”Tasa-arvo on pilannut Suomen naiset” ja muut mummojen opit – Kiitos isoäideille!
”Hyvää mieltä ja ajattelemisen aiheita tarjoavassa aikakauslehdessä on jotakin samaa kuin kokemuksissani erilaisista isoäideistä – eikä maailmassa ole koskaan liian paljon tarinoita mummoista”, Erkki Meriluoto kirjoittaa.
Kun olin puolivuotias urjalalaispoika, isomummoni Selma totesi keittiön pöydän äärellä esittämiini vaatimuksiin, että ”kyllä pojan kahvia pitää saada” ja juotti maitokahvia kitusiini. Hyvin upposi. Nykyaikaiset terveyssuositukset varmasti kieltävät moisen jyrkästi, mutta ainakin sain tärkeän opin, että elämässä pitää olla myös nautintoja. Sen jälkeen aamukahvi onkin kuulunut rutiineihini.
Isoäitini Lilja puolestaan piti seitsemän lapsen äitinä välillä konservatiivistakin kuria. Kun talon miehet olivat vielä metsästämässä, hän paheksui jo ruokapöytään asettunutta jälkikasvuaan: ”Ruokaa ei syödä ennen kuin miehet ovat palanneet metsältä.” Tästä nousi tietenkin metakka, jossa tyttärien nykyaikaisemmat näkemykset kohtasivat menneen maailman. ”Tasa-arvo on pilannut Suomen naiset”, Lilja totesi lakonisesti.
Täysi-ikäisyyden saavutettuani muistan hänen ymmärtäneen hyvin minun ja serkkupoikieni sen aikaista mielenmaisemaa ja juhlimisintoa: ”Muistakaa pojat syödä, että jaksatte juoda.”
Kaksivuotiaan poikani mummo, äitini Anja, on puolestaan antanut minulle uteliaisuuden ja sinnikkyyden lahjan. Hyvä esimerkki on elokuun alkupuolelta, kun hän onnistuneesti jonotti puolen Suomen himoitsemia muumimukeja Nuutajärven lasitehtaan myymälästä. Hän myös pyyteettömästi auttaa vaikeammin liikkuvia kavereitaan kuskaamalla heitä kylille palveluiden ääreen. Oma oppini siitä on vielä kesken.
Poikani toinen mummo Lidia on kotoisin Venäjän Karjalasta. Kun hän oli pieni, karjalan kielen puhuminen käytännössä kiellettiin Neuvostoliitossa. Häneltä olen oppinut, että omat juuret pitää muistaa. Sen vuoksi mummoista kirjoitinkin. Haluan heijastaa heidän oppejaan.