Tarhan vangit: Miksei kaikilla lapsilla ole lomaoikeutta?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jo pelkkä vaihtelu arkirutiineissa voi olla lapselle lomaa.
Jos vanhemmat eivät pidä kesälomaa, saattaa lapsi viettää päiväkodissa koko vuoden.

Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi työpaikat hiljentyvät ja sähköpostin saapuneet-kansio täyttyy automaattisista poissaolovastauksista. Suomalaiset suuntaavat kesälomalle – tai ainakin suurin osa heistä. Kaikki eivät lomaansa vietä, ja syitä siihen on monia: Yksi on yrittäjä, joka tekee töitä aamusta iltaan, toinen taas yksinhuoltaja, joka opiskelee talvet ja tekee töitä kesän. Kolmas on uraputkessa ja tahtoo takoa, kun rauta on kuumaa. Kun nämä ihmiset tekevät töitä, tarvitsevat heidän lapsensa hoitopaikkaa ihan niin kuin minä tahansa muunakin vuodenaikana. Sen he myös saavat.

”Surettaa, kun joillain lapsilla ei ole koskaan lomaa”, sanoo nimettömänä pysyttelevä varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Hän työskentelee pääkaupunkiseudulla.

”Kun lapsella on oikeus päivähoitoon, eikö hänellä ole myös oikeus lomaan? Miten voitaisiin mahdollistaa, ettei lasta tuotaisi kesät talvet joka arkipäivä päiväkotiin, oli hiihto-, kesä- tai joululoma, aina kahdeksasta neljään. Antaako yhteiskunta tämän mahdollistamalla signaalin, että lapselle paras paikka on tarhassa?” hän kysyy.

Kehitysneuropsykologian  dosentti Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta on samaa mieltä. Kuten aikuiset, tarvitsevat perheen pienimmätkin lomaa arkisista rutiineista.

”Lapsikin kaipaa breikkiä. Olisi hyvä, jos kesälomalla saisi olla rauhassa kotona vanhempien ja sisarusten kanssa.”

Kesätarhakin stressaa

Jos lapsen oma tarha on kesäaikana kiinni, hänet siirretään päivystävään hoitopaikkaan.

Uudet sosiaaliset tilanteet aiheuttavat aina jännitystä.  Dosentti Sajaniemi sanoo, että on aikuisten vastuulla, millainen kokemus vieraassa hoitopaikassa oleminen lapselle on.

”Jos lapset joutuvat olemaan yksin jännityksensä kanssa, siitä on haittaa. Kaikki riippuu siitä, osaavatko aikuiset nähdä jännityksen ja hoitaa hommansa hyvin.”

Hän peräänkuuluttaa laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää. Niin kauan kuin hoitajilla on aikaa keskittyä lapsiin, ei yksikään lapsi ole heitteillä.

”Kun lapsia houkutellaan mukaan ryhmään ja toimintaan mukaan, heille tulee tunne, että he kuuluvat joukkoon.”

Noin kymmenen prosenttia Helsingin hoitopaikoista on auki koko kesän. Varhaiskasvatusviraston kehittämispäällikkö Mikko Mäkelä sanoo pyrkimyksenä olevan, että vieraassakin hoitopaikassa olisi lapselle tuttua henkilökuntaa. Päiväkotien henkilökunnan mitoitus suhteessa lapsiin on hänen mukaansa kesällä sama kuin muulloinkin – ellei jopa isompi.

”On aika paljon perheitä, jotka ensin ilmoittavat, ettei lomaa pidetä ja että lapset tulevat hoitoon. Sitten heidän suunnitelmiinsa tuleekin muutos ja he menevät mummolaan.”

Turha syyllisyys

Vanhempia syyllistetään milloin siitä, että he sysäävät lastenhoidon omien vanhempiensa kontolle, milloin siitä, että he kiikuttavat lapsiaan harrastuksiin liikaa tai liian vähän. Nina Sajaniemi kannustaa ihmisiä keskittymään syyllisten etsimisen sijaan yhteen hiileen puhaltamiseen, täydellisiä vanhempia kun ei ole.

”Tärkeintä on, ettei lapsi tunne itseään heittopussiksi. On äärimmäisen vaarallista, jos lapsi kokee, ettei kukaan halua pitää hänestä huolta.”

Lapsi siis tuskin pahoittaa mieltään, vaikkei hänen kesälomansa sisältäisikään perinteisiä suomalaisia kesäaktiviteetteja, kuten peltoja pitkin kirmaamista ja marjojen poimimista.

”Kaikki eivät pääse niitylle poimimaan kukkia”, Sajaniemi huomauttaa.

”Se ei tarkoita, että kesä olisi onneton tai että lapsi olisi huonossa asemassa. Sellainenkin kesä, jossa ollaan kivitalon pihalla, voi olla onnellinen ja jättää hyvät muistot.”

 

X