Tästä syystä sisäilmasta sairastuneet eivät saa vieläkään apua – Professori: ”Lääketiede ei tunne sisäilmasairautta tai hometalotautia”

Sisäilmaoireiden hoitoa vaikeuttavat psykologisointi ja diagnosoinnin vaikeus. Lääketiede ei edes tunne määritelmää sanalle sisäilmasairaus.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sisäilmaoireiden hoitoa vaikeuttavat psykologisointi ja diagnosoinnin vaikeus. Lääketiede ei edes tunne määritelmää sanalle sisäilmasairaus.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professori Juha Pekkasen mukaan sisäilmakeskustelun haasteena on ongelman monimuotoisuus.

”Yksi pulma on tietyt erimielisyydet lääketieteellisen yhteisön ja sisäilma-aktiivien välillä. Suurempi ongelma on se, että eri ryhmät puhuvat omasta näkökulmastaan ja toistensa ohi. Keskustelu ei kohtaa, koska jokainen lähestyy aihetta omilla termeillään.”

Eduskuntavaalien 2 468 ehdokkaasta yhteensä 855 eli noin kolmannes tukee sisäilmalupaus-kampanjaa, jota myös Pekkanen pitää lähtökohdiltaan hyvänä hankkeena.

”Sisäilmasairaus on hankala termi, joka sekoittaa keskustelua. Kaikki käyttävät sitä eri tavalla. Esimerkiksi lääketiede ei tunne koko termiä.”

Mitä Pekkanen ajattelee julkisessa keskustelussa esitetyistä väitteistä, että terveydenhuollon ammattilaiset saattavat vähätellä sisäilmasta sairastuneiden oireita?

”Varmasti tällaistakin on, mutta vaikea sanoa kuinka yleistä se on. Kysymys voi olla kohtaanto-ongelmasta, eli mitä asiakas odottaa mennessään lääkärille, joka ei pystykään tarjoamaan sitä mitä asiakas odottaa. Tämä ei koske ainoastaan sisäilmaoireita vaan on yleinen ilmiö.”

Haasteita kuvioon tuo myös tieteellisen tiedon ja julkisen keskustelun välinen ristiriita.

”Se on otollista maaperää ongelmille. Meillä ei ole laboratoriotestiä, joka kertoisi sisäilmasta oireilevalle, mistä hänen oireensa johtuvat tai eivät johdu. Lääkärillä ei ole selvää vipua mistä vääntää ja se on iso ongelma.”

Saako potilaalle tarjota psykologista apua?

Yksi kiistanalainen kysymys on fysiologisten ja psykologisten aiheuttajien rooli sisäilmaoireissa. Julkisessa keskustelussa esiintyy väitteitä lääkäreiden innokkuudesta tulkita sisäilmaoireet ensisijaisesti psyykkisistä tekijöistä johtuviksi.

”Lääketiede ei tunne sisäilmasairautta tai hometalotautia. Terveydenhuolto lähtee siitä, että ihminen tulee oireidensa kanssa ja sitten katsotaan, mitä voidaan tehdä. Näin menetellään kaikkien oireiden ja sairauksien kanssa. Terveydenhuollossa pyritään siihen, että ihmisiä ei saa käsitellä kuin konetta, pelkästään biologisena mekanismina”, Pekkanen sanoo.

”Potilaille pitäisi antaa enemmän psykologista tukea, mutta tässä toive on joillain päinvastoin. Ei saisi ollenkaan antaa psykologista tukea. Emme me voi kieltää antamasta sisäilmapotilaalle psykologista tukea, koska jokainen ihminen, joka on vaikeassa tilanteessa, tarvitsee psykologista tukea. Tarve riippuu potilaasta, mikä kullekin auttaa.”

Sisäilmaoireiden haastavuus voi räikeimmillään johtaa potilaita hoitavien lääkäreiden vaientamiseen, jos sisäilmaan kohdistuvista epäilyistä puhuu julkisesti.

Alkuvuodesta Seura kertoi Mehiläisen työterveyslääkäristä, joka oli epäillyt kymmenien Oulun poliisitalolla työskentelleiden poliisien sairastuneen astmaan mahdollisesti työpaikan huonon sisäilman vuoksi.

Lääkäri oli havainnut useiden alan asiantuntijoiden vähätelleen selitystä ja halunneen nähdä potilaiden ongelmat psyykkisinä. Kun hän antoi asiasta haastattelun sanomalehti Kalevalle, työnantaja kutsui hänet puhutteluun ja vaati tätä hyväksyttämään kaikki kommenttinsa jatkossa esimiehellään.

Ihminen on kokonaisuus

Kaksijakoisen joko-tai-ajattelun fysiologisen ja psyykkisen terveyden välillä Pekkanen tyrmää.

”Ei ole mahdollista, että joku asia olisi vain korvien välissä. Mieli ja ruumis eivät ole kaksi eri asiaa. Jos sulla on hyvä mieli tai ahdistus, molempiin liittyy selkeitä mitattavia muutoksia elimistössä. Ja sama toisin päin. Jos on jalka poikki, tulee suru puseroon. Ei niitä voi erottaa. Siksi lääkärin pitää katsoa potilastaan kokonaisuutena. ”

On myös tärkeä erottaa pitkäaikainen sairaus ja lyhytkestoiset oireet toisistaan.

”Jos puhutaan valtaosasta sisäilman epäpuhtauksia, ne aiheuttavat ohimeneviä oireita. Esimerkiksi kuiva ilma talvella voi tuottaa samankaltaisia oireita kuin kemikaalit, sienet, mikrobit, bakteerit tai homeitiöt. Kun siirryt toiseen rakennukseen jossa näitä ei ole, oireet menevät hiljalleen ohi. Mutta jos oireet jäävät pysyvästi päälle, se on paljon ongelmallisempi juttu. Kun lääketiede puhuu sairaudesta, se on jotain muuta kuin ohimenevä oire.”

Pekkanen muistuttaa ilmanvaihdon tärkeydestä.

”Jos ilma ei vaihdu, rakennuksesta lähtöisin olevien oireita aiheuttavien aineiden pitoisuudet nousevat. Kun ilma kiertää sisäitiloissa, pitoisuudet laskevat.”

Tulevaisuuden suhteen Pekkanen on kuitenkin toiveikas.

”Uskon, että uusi eduskunta panee sisäilma-asiat kuntoon. Valtion Terveet tilat 2028 -ohjelmassa ja THL:n Kansallisessa sisäilma- ja terveysohjelmassa on kovia ja kunnianhimoisia tavoitteita. Terveet tilat 2028 -hanke jatkuu toivottavasti ainakin kymmenen vuotta, ja eri puolueet ovat tukeneet sen jatkamista”.

X