Tämä sopimus on jarruttanut ilmastonmuutosta enemmän kuin mikään muu ihmisten toiminta
Montrealin pöytäkirja rajoittaa otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistusta, kulutusta ja kauppaa.
”Tämä on luultavasti historiallisesti merkittävin kansainvälinen ympäristösopimus”, sanoi Yhdysvaltain ulkoministeriön avustava vastuuvirkamies ja pääneuvottelija Richard E. Benedick.
Ensimmäistä kertaa, Benedick jatkoi, kansainvälinen yhteisö ryhtyy valvomaan jotain niin arvokasta kuin otsonikerrosta ennen kuin on liian myöhäistä.
Oli syyskuu 1987. Useat maat olivat hyväksyneet kansainvälisen Montrealin pöytäkirja -sopimuksen. Sen tarkoitus oli vähentää otsonikatoa aiheuttavien aineiden valmistusta ja käyttöä.
Sopimus tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin. Vuoden 1989 jälkeen sitä on täydennetty useina vuosina.
On sanottu, että Montrealin pöytäkirja on yksi onnistuneimmista kansainvälisistä ympäristösopimuksista. Siksi, että se on aidosti globaali: kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet otsonikerroksen suojeluun.
Mutta myös siksi, että tulosten mukaan sopimus toimii.
Lisäksi sillä voi olla vaikutusta myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Otsoni ja ilmastonmuutos vaikuttavat toisiinsa
Tiedelehti Nature julkaisi kesäkuussa 2019 artikkelin, jonka mukaan Wienin yleissopimus ja Montrelian pöytäkirja ovat pysäyttäneet ilmakehän otsonikadon sekä mahdollistaneet otsonikerroksen elpymisen.
Sen lisäksi sopimus on jarruttanut ilmastonmuutosta enemmän kuin mikään muu ihmisten toiminta tähän mennessä.
”Ilman Montrealin pöytäkirjan mukaisia toimenpiteitä keskilämpötila maapallolla olisi noussut arviolta enemmän kuin kaksi astetta vuoteen 2070 mennessä otsonia tuhoavien ainesosien lämmittävästä vaikutuksesta”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anu Heikkilä.
Toisin sanoen: otsonikerroksen suojelemisella on vaikutusta ilmastonmuutokseen. Yläilmakehän otsonilla, ultraviolettisäteilyllä ja ilmastolla on keskinäisiä kytköksiä. Yhden näistä kolmesta tekijästä muutos vaikuttaa kahteen muuhun.
Ilmastonmuutos kiihdyttää otsonikatoa, koska ilmankehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa alailmakehä lämpenee ja yläilmakehä jäähtyy.
Kun otsonikerros puolestaan ohenee, alailmakehään pääsee UV-säteilyä. Alailmakehän hiukkasmäärä kasvaa, jonka seurauksena lämpösäteilyn pääsy avaruuteen voi estyä ja ilmasto lämmetä.
Lisäksi otsonikerroksen ohenemisen myötä maapallon pinnalle pääsevä UV-säteily tappaa muun muassa planktonia ja aiheuttaa haittaa vesi-, pelto- ja metsäekosyystemeille. Se vähentää hiilen sitoutumista ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Sopimusten voima
Otsonikerros on monimutkainen ilmiö. Siihen vaikuttavat monet muuttujat kuten lämpötila, tuuli, vulkaaninen aktiivisuus.
Vuonna 1985 solmitun Wienin yleissopimuksen tavoite on otsonikerroksen tilan seuraamiseen liittyvä tieteellinen ja tekninen yhteistyö. Montrealin pöytäkirja puolestaan rajoittaa otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistusta, kulutusta ja kauppaa.
Sopimusten aikaansaannos on merkittävä: otsonikerros on toipumassa Etelämantereen yllä.
Montrealin pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöistä oli onnistuttu leikkaamaan 98 prosenttia, kerrottiin vuonna 2017.
Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ilman otsonikerroksen suojelemiseen tähtääviä kansainvälisiä sopimuksia suuressa osassa maapalloa UV-indeksit nousisivat vuonna 2065 lukemaan 20. Lukemaa 11 suuremmat arvot merkitsevät jo äärimmäisen voimakasta säteilyä. Vertailun vuoksi: Suomessa korkein mitattu UV-indeksin lukema on 7, kesäkuulta 2011.
Vaikka otsonikerroksen elpyminen on ollut hidasta, on se merkki siitä, että Montrealin sopimus toimii, sanoi Massachusettsin teknillisen instituutin ilmakehän tutkija Susan Solomon New York Timesin haastattelussa kesällä 2016.
”Tämä on alkua pitkälle prosessille.”
Kasvihuonekaasut kuriin
Työ sekä otsonikerroksen suojelemiseksi että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jatkuu.
Vuonna 2016 Montrealin pöytäkirjaan tehtiin muutos: otsonikerrosta heikentävien aineiden (CFC-yhdisteet) korvaajiksiksi tarkoitettujen HFC-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä pyritään rajoittaa.
Vaikka HFC-yhdisteet eivät tuhoa otsonikerrosta, ne ovat ilmastoa lämmittäviä voimakkaita kasvihuonekaasuja. On arvioitu, että rajoittamalla niiden käyttöä lämpötilan nousua voi jarruttaa puolella asteella vuosisadan loppuun mennessä.