataan mahdollisimman varman päälle”, Tommi Rimpiläinen sanoo.

Kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa yksi osasyy löytyy lähes aina ratin takaa, ihmisen inhimillisestä virheestä. Vaikka robottiautot saattavat nyt herättää epäilyksiä, tulevaisuudessa ihmisen kuljettamaa autoa saatetaan pitää turvattomampana vaihtoehtona.

Älyliikenteen mekka

Reija Viinanen istuu Olos-hotellin kabinetissa. Hän on niin iloinen, että häntä itkettää.

Oloksella on juuri päättynyt Aurora Summit, Liikenneviraston ja yhteistyökumppaneiden rahoittama kansainvälinen huippukokous, joka toi Muonioon 250 älyliikenteen asiantuntijaa, tiejohtajaa ja autoteollisuuden edustajaa 22 maasta. Kaukaisimmat vieraat tulivat Etelä-Koreasta ja Yhdysvalloista.

Summitin avajaisissa esiintyi Lordi, jonka jälkeen Oloksen auditorion lavalle ajoi robottiauto Juto. Kokousvieraat saivat myös seurata robottiauton ajoa älytiellä videokuvan välityksellä.

Saattoauton sisällä voi seurata robottiauton antureita. Pienessä ruudussa lämpökameran kuvaa, jossa ihminen erottuu pakkaskelillä selvästi. ©KAISA SIRÉN/OTAVAMEDIA

Viinanen työskentelee nyt Liikenneviraston palveluksessa Aurora-hankkeen verkostojohtajana. Älytiellä on 80 kumppania, muun muassa Euroopan avaruusjärjestö ESA.

”Olen saanut myönteistä palautetta sille, että ruvettaisiin tekemään eurooppalaista testialueverkostoa, jossa me halutaan tietenkin olla johtaja. Mun perimmäinen tavoite on tehdä Tunturi-Lapista älyliikenteen Piilaakso”, Viinanen sanoo.

VTT:n robottiautoprojektin päällikön Matti Kutilan mielestä Muonion älytien suurin potentiaali ei lopulta olekaan siinä, että siellä voi testata robottiautoa talviolosuhteissa julkisella tiellä, vaan siinä yhteistyössä, joka älytien ympärille voisi syntyä.

”Synergia on se isoin etu, joka tästä saadaan. Kun on useampia toimijoita, saadaan vertailukelpoista tietoa.”

Mitä enemmän Muonioon siis saataisiin testaajia, sen parempi sekä Suomelle että koko alalle. Ainakaan sitä ei ole tehty liian vaikeaksi.

”Tänne pääsee tulemalla. Meillä on Twitterissä hästäk justcallreija”, Reija Viinanen naurahtaa.

Täytyy siihen toki hakea Trafilta muutaman satasen maksava lupa. Mutta lupaa ei itse asiassa Reijo Jälkön mukaan tarvita robottiauton ajamiseen julkisella tiellä, vaan siksi, että robottiautot sisältävät tekniikkaa, jota ei ole tyyppihyväksytty.

Jossain vaiheessa Muoniossakin tullaan testaamaan erilaisia raskaan liikenteen automatisointiin liittyviä tekniikoita.

Mutta siihen, että pohjoisen valtatietä kulkisi norjalainen kalarekka ilman kuljettajaa, menee vielä pitkä aika.

Lue lisää:

Autojen paikannus olisi vientivaltti Suomelle – Pääministeri Sipilän kaverit odottavat bisnestä

X