Tavaroita, onhan noita

Jaa artikkeliTilaa Seura
© Jonne Räsänen/Otavamedia
Kesämökistä kehkeytyy helposti perheen historian ulkomuseo.

Mökillä sen viimeistään huomaa: elämä on tavaraa täynnä. Tai ainakin entinen hevostalli, nykyinen varasto. Moni meistä tietää kokemuksesta, että mökille kertyy turhan usein se, mille kaupungissa ei löydy käyttöä, mutta ei vielä tohdi heittää pois. Jäämme ikään kuin hankkimiemme tavaroiden vangiksi. Tunne voittaa tarpeellisuuden. Mitä pitemmälle elämäänsä elää, sitä isompi riski on löytää itsensä kesämökillä oman historiansa ulkomuseosta.

Perillisten tulevia vaivoja vähentääkseni olen jo monta vuotta pyrkinyt pitämään kotini tavarahankinnan melko kurissa. Pystyn heittämään pois ja pistämään kiertoon. On jopa tyhjiä kaappeja. Se ilmavoittaa ihmeesti sisäistäkin oloa. Kaikesta konmarittamisesta ja fengshuittamisesta huolimatta me länsimaiset hyvinvoivat olemme kuitenkin isoissa ongelmissa niin tarpeellisten kuin turhuuksienkin markkinoilla. Esineet vievät elintilaa. Emme melkein mahdu asumaan tavaroidemme kanssa. Emme etenkään, kun kehitys käy kohti tiivistä – ja kallista – kaupunkiasumista. Kun ei ole varaa väljiin neliöihin eikä käytössä maalaistalon vintin varatilaa, avun tarjoaa varastobisnes.

Eräällä mökkimatkalla silmien ohi vilahtikin peltihalli ja sen kyljessä firman slogan: Kaikelle tilaa riittää, kaikelle paikkoja on. Saattoi mainoslause olla alkuperäisessäkin muodossaan eli kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Suomalaisille rakas virsi 499, Jumalan kämmenellä. Sen teki kuopiolainen päiväkerhoammattilainen Pirkko Halonen jo 60-luvun lopulla. Matkakeskustelu kääntyi syvemmille vesille.

Virrenvärssy – muunnelma tai alkuperäinen – lähtökohtana säilytysfirman mainoslauseessa tuntuu kaikessa osuvuudessaan sekä materialismin että maallistumisen ydinesimerkiltä. Kuluttaja matkalla tavarataivaaseen siinä toivossa, että Jumalan kämmenellä riittää tilaa kaikelle kamalle, jota tuotamme ja säilömme. Kesä-Suomessa kannattaa edetä paitsi kevein kantamuksin myös avoimin mielin. Ei koskaan tiedä, mikä ajatus yllättää mutkan takana.

X