Taidot, välineet ja olosuhteet – Mikä mahdollisti ennätysten tulvan olympialaisissa?
”Tämän vuoden olympialaisissa välineiden ympärillä käytiin keskustelua. Pohdittiin jopa, ovatko tulokset vertailukelpoisia vanhoihin ennätyksiin nähden”, Erkki Meriluoto kirjoittaa.
Päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Olympialaiset olivat todellista ennätysten juhlaa. Vaikka yleisöä ei paikan päälle otettu, kotikatsomoihin välittyi aitoa kisatunnelmaa kovien suoritusten ja tunteensa näyttävien urheilijoiden myötä.
Yleisurheilussa nähtiin roimia maailmanennätysten parantamisia. Esimerkiksi Norjan Karsten Warholm petrasi 400 metrin aitajuoksun ME:tä lähes sekunnilla. Venezuelan kolmiloikkaaja Yulimar Rojas puolestaan pomppi ME-lukemiin 17 sentin parannuksen.
On kovia ennätysten kertaparannuksia nähty toki ennenkin. Vuoden 1968 olympialaisissa USA:n Bob Beamon räväytti pituushypyn ennätykseen 55 senttiä lisää tuloksella 8,90 m.
Olympialaisten ulkopuolelta moni muistaa kotimaisen hirmutuloksen. Vuonna 1991 Seppo Räty kiskaisi keihästä Punkalaitumella 96,96 metriä ja paransi silloisia ME-lukemia lähes viidellä metrillä.
Myöhemmin Rädyn maailmanennätys mitätöitiin, kun tuolloin käytössä ollut keihäsmalli kiellettiin.
”Kovimmat arvostelijat puhuvat jopa välinedopingista”
Tämän vuoden olympialaisissa välineiden ympärillä käytiin jälleen keskustelua. Juoksukenkien kehitys on mahdollistanut osaltaan hurjat ennätysparannukset. Kovimmat arvostelijat puhuvat jopa välinedopingista. Ovatko tulokset vertailukelpoisia vanhoihin ennätyksiin nähden? Warholm kertoi kehittäneensä kenkiään jopa Mercedeksen F1-tallin kanssa – tuloksena niiden sisään saatiin mahdollisimman ohut hiilikuitulevy.
Myös Tokion stadionin rata vaikutti asiaan. Sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen nopeimmista. Pinnoitteen heikko pito aiheutti närää kuitenkin keihäspaikalla. Se ei sopinut lainkaan ennakkosuosikille, mörssärimäiselle Johannes Vetterille. Keihäspaikka puhutti myös Lontoossa 1948. Tapio Rautavaara heitti olympiakultaa hoksattuaan pehmeästä heittoalueesta yhden lujemman kohdan tukijalalle.
Välineet ja olosuhteet vaikuttavat myös mustikanpoimintaan
Entäs sitten meidän tavallisten ihmisten arkielämässä? Ennätyksiä esimerkiksi mustikkametsässä voi parantaa aivan samoin välineiden avulla. Ei muuta kuin poimurin kanssa heilumaan. Toki perkaamiseenkin saa silloin varata enemmän aikaa.
Olosuhteillakin on suuri merkitys. Kuivan alkukesän jälkeen mustikkasato on jäänyt varsin vaatimattomaksi, joten paraskaan kunto ja välineet eivät takaa ennätyssaalista. Onneksi se jättää nälkää aina seuraaviin kausiin – aivan kuten urheilijoillakin.