Tästäkö halutaan luopua? ”Sunnuntailisällä taattiin sodan jälkeen yhteiskuntarauha”

Sunnuntain tuplapalkalla haluttiin 70 vuotta sitten lisätä hajanaisen kansakunnan yhtenäisyyttä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Asiakkaita helsinkiläisessä lihakaupassa 23. joulukuuta 1947. Päivä oli tiistai.

Sunnuntain tuplapalkalla haluttiin 70 vuotta sitten lisätä hajanaisen kansakunnan yhtenäisyyttä.
(Päivitetty: )
Teksti: Hertta-Mari Kaukonen

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ehdotti Savon Sanomissa sunnuntailisän poistamista. Häkämies pitää lisää historiallisena ja kirkollisena jäänteenä, josta tulisi luopua.

Ehdotus on herättänyt ärtymystä palkansaajajärjestöissä ja erityisesti palvelualalla, jonka edustajat paiskivat merkittävän osan sunnuntaitöistä.

Mutta miten kauan sunnuntailisää oikein on maksettu?

”Sunnuntailisästä tuli vakiintunut käytäntö vuoden 1946 työaikalaissa”, SAK:n työmarkkinahistoriaan erikoistunut tutkija Tapio Bergholm kertoo.

Hyväksyttiin helposti

Sunnuntaikorvausta perusteltiin kirkonmenojen aikaisella työkiellolla, jonka rikkomisesta saattoi saada 1920–1930-luvuilla jopa sakkoja.

Kristillistä lepopäivän pyhittämistä tärkeämpi syy oli kuitenkin maallinen.

Sunnuntaityön kaksinkertaisella korvauksella pyrittiin takaamaan tarvittava viikoittainen lepo ja palautuminen työviikon aherruksesta, sillä harvalla työnantajalla oli varaa maksaa kaksinkertaista palkkaa. Normaali työviikko oli tuolloin kuusipäiväinen, sillä lauantai oli vielä työpäivä.

Toisen maailmansodan jälkeen työntekijäjärjestöjen ei tarvinnut juuri kamppailla saadakseen pyhäkorvauksen astumaan voimaan, sillä poliittinen ilmapiiri oli otollinen työntekijöiden asemaa parantaviin muutoksiin.

”Hävityn sodan jälkeen kansallinen yhtenäisyys oli tärkeää, jotta suomalaiset eivät jakautuisi enää työläis- ja kapitalistisuomalaisiin. Sunnuntailisä hyväksyttiin yhteiskuntarauhan takia ilman kovaa taistelua”, erikoistutkija Bergholm sanoo.

X