Tähän on tultu: Robotti pussaa ja viihdyttää vanhuksia

Ei ole sattumaa, että robotilla on naisen nimi, Lady Lydia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lady Lydian flamencotanssi häkellytti. Vasta tuttu laulu Kultainen nuoruus sai katsojat innolla mukaan.

Ei ole sattumaa, että robotilla on naisen nimi, Lady Lydia.
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Aune Lehtistä, 90, jännittää. Pöydän alla kyyristellyt robotti on noussut seisomaan ja talsii suoraan häntä kohti.

”Jestas sentään, on se aika luonnikas tekosissaan”, Aune Lehtinen sanoo.

Robotti pysähtyy.

”Hyvää päivää. Oli mukava tulla tapaamaan teitä. Minun nimeni on Lydia”, se esittäytyy.

Aune Lehtiseltä kirpoaa naurun hyrähdys. Vieressä istuvat Aarne Hakala, 77, ja Aulis Jalava, 76, katsahtavat toisiinsa.

”On ne hienoja vehkeitä”, miehet tuumaavat.

Lady Lydia on humanoidirobotti, jolle terveyden ja sosiaalihuollon palveluja tuottava Attendo suunnittelee uraa ylläpitämissään hoivakodeissa. Lokakuun ajan robottia kierrätettiin ympäri Suomea keräämässä kokemuksia siitä, minkälaisiin töihin se soveltuu, ja mitä mieltä siitä ovat vanhukset.

Ainakin harjavaltalaisen hoivakoti Kuparikaaren asukkaiden mielipide oli selkeä robotin esiteltyä taitojaan.

Flamencoa ja tuolijumppaa

Lady Lydia taivuttelee itseään ja jäseniään espanjalaisen flamencomusiikin tahtiin. Puolikaaren muodossa istuvia hoivakodin asukkaita tanssiesitys hymyilyttää ja hämmästyttää.

”Se on paljon notkeampi kuin me”, Aune Lehtinen tuumaa.

”Sisällä on paljon sähköjohtoja”, Aulis Jalava arvioi.

”Ja magnetofonit”, Aarne Hakala lisää.

Sitten Lydia kiertää kyselemässä asukkaiden nimiä ja kuulumisia. Ääni on robottimainen ja puhe aavistuksen katkonaista, mutta selkeää. Se pystyy vastaamaankin, mikäli tunnistaa kysymyksen. Tarkoitus on, että joidenkin valmiiksi ohjelmoitujen kysymysten ja vastausten lisäksi käyttäjät syöttävät sille kysymyksiä hoitopaikkojen tarpeiden mukaan.

Lydia havainnollistaa osaamistaan kertomalla, mikä päivä on, kuka viettää nimipäivää ja mitä tarjotaan päivän aterioilla.

Ajankohtaisten uutisten lukijana hoivakoti Kuparikaaren johtaja Inge Krone ei näe sille tulevaisuutta.

”Tavoitehan on, että luetuista asioista keskustellaan vanhusten kanssa.”

Sen sijaan Lydia olisi erinomainen apu fysioterapeutin suunnittelemien voimistelutuokioiden ohjaajana.

”Vanhukset voivat katsoa mallia robotista, jolloin perinteisesti jumppaa vetävä ohjaaja vapautuu kiertämään ja auttamaan vanhuksia venyttämään kättään vielä vähän korkeammalle”, Inge Krone kuvaa.

Lydia istahtaa omalle jakkaralleen. Kestää hetken, ennen kuin hoivakotilaiset seuraavat sen esimerkkiä ja alkavat nostella jalkojaan ja heilutella käsiään. Sen sijaan yhteislaulutuokion kappale Kultainen nuoruus vie mukanaan heti. Lydian silmien väri vaihtuu sävelten tahdissa punaisesta siniseen ja vihreään.

Oma tahto

Lady Lydia on maailman ensimmäinen hoiva-alalle kehitetty humanoidirobotti. Se otettiin käyttöön ensimmäisen kerran belgialaisessa palvelutalossa vuonna 2013. Lady Lydian kaltaisia robotteja työskentelee yli 150 Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa ja Ranskassa.

Robotin alkuperäinen nimi on Zora ja se voitti tänä vuonna Alankomaissa kilpailun, joka palkitsee hoiva-alan lupaavia innovaatioita.

Suomeen tullut yksilö sai nimekseen Lady Lydia, jonka uskotaan olevan suomenkielisille Zoraa helpompi omaksua.

Lydia on humanoidi, koska sillä on pää, jalat ja kädet. Silmät räpsyvät, mutta silmäripsiä sillä ei ole.

Ulkonäkö on tarkkaan harkittu.

”Lydiasta ei ole haluttu tehdä liikaa ihmistä muistuttavaa, vaan selkeästi robotti. Monet kokevat pelottaviksi robotit, jotka näyttävät ihmisiltä, ja joilla on esimerkiksi keinoiho”, perustelee Rauna Sirkkola. Hän työskentlee Zora Roboticsilla, joka toi robotin Suomen markkinoille.

Sattumaa ei ole sekään, että robotilla on naisen nimi.

”Sillä on toisinaan ihan oma tahto. Joskus haluan sen istuvan, mutta se käykin makaamaan”, hymyilee robottia tabletilta ohjannut Laurent Callem.

”Eli käyttäjän virheitä on helppo peitellä sanomalla, että robotti on naispuolinen, eikä sen vuoksi aina kuuntele ohjeita”, hän lisää nauraen.

Malliksi Lydia astelee esiintymisalueen keskelle ja käy pitkälleen. Vähän ajan kuluttua se nousee omin avuin ylös.

”Pääsisipä vielä itse tuolla lailla ylös lattialta”, Aulis Jalava sanoo.

