Täytyykö naisten taistella sodassa kuin miehet, jotta tasa-arvo toteutuu?

Naisten osallisuus sotatoimiin on uhka miehiselle käsitykselle sotilaan kunniasta.  Ruotsalainen toimittaja ja tietokirjailija Anna Larsdotter pohtii aihetta teoksessaan Naiset sodissa (Atena).

”Historiallisesti armeijoiden naisyksiköitä on käytetty lähinnä propagandaan. Ensimmäisessä maailmansodassa Venäjällä oli kuolemanpataljoona, jonka tarkoituksena oli häpäistä miehet jotka sotivat heitä vastaan,” Larsdotter sanoo.

Fenimistinen näkökulma naisten sotimiseen on Larsdotterin mukaan kiinnostavalla tavalla ristiriitainen.

”Jotkut sanovat, että sekä naisilla että miehillä pitää olla samat velvollisuudet myös sodassa, koska he ovat tasa-arvoisia. Toisten mielestä taas sotaa käyvä armeija on patriarkaalinen järjestelmä, ja siksi naisten ei pidä olla mukana sodassa.”

Neuvostoarmeijan naiset toisessa maailmansodassa

Toisessa maailmansodassa poikkeuksellinen naisedustus oli Neuvostoliitolla, jonka joukoissa palveli pari miljoonaa naista. Heistä 120 000 oli taistelutehtävissä.

”Neuvostoarmeijan naiset halusivat sotaan, heitä ei määrätty. He halusivat tehdä saman kuin miehetkin. Neuvostoliitossa ihmiset oli koulutettu vallankumoukselliseen ideologiaan, naiset halusivat puolustaa maataan fasismia vastaan siinä kuin miehetkin. Stalin myös tarvitsi rintamalle kaikki ihmiset joita hän sai,” Larsdotter sanoo.

Kirjaansa varten Larsdotter tutki naisten osallisuutta maailman sotiin 1600-luvulta lähtien. Siitä, ottivatko Neuvostoliiton naissotilaat toisessa maailmansodassa yhteen Suomen joukkojen kanssa, hän ei löytänyt näyttöä.

”Suomessa lottia kiellettiin tarttumasta aseisiin, eikä heille annettu asekoulutusta. Marsalkka Mannerheim nimenomaan halusi pitää naiset ulkona taistelusta. Aseet olivat miesten pyhää aluetta.”

Naiset uhka miesten kunnialle

Anna Larsdotter

Larsdotterin mukaan naisten asekiellon taustalla on aseiden yhteys miehiseen kunniaan.

”Jos naiset pystyvät ampumaan tykillä, niin mitä miehille sen jälkeen jää? Toinen syy oli moraali. Toisessa maailmansodassa naisia ei haluttu päästää rintamalle, koska miehet eivät olisi pystyneet keskittyä velvollisuuteensa, eli sotimiseen.”

Aktiivisesti sotatoimiin osallistuvista naisista tänä päivänä Larsdotter mainitsee esimerkkinä Isisin kukistamiseen Syyriassa osallistuneen YPJ:n, joka on kurdinaisten joukko-osasto.

”Olen hyvin vaikuttunut heistä. He ovat urheita ja heillä on mielestäni feministinen päämäärä. Ehkä naisten oma joukko-osasto ei ole tasa-arvon kannalta paras ratkaisu. Parempi olisi, jos naiset ja miehet taistelisivat samoissa yksiköissä. Silti kurdit ovat mielestäni urheita”, Larsdotter sanoo.

Ruotsi on tasa-arvon mallimaa

Ruotsissa tasa-arvokysymyksissä on kirjailijan mukaan tullut takapakkia. Nationalistisen ruotsidemokraatit-puolueen kannatuksen nousu koetaan uhkana, erityisesti tulevan syksyn valtiopäivävaaleja ajatellen.

”Ihmiset ovat todella huolissaan tästä. Ruotsidemokraattien mukaan naisten paikka on kotona. Naisten asemasta puhutaan kuitenkin paljon myös armeijan piirissä. Ruotsilla on nykyään kutsunnat myös naisille, ei pelkästään miehille. Se on ainutlaatuista maailmassa.”

Entä mikä kirjailijan käsitys on tasa-arvosta Israelissa, jossa yleinen asevelvollisuus koskee myös naisia?

”Asevelvollisuus ei ole sama kuin tasa-arvo. Israelissa naisten palvelusaika on lyhyempi ja heidän on helpompi päästä pois. Lähes kaikissa maissa, joissa asepalvelus on myös naisille, he ovat edelleen taustatehtävissä.”

Entä millä maalla on Larsdotterin näkemyksen mukaan maailman tasa-arvoisin armeija?

”Ruotsi on maailman kärkeä. Meillä on yksi naispuolinen hävittäjälentäjä ja toinen on koulutuksessa. En usko, että naisten ja miesten osuus tulee koskaan olemaan 50-50, ja ehkä sitä ei kannata tavoitellakaan,” Larsdotter sanoo ja jatkaa:

”Naisten pääsyssä armeijaan ei ole kyse vain tasa-arvosta vaan armeijan laadusta. Etulinjassa tarvitaan sekä naisia, miehiä, homoseksuaaleja että etnisiä vähemmistöjä. Hyvä armeija näyttää siltä kuin koko kansakunta, muuten se ei ole hyvä armeija.”