Kadonneen koiran etsintäoperaatio venyi yli viikon piinaksi – Lopulta Taiston harharetki päättyi supiloukkuun
Bostoninterrieri Taisto makaa kahden sohvan väliin jäävässä kulmauksessa eikä tule esiin. Se on arka ja vierastaa. Kun Taistoa yrittää lähestyä, se vetäytyy yhä etäämmälle koriinsa ja alkaa mulkoilla kulmiensa alta.
Taisto haluaa olla rauhassa.
Kirkas kevätaurinko lämmittää ikkunoiden läpi Tampereen Vuoreksen kaupunginosassa rivitaloasunnon lämpötilan hellelukemiin.
Taisto pysyy peittonsa päällä. Koira ei edes läähätä, eikä sen ympärille kiedottu valjasvyö värise. Vyön selkäpuolelle on kiinnitetty mustaan koteloon pakattu GPS-paikannin.
Jos Taistolla olisi ollut paikannin selässään heti vuodenvaihteen jälkeen, se ei ehkä olisi nyt niin arka.
Taisto oli asunut uudessa kodissaan vasta kolmatta päivää, kun se livahti karkuteille ja pysyi teillä tietämättömillä yli kahdeksan päivää.
Tuomo Vuorenmaa ei lopettanut koiransa etsintää, vaikka Taiston luultiin hukkuneen. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Nuotiolla lihaa paistellen aamuun asti
Puolen vuoden ikäinen Taisto poistui kotoaan tammikuun toisena päivänä. Se livahti ovenraosta ja lähti juoksemaan metsää kohti.
Koiran isäntä Tuomo Vuorenmaa ryntäsi perään ja kutsui sitä takaisin. Taisto kääntyi, pysähtyi hetkeksi, mutta säntäsi taas pakoon.
Siitä käynnistyi yli viikon kestänyt etsintäoperaatio.
Vuorenmaa ei saanut iltapäivällä karanneesta Taistosta havaintoa iltaan mennessä. Hän ei pystynyt nukkumaan vaan valvoi koko yön ulkona nuotiolla.
”Paistoin lihaa ja toivoin, että ruoan tuoksu houkuttelisi Taiston takaisin.”
Aamun sarastaessa Vuorenmaa joutui palaamaan kotiin ilman perheen uutta koiraa. Siellä häntä odottivat vaimo Anna, 3-vuotias tytär Iina ja 9-vuotias brasilianterrieri Milo.
Koska Taisto oli muuttanut Kotkasta Tampereelle vasta pari päivää aikaisemmin, se ei ollut vielä oppinut pitämään Vuoreksen rivitaloasuntoa kotinaan. Siksi se ei osannut tulla sinne takaisin.
Yöt olivat jo kylmiä, ja Taisto oli vaarassa jäädä auton alle tai päätyä ketun tai supikoiran saaliiksi.
Etsijäkoirat kadonneen koiran jäljillä
Seuraavana päivänä etsintöihin pyydettiin avuksi kaksi Etsijäkoiraliiton tamperelaista partiota. Taiston jälkiä seurattiin reilut viisi kilometriä Vuoreksen Keskuspuistosta metsään ja siitä edelleen Ruskon kehätien yli Vanhaa Hervannantieä myöten yli Vormiston alueelle, missä jäljet päättyivät omakotitalon pihaan.
Tuomo Vuorenmaa perusti tontin rajalle kuusiaidan katveeseen leirin, jonne hän toi metsästäjäystäviltään lainaamansa kaksi supiloukkua ja riistakamerat.
”Paksuun hankeen poljettiin polkuja, jotta Taisto pääsisi loukuille, ja syöteiksi paistettiin lihaa”, Vuorenmaa kertoo.
”Kaikkiaan koiran etsintöjen yhteydessä metsään vietiin noin 500 eurolla syötävää.”
Taiston houkuttelemiseksi loukkuun maaston jätettiin hajujälkiä vetämällä perässä kissanruoalla ja tonnikalalla täytettyjä sukkahousuja.
