Tämäkö onkin syynä Suomen heikkoon menestykseen Euroviisuissa? - ”Maailmanvalloitus ei kuulu suunnitelmiin”

Jokakeväinen euroviisutuska on taas täällä: Suomi ei menesty.

Me puristamme mailaa. Kun artisteja pyydetään tanssimaan esittelyvideolla, kaikki muut tanssivat, ei suomalainen.

Me rakastamme murjottaa. Hanna Pakarinen yritti valloittaa Euroopan kappaleella, jonka nimi on Leave Me Alone (Anna mun olla yksin). Nyt Darude yritti samaa kappaleella Look Away (Katso pois).

Käsi ylös: Kuka haluaa hoilata näitä iskulauseita torilla voitonjuhlissa?

Ruotsi on jäänyt vain kerran finaalista

Samaan aikaan Ruotsi sylkee laadukasta euroviihdettä liukuhihnalta. 2010-luvulla Ruotsi on voittanut euroviisut kahdesti. Saaliina on myös kaksi pronssia ja kaksi viidettä sijaa.

Vuosi 2010 on ainoa, jolloin Ruotsi ei onnistunut raivaamaan tietään finaaliin.

Mutta vaikka Darude luikki lehdistöä piiloon katkeran häviön jälkeen, ei vajota epätoivoon. Ei kadehdita, vaan mietitään, mitä ruotsalaiset tekevät oikein.

Euroviisut on markkinapaikka

Euroviisut on ensisijaisesti laulukilpailu. Toissijaisesti se on eurooppalaisen hömppäkulttuurin kevätjuhla, johon osallistuu tuhansia sateenkaari-ihmisiä.

Mutta euroviisut on myös musiikkibisneksen markkinapaikka, tämän ruotsalaiset ovat oivaltaneet jo vuosia sitten. Ruotsalaiset tuotantotiimit osallistuvat aktiivisesti eri maiden karsintoihin. Myös monen maan edustuskappale on peräisin ruotsalaisesta kotkansulkakynästä.

Viihdeteollisuuden leikkikenttä

Tänä vuonna ruotsalainen Victor Cron edustaa Viroa euroviisuissa. Ruotsalaiskoreografit suunnittelevat muiden maiden artisteille cooleimmat tanssimuuvit, puvustajat sommittelevat trendikkäimmät asut.

Euroviisut on siis oikeastaan markkinapaikka koko ruotsalaiselle viihdeteollisuudelle. Kisojen kautta viihde-ekosysteemi saa uutta virtaa ja kansainvälistä kokemusta. Managerit hierovat kansainvälisiä kontakteja.

Määrätietoinen työ on luonut Ruotsiin ammattikunnan, joka osaa Euroviisut.

Maailmanvalloitus ei kuulu suunnitelmiin

”Ruotsalaiset ovat meitä kymmeniä vuosia edellä musiikin viennissä”, toteaa suomalaisen musiikin vientiä edistävän Music Finlandin viestintäpäällikkö Teemu Fiilin.

Etumatka näkyy siinä, että Ruotsissa toimii monia itsenäisiä musiikin kustantajia ja tuotantoyhtiöitä, jotka ovat jo saavuttaneet kansainvälistä menestystä. Näille yhtiöille on luonnollista sukkuloida maailmalla myymässä omia tuotteitaan. Niillä on myös pankkitileillään riittävästi työn vaatimia pääomia.

Suomessa bisnes on keskittynyt monikansallisiin levy-yhtiöihin, jotka hallinnoivat usein sekä artisteja että musiikin kustannusoikeuksia.

”Maailmanvalloitus ei kuulu näiden yhtiöiden suunnitelmiin”, Fiilin tiivistää.

Markkinat suuntautuvat kotimaahan

Artistin kansainvälinen läpimurto edellyttää levy-yhtiöltä todella suuria panostuksia, joihin liittyy taloudellinen riski.

”Euroopan pääkonttorit sanelevat pitkälti suomalaisten levy-yhtiöiden toimintaa. Niiden päätehtävä on ruokkia paikallista markkinaa. Kotimarkkina tunnetaan ja sen haltuun ottamista odotetaan.”

Fiilinin mukaan esimerkiksi Suomen tämän hetken ehkä tunnetuin artisti Alma on kiinnitetty saksalaiselle levy-yhtiölle. Sillä on riittävän leveät hartiat edistää maailmanvalloitusta.

Kun markkinat suuntautuvat vahvasti kotimaahan, euroviisut eivät kannusta luomaan uutta. Päinvastoin, ne ovat suomalaisille levy-yhtiöille viimeinen keino: Laulukilpailuun mennään, ellei artistin uran edistämiseksi keksitä parempaa keinoa.

Ohjelmaformaattina Vain elämää pesee euroviisut mennen tullen.

Lordin yllätys

Lordin valinta euroviisuihin noudatti samaa kaavaa kuin muillakin artisteilla. Levy-yhtiö BMG mietti, miten promotoida hirviöbändin kolmatta The Arockalypse-studioalbumia. Levy julkaistiin maaliskuussa 2006. Se meni listoille, mutta myyntiluvut eivät päätä huimanneet.

Voitto Ateenasta muutti kaiken. Yhtäkkiä television meteorologitkin hoilasivat Hard Rock Hallelujahia.

Lordin levy-yhtiöllä oli sattumalta (HIM-yhtyeen jäljiltä) bisneskontaktit saksalaisiin hard rock -piireihin. Siksi markkinarakoon pystyttiin iskemään nopeasti. Euroopan laajuinen jakelu järjestyi saksalaisten avulla.

The Arockalypse -albumi möi lopulta maailmanlaajuisesti 350 000 kappaletta. Sen myötä Lordin kansainvälinen ura sai aivan uudenlaista nostetta.

Musiikkiteollisuuden näkökulmasta menestys oli kuitenkin pelkkä onnenkantamoinen. Teräsbetoni yritti monistaa menestysreseptin vuonna 2008 suomenkielisellä heavykappaleellaan Missä miehet ratsastaa. Yhtyeelle hankittiin promootiota varten piikikkäät barbaarinuijat, joita bändin jäsenet heiluttivat valokuvissa vastentahtoisesti.

Kappale sijoittui lopulta sijalle 22.

Läheltä piti -tilanteita

2000-luvulla Suomesta on kaupiteltu jonkin verran musiikkia kansainvälisille euroviisuestradeille. Ainakin tunnettu hittitehtailja Maki Kolehmainen on kiertänyt Eurooppaa biisiensä kanssa. Suuri menestys on kuitenkin vielä antanut odottaa itseään.

Suomessa on myös yritetty turvautua ruotsalaisten apuun.

Viime vuotinen Saara Aallon Monsters-kisakappale oli peräisen ruotsalaiselta Family-tuotantotiimiltä. Samat tekijät kirjoittivat Måns Zelmerlöwin Heroes-kappaleen, joka voitti vuoden 2015 euroviisut.

Aina edes naapuriapu ei auta. Saara Aalto sijoittui finaalissa sijalle 25.