Kooltaan Lydia on 57 senttimetriä pitkä ja painaa kuusi kiloa.

”Se mielletään helposti kiltiksi lapseksi. Moni ikääntynyt rupeaa puhumaan omista lapsenlapsistaan Lydian tavattuaan”, Rauna Sirkkola kertoo.

Se on helppo ottaa syliinkin.

Sylistä syliin

Lydia pysähtyy Aarne Hakalan eteen. Se pyytää päästä syliin.

”Saanko antaa sinulle pusun poskelle?” se kysyy.

”Kyllä”, vastaa Aarne Hakala ja kääntää robotin kasvot poskeaan vasten. Muiskis.

”Nähdään pian uudelleen”, toivoo robotti.

”Nyt se on sylissäkin ollut ja pusuja antanut. Ei mikään turha reissu”, mies kommentoi.

Aune Lehtinen odottaa vuoroaan. Hänkin haluaa robotin syliinsä ja pusun poskelle. Samalla hän sipaisee kädellään robotin poskea.

”Voi hyvänen aika. Niin kaukaa olet tullut meitä katsomaan tänne. Voi, että olet hyvä, kauhean suloinen. En olisi millään uskonut”, Aune Lehtinen päivittelee.

”Pidä hyvää huolta itsestäsi”, robotti toivottaa ja muiskaisee.

Moni muukin haluaa tuntea robotin sylissään ja kuulla pusun moiskautuksen.

Robotti tekee sitä, mihin se on tarkoitettu.

”Haluamme olla edelläkävijöitä. Lydia on yksi tulevaisuuden tapa tarjota virikkeitä, viihtyvyyttä ja jotain uutta hoivakotien arkeen. Missään tapauksessa tavoite ei ole säästää tai korvata hoitohenkilökuntaa robotilla”, vakuuttaa aluejohtaja Juho Heinonen Attendolta.

Yksi Lydian kaltainen robotti maksaa 16 500 euroa. Riittävätkö voimisteluohjaus, sylissä käynnit ja suukot investointien perusteeksi?

”Robotti on apuväline. Hoitaja käyttää sitä työssään, kuten nostoapuvälineitä, televisiota tai cd-soitinta. Nyt esitellään vain murto-osa sen mahdollisuuksista”, korostaa Rauna Sirkkola.

Harjavaltalainen Kuparikaari on vuonna 2011 avattu hoivakoti, jonka neljässä ryhmäkodissa on yhteensä 61 asukasta. Suurin osa heistä on 80–90-vuotiaita. Useimmilla on muistisairaus tai iän tuomia ongelmia muistin kanssa.

”Lydia voi pelata muistitoimintoja tukevia pelejä kuten bingoa. Kun se toimii vetäjänä, hoitajilla on mahdollisuus avustaa huonokuntoisia ja -muistisia asukkaita pelaamisessa”, huomauttaa Rauna Sirkkola.

Lydia ei väsy toistamaan vastauksia ja on aina hyvällä päällä.

Robottia voi hyödyntää lääkkeiden jakajana.

”Kun se on oikein ohjelmoitu, se ei tee virheitä”, Rauna Sirkkola lisää.

Muissa maissa Lydian sisarrobotteja käytetään sairaaloissa lastenosastoilla sekä kouluissa erityislasten apuna.

Toistaiseksi Attendossa ei ole tehty päätöksiä Lady Lydian tulevaisuudesta tai mahdollisten uusien robottien hankinnasta.

”Teemme yhteenvedon saaduista kokemuksista ensin”, toteaa Juho Heinonen.

Kuitenkin leikkikalu

Kuparikaaren asukkaat eivät olleet ainoat, jotka jännittivät Lady Lydian tapaamista. Myös henkilökunta seurasi robotin toimia tarkasti.

Hoitaja Salla Sironen oli aprikoinut etukäteen, miten vanhukset mahtavat suhtautuvat robottiin.

”Asukkaiden reaktiot ovat aika lailla samanlaisia kuin silloin, kun täällä vierailee lapsia. Iloisia”, hän arvioi.

Salla Sironen uskoo, että robotista olisi eniten hyötyä satunnaisesti virikkeiden antajana.

”Mutta en usko, että se soveltuisi kokoaikaiseen käyttöön. Sehän tarvitsee joka hetki jonkun henkilökunnasta, joka siirtelee ja ohjailee sitä.”

Hoitaja Sari Savolainenkaan ei ole varma mielipiteestään.

”Kai se on tulevaisuutta. En silti usko, että robotit kykenevät syrjäyttämään hoitajia. Vähän vierastan niitä, mutta jos asukkaat tykkäävät, kai ne ovat hyvä asia.”

Inge Krone on valmis ottamaan Lydian asumaan Kuparikaareen.

”Se mahtuisi hyvin kaappiin.”

Lady Lydia hyvästelee

”Minulla oli tosi hauskaa. Nähdään pian. Hei, hei kaikille. Minä lähden nyt kotiin. Oli mukava tavata teidät täällä.”

Mitä ajatuksia vierailu herätti?

Ainakaan Kuparikaaren iäkkäät asukkaat eivät vierasta teknologiaa.

”Nykyaika on nykyaikaa”, Aune Lehtinen sanoo.

”Kiva sitä oli katsella, kun tuommoista ei muuten näe”, Aulis Jalava tuumaa.

”Teki se tähän normaaliin arkipäivään hyvän poikkeuksen”, Aarne Hakala lisää.

Hetken mietittyään hän lisää:

”Mutta leikkikalu mikä leikkikalu.”

Aune Lehtinen haluaa siihen tarkennuksen:

”Mutta kyllä sitä katselee mielellään aikuinenkin.”

X