Taiston katoamisesta laitettiin ilmoituksia lehtiin ja kuvallisia etsintäkuulutuksia jaettiin lähiseudulle. Mahdollisia havaintoja karanneesta bostoninterrieristä haettiin myös sosiaalisen median välityksellä.
Tiedon levitessä Taiston etsintöihin osallistui kahdeksan päivän aikana parikymmentä ihmistä ja puhelin- ja Facebook-kontakteja kertyi satoja.
”Kaikkia halukkaita ei voitu ottaa etsintöihin mukaan”, Vuorenmaa kertoo.
”Jos väkeä olisi ollut maastossa liikaa, Taisto ei ainakaan olisi uskaltanut tulla esiin.”
Toivoa ja epätietoisuutta
Kun koira oli kolmatta päivää kateissa, etsijäkoirat tulivat uudestaan avuksi. Nyt ne seurasivat Taiston jälkiä Lempäälään Korpijärven jäälle. Vuorenmaita neuvottiin asennoitumaan siihen, että koira oli hukkunut.
Tuomo Vuorenmaan pyyhkäisee silmiään. Roteva voimanostaja herkistyy vieläkin kyyneliin, kun hän kertoo koiransa toivottomiksi luulluista etsinnöistä.
”Olin aivan romuna. Ajattelin, että enkö pysty tekemään enää mitään löytääkseni Taiston?”
Vuorenmaa on tällä hetkellä lomautettuna kirvesmiehen työstä, joten hän pystyi keskittymään etsintöihin liki vuorokauden ympäri. Hän arvioi kävelleensä etsintöjen aikana satakunta kilometriä. Hän söi miltei vain rippeitä niistä lihoista, joita hän paistoi houkuttimiksi supiloukkuihin. Paino putosi 86 kilosta alle 80 kiloon.
Etsijäkoirat kävivät vielä kerran etsimässä Taistosta uusia jälkiä mutta eivät saaneet enää seurattavaa vainua.
Vuorenmaa kiersi Korpijärveä, jonka jää kantoi hyvin ihmistä. Ainoan sulakohdan ympärillä ei näkynyt koiran tassunjälkiä.
”Epätietoisuus koiran kohtalosta oli kaikkein pahinta, mutta en menettänyt toivoani. Minun täytyi löytää Taisto, mitä tahansa koiralle sitten olikin tapahtunut.”
Harharetkensä aikana Taisto lepäsi maakuopissa. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Eläinmeedion tulkinnan jälkeen havaintoja Taistosta
Tieto bostoninterrieri Taiston katoamisesta kulkeutui myös tamperelaiselle eläinmeediolle. Taiston valokuvasta hän tulkitsi, että koira on kadonnut pelokkaana, kulkenut päiväkausia metsässä, pudonnut jäihin, mutta noussut vedestä ylös. Meedion mukaan Taisto olisi löytänyt takaisin ihmisten ilmoille ja olisi päätynyt noin 40-vuotiaan miehen haltuun.
”Epätoivon päivinä meedion tulkinta oli hyvä välikevennys”, Vuorenmaa naurahtaa.
Sitten Taistosta alkoi kertyä havaintoja. Pieniä, Taiston tassuihin sopivia jälkiä nähtiin hiihtoladulla, ja bostoninterrierin kerrottiin pyrkineen sisään lähistöllä vieraaseen taloon. Nuori nainen soitti Tuomo Vuorenmaalle ja kertoi, että Taiston tuntomerkkeihin sopiva bostoninterrieri oli tullut häntä hiihtoladulla vastaan.
Havainnot olivat Vuoreksen kaupunginosasta eivätkä Lempäälästä ja Vormistosta, mistä Taistoa oli etsitty.
Vuoreksen hiihtoladun viereisen metsikön kivenkoloista ja hangesta kuusen alta löytyi myös painautumia paikoista, joissa Taisto oletettavasti oli levännyt.
Koira oli sittenkin tullut lähemmäs kotiaan.
Karkumatkansa viimeisenä iltana Taisto tallentui supiloukun viereen asennetun riistakameran kuvaan.
Vuorenmaat toivat kotikulmilleen kolme supiloukkua riistakameroineen. Tiistaina 9. tammikuuta 2018 Taistosta saatiin taas näköhavainto, ja iltapäivällä koira tallentui riistakameran kuvaan.
”Tuntui siltä kuin musta kangas olisi vedetty yltäni”, Vuorenmaa muistelee.
”Taisto oli hengissä ja päällisin puolin hyvässä kunnossa.”
Iina ja Anna Vuorenmaa viettävät Taiston kanssa yhteisen hellän hetken. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Riistakamera nappasi kuvan supiloukkuun jääneestä karkurista
Seuravana aamuna Vuorenmaan puhelimeen alkoi tulla yhdeltä riistakameralta pimeitä kuvia. Kameran infrapunatoiminto oli rikki, mutta liiketunnistin laukaisi kameran kerta toisensa jälkeen.
Loukkuun oli jäänyt eläin.
Loukkua tarkastamaan lähtenyt Vuorenmaa kertoo lyhistyneensä polvilleen, kun hän näki Taiston loukun perukoilla.
”Pitkään kestäneen jännityksen jälkeen en enää hallinnut itseäni. Taiston löytyminen oli minulle vavahduttava, lapsen syntymään verrattavissa oleva tapahtuma.”
Vuorenmaat kantoivat loukun kotiinsa ja päästivät Taiston vapaaksi vasta pesuhuoneessa.
Koiralla oli jano, mutta se oli kylläinen. Bostoninterrierin vatsa oli täynnä loukkuun syöteiksi laitetuista herkuista.
Taisto kierteli hetken rivitaloasunnossa ja asettui sitten kahden sohvan väliseen nurkkaukseen. Se laittoi etutassut leukansa alle ja nukahti.
Ulos lähtiessä Taistoon kytketään valjaiden lisäksi talutushihna, johon on sidottu kahden kilon käsipaino. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Portti estää karkaamisen – GPS-paikannin varmuuden vuoksi valjaissa
Vuorenmaiden asunnon eteiskäytävään asennettu portti estää Taistoa pääsemästä enää yksin ovelle. Kun Taistoa viedään ulos, sillä on valjaiden ja GPS-paikantimen lisäksi nahkaremmi, johon on sidottu kahden kilon käsipaino.
”Jos koira pääsee käsistä irti, se ei jaksa kiskoa painoa pitkälle”, Anna Vuorenmaa kertoo.
Hänen seurassaan Taisto ei ole varautunut ja vetäytyvä, vaan hauska, töpöhäntäänsä heiluttava veijari, joka leikkii ja noutaa parketilta vierivän pallon.
”Taisto tuntee vielä epäluuloa Tuomoa kohtaan, koska tämä jahtasi sitä silloin, kun se karkasi.”
Ulkona Taisto vipeltää lumipenkkojen vierellä ja nostelee jalkaansa. Terrieri merkitsee reviiriään keltaisilla ruiskautuksilla.
Kun Taisto oli karkumatkansa jälkeen ensimmäisiä kertoja lenkillä, se veti hihnaa kireälle yrittäessään rynnätä metsään. Koira luuli, että sen kuuluisi elää metsässä.
”On kamalaa edes kuvitella, mitä Taisto on nähnyt ja kokenut karkumatkallaan yksin kylmässä ja pimeässä”, Anna Vuorenmaa sanoo.
”Vielä kamalampaa on kuvitella, miten sen olisi käynyt, jos sitä ei olisi löydetty.”
Taisto säntää pulkassaan istuvan Iina Vuorenmaan viereen ja hyppää hänen syliinsä.
Koira ei vierasta lasta, vaan lipaisee hänen poskeaan. Iinalta pääsee kikatus.
Koiran kieli on kostea ja se kutittaa